perjantai 6. tammikuuta 2017

Gao Xingjian: Vaarin onkivapa

Gao Xingjian: Vaarin onkivapa
Otava 2009
Suomennos Riina Vuokko
Kansi Joseph Shan Pao Lo
Kiinankielinen alkuteos Gei wo laoye mai yugan
Kirjastosta lainattu

"Kirjoitin, että koti on joustava kahle. Joskus se tuntuu väljältä, joskus taas puristaa tiukemmin kiinni. Joskus sitä jää loukkuun ihan lähelle, joskus vapautuu miltei kokonaan. Tämä pätee myös kahden toistaan rakastavan ihmisen muodostamaan kotiin.
  Yleensä se on juuri noin.
  Väitän että myös täynnä rakkautta oleva koti on tällainen kahle. Kun rakkaus on suurimmillaan, ehkä kipeänä mutta myös onnellisena, kahleet eivät ahdista kovina ja kylminä, ne tuntuvat pehmeiltä ja helliltä, juuri sitä tarkoitan kun kutsun sitä joustavaksi kahleeksi. Mutta kun matkan varrella tulee vaikeuksia, niitä pieniä ristiriitoja, joihin jokaisessa kodissa joskus törmätään, silloin kokee tuskaa läheistensä takia ja ajattelee helposti, että alun perinkin, perhettä perustaessa, tuli tehtyä niitä ja näitä virheitä. Riitoja ei voi välttää onnellisimmassakaan perheessä. Siinä vaiheessa tuo kahle kiristyy tiukemmalle, ja kun selvitään riidan yli, se taas löystyy. Näin minä sen asian ymmärrän. Näin kirjoitin päiväkirjaani. En siis halua että kukaan koskaan, tulevaisuudessakaan, omistaa minut, enkä minä halua omistaa ketään. Tuollaista omistamista ei voi kutsua rakkaudeksi.
  Niin. Ihminen elää ristiriitojen keskellä."


Olen varmasti tehnyt selväksi sen, että kärsin novellikammosta. Ja juuri siksi olenkin ottanut osaa Ompun novellihaasteeseen, jossa siirryn epämukavuusalueelleni. Mutta kappas kuulkaa kuinka hyvää se tekeekään olla välillä siellä epämukavuusalueella, ainakin kun seurana on Vaarin onkivapa. Jos joskus lukee muutaman vaikean, hankalan (ja ehkä jopa huononkin) novellin, ei voi julistaa kaikkia maailman novelleja sellaisiksi. Ja siksi onkin erityisen hienoa löytää luettavaksi hyviä novelliteoksia. Vaarin onkivapa on taas niitä kirjoja, joiden olemassaolosta en tiennyt yhtään mitään, mutta jonka luettuani olen onnellinen sen löydettyäni. Miten jotkut hienot kirjat voivatkaan välillä mennä näin ohi?

Pidin oikeastaan kaikista teoksen novelleista. Luonnollisesti jotkut kolahtivat enemmän kuin muutamat muut (yllä oleva lainaus yhdestä lempinovellistani Sadetta, lunta ja sen sellaista), mutta jokaisen novellin kohdalla mielenkiinto pysyi yllä. Kiina ja sen lähihistorian muistot ovat näissä inhimillisissä novellissa läsnä. Pidin paitsi tunnelmasta, inhimillisyydestä ja kerronnasta myös siitä, etteivät novellit olleet vaikeaselkoisia tai liian monimerkityksellisiä. Näiden novellien maailmaan oli helppoa upota, enkä yrittänytkään lukea kirjaa nopeasti. Novellien (kuten muidenkin kirjojen) kohdalla on tärkeää löytää ne oikeat, sillä tämän teoksen lukeminen auttoi ymmärtämään että ei novellien lukeminen ole epämukavaa: täytyy vain löytää ne oikeat jotka vievät jalat alta. Harva novelliteos on päässyt ihastuttamaan kuten tämä, vain Adichien Huominen on liian kaukana on vaikuttavuudessaan vielä muistoissani pikkaisen edellä. Mutta vain hiukan. Ja näin Vaarin onkivapa pääseekin novelliteoksien parhaimpiin ja niihin kokoelmiin, joita voin suositella hyvillä mielin muillekin. Näihin novelleihin on helppo kiintyä.

Vaarin onkivapa sisältää 17 novellia, jotka näin ollen omalta kohdaltani kuittaan nyt novellihaasteeseen.



maanantai 2. tammikuuta 2017

Helmetin lukuhaaste vuodelle 2017


Kirjakirppu ottaa tänä vuonna osaa Helmetin lukuhaasteeseen. Jo viime vuonna seurasin hyvin aktiivista facebook-ryhmää haasteen tiimoilta, ja sama hyvä meininki näyttää ryhmässä jatkuvan. Tämän vuoden lukuhaaste julkaistiin vähän aikaa sitten, ja lista vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, ettei tähän vain yksinkertaisesti voi olla osallistumatta!

Helmetin lukuhaaste järjestetään jo kolmannen kerran, ja yhteistyössä mukana on Kirja-Suomi 2017 hanke, jonka teemaviikot ovat inspiroineet osaa haastekohdista. Listan erityisenä inspiraationa on kuitenkin vaikuttanut satavuotias Suomi.

"Lukuhaasteen tavoitteena on antaa sopivassa suhteessa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää lukija. Se on avoin kutsu kirjallisuuteen ihan kaikille – tartu sinäkin siis lukuhaasteeseen!"

Tässä vuoden 2017 lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muutamia kirjoja olen listaan jo hahmotellut, mutta vinkkien antaminen kommenttiboksissa on enemmän kuin sallittua! Aion hyödyntää ensisijaisesti haastekohtien kirjoja omasta kirjahyllystäni, ja sen jälkeen suunnata kirjastoon. Vuoden lopussa kokoan erillisen postauksen, johon listaan haasteseen luetut kirjat, mutta tässä vuoden mittaan lisään jokaisen kirja-arvioni perään mihin kohtaan haastetta kirja sijoittuu. Mitä mieltä olet tämän vuoden haasteesta? Sitten ei muuta kuin lukuiloa!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Kirjavuoteni 2016

Tämä vuosi on ollut melkoista kirjallista ilotulitusta. Koskaan blogihistoriani aikana en ole onnistunut lukemaan näin montaa upeaa kirjaa yhden vuoden aikana. Minä, joka luin vuosia käytännössä vain käännettyä kaunokirjallisuutta, olen siirtynyt enenevissä määrin kotimaisen kirjallisuuden pariin. Ja mikäs siinä, kun taso on näin mieletön! Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi lukea 30 kirjaa. Pidin määrää enemmän kuin realistisena, kun jaloissa pörrää yksi kappale taaperoita. Siinäkin suhteessa yllätys kävi, kun totesin lukeneeni lähes tuplaten sen mitä olin kuvitellut. Ei huono!

Mitä sitten luin? Kun katson listaa vuoden luetuista, voi näköjään sanoa että laidasta laitaan kaikkea. Koskaan ei tiedä mikä kirjaa kiehtoo, tai minkä aiheen parissa haluaa viettää aikaa. (Suinkaan kaikki kirjat eivät tänne blogiin asti edes päädy, siihen en ole edes pyrkinyt.)

Ja ne vuoden parhaat, oi että. Niitähän sitten riittikin.



Lisäksi nostan esille vielä Ina Westmanin Syliin sekä Laura Lähteenmäen Korkea aika, jotka olivat vaikuttavia lukukokemuksia myös.

Joukkoon mahtui myös vähemmän upeita lukukokemuksia. Yhdestä en voinut edes blogata, koska savu melkein nousi korvista: niin otti päähän kirjaan tuhlattu arvokas lukuaika. Kyseessä oli John Greenen Arvoitus nimeltä Margo, jossa totesin Margon on olevan koko maailman kirjallisuuden raivostuttavin, itsekkäin ja noh... karmein henkilö vain. Vaikka Alaskaa etsimässä oli myös huono, jostain käsittämättömästä syystä kokeilin vielä Arvoitus nimeltä Margoa, ja nyt todellakin tiedän että John Greenen kierrän jatkossa kaukaa. Ei, ei ja ei. Green on todella suosittu nuorten(aikuisten) keskuudessa, mutta ehkä allekirjoittanut on vain jo kasvanut genrestä ohi ja skitsoilee tässä nyt sen takia.

Muiden huonojen ja keskinkertaisten lukukokemusten piiriin jäävät myös Mehiläisten historia, Carmine Streetin sokeat, Haltiaelämää, Vuori talon takana sekä Hiljaisuuteen hävinneet.

Mitäpä tiedossa ensi vuodelle? En usko että luettavien määrä kasvaa yhtään enempää, mutta vakaa aikomukseni on vähentää uutuuksien määrää. Kirjahyllyssäni on paljon mielenkiintoisia vanhempia kirjoja, jotka ovat jääneet nyt pikkaisen uutukaisten alle. Itse olen tänä vuonna löytänyt muutaman todella hienon vanhemman julkaisun kirjan, ja se on palauttanut omaa ajatusmaailmaa alkuaikoihin, jolloin kirjastoon todella mentiin haahuilemaan hyvän kirjan toivossa. Keväällä julkaistaan muutama  pakkolukeaheti -kirja, mutta noin muuten koitan antaa mahdollisuuden niille muillekin teoksille. Lisäksi aion osallistua vuonna 2017 Helmetin lukuhaasteeseen, josta kirjoittelen pian lisää.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tänäkin vuonna mukana blogini menoissa! Toivotan oikein onnellista ja kirjallista uutta vuotta 2017! ♥



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tuula-Liina Varis: Huvila

Tuula-Liina Varis: Huvila
WSOY 2016
Kansi Martti Ruokonen
Arvostelukappale kustantajalta

"Hänen takiaan tässä touhuttiin ja höösättiin. Hänen takiaan, viimeisen kerran. Hän katsoo ympärilleen, kotia, jossa on elänyt syntymästään saakka. Kohta hän on täältä poissa. Kohta hän on täällä vain käymässä, vieraana. Kohta se talo, jossa hän nyt on vain vieraana, on hänen kotinsa. Kohta hän on vain käypäläinen Turussa. Kohta hän asuu Korpivillassa hiljaisuuden keskellä, eikä kuule niitä kaupungin ääniä, joita on koko elämänsä kuunnellut. Tahdonko minä sitä? Sitäkö minä tahdon? Kyyneleet nousevat silmiin. Silti hymyilyttää."

Turussa asuva nuori Raakel on perheen ainoa lapsi, ja tottunut hyvään elämään. Raakel tykkää opiskelusta, ja haaveilee suurista asioista, itsenäisestä elämästä ja kunnioittaa edelläkävijänaisia kuten Alma Söderhjelmiä. Raakel haluaisi päättää elämästään ja asioistaan itse kuten Söderhjelm. Tapahtuu kuitenkin niin, kuten tuohon aikaan yleensä: Raakel menee naimisiin.

Vuonna 1929 Raakel tapaa serkkunsa Juhanin kautta erikoislaatuisen taiteilijan, Akselin, jonka kanssa lopulta menee naimisiin. Akselilla on keskellä korpea nimensä mukaisesti suuri ja mahtava Korpivilla, jonne vastavihityt asettuvat asumaan. Raakelin elämä muuttuu kertaheitolla, kun kaupungin syke jää taakse ja Raakel alkaa odottaa parin yhteistä lasta. Kun tytär syntyy, taloon palkataan piika, josta lopulta tulee koko korttitalon kantava voima kun isäntä lähtee rakentamaan yksinään uutta Eurooppaa. Kolmikko jää asumaan omaan eristyneisyyteensä, ja vaikka yhteydet ulkomaailmaan ovat vähäiset, vaikuttavat maailman myrskyt silti heidän elämäänsä väistämättömästi.

"Maailma tapahtui meidän elämämme ulkopuolella. Se kannettiin meille sanomalehdissä, kailotettiin radiosta, pysyttiin ajan tasalla vaikka ei halutukaan. "

Huvila ei aluksi vienyt mukanaan. Myönnän, että olin alussa hivenen ärsyyntynyt Raakelista, joka (toki ajankuvaansa peilaten) vaikutti liian naiivilta että olisin hänestä jaksanut kiinnostua. Alun suurista haaveista on sanomattakin selvää, että Raakelilla ei ole riittävää rohkeuttaa toteuttaa haluamaansa elämää. Hän rakastuu. Kun Raakel muuttaa Korpivillaan, hänen elämänsä alkaa kiinnostaamaan enemmän. Naiivius ei ole kokonaan poissa, mutta rosoa alkaa näkyä. Siltikään en voi sanoa tykänneeni Raakelista.

Kun mies jättää Raakelin ja heidän yhteisen tyttärensä selvitymään keskenään huvilalle, Raakelin elämältä katoaa pohja, eikä siihen auta edes tytär. Raakel velloo surussaan ja saa lukijan ärtymään naiseen entisestään. Tämän tarinan kiinnostavin hahmo ei missään nimessä ole Raakel, vaan piikana toimiva Selma sekä tytär Leea. Leeasta saa lopussa pilkahduksen siitä voimasta jota toivoi Raakelistakin löytyvän. Mutta olisiko Raakel jaksanut  kiinnostaa ja kasvaa ihmisenä enemmän jos tarina olisi kerrottu vain pelkästään hänen näkökulmastaan? Nyt kun tarina kerrottiin kolmen ihmisen näkökulmasta, toistoa esiintyi ja lopulta Raakelista kuoriutui vain ihmisraunio.

Huvila jätti siis lopulta aika ristiriitaisen lukukokemuksen jälkeensä, ja olenkin pyöritellyt ajatuksia kirjasta jo pidempään. Koin lukukokemuksen paikoitellen suorastaan masentavaksi, kun elämä vaikutti niin alakuloiselta, eristäytyneeltä ja vain onnettomalta. Elämä ei lopulta ollut sitä mitä sen piti, sota meni ja muutti lopullisesti sen kaiken mitä mahdollisesti oli olemassa. Sota vaikutti kaikkeen ja jokaiseen, ja ymmärrän Variksen kirjoittavan ajankuvaa (ihastelin varsinkin traditsuunien ja baalien käyttöä!), mutta minulle tämä ei lopulta tarjonnut mitään suurempaa lukukokemusta.

perjantai 23. joulukuuta 2016

On aika joulun, aika rauhan ja joulun taian!

Vielä viime hetken valmistelut. Vähän lahjapaperin rapinaa, glögin tuoksua ja yksi pieni innokas joulukuusen ihastelija. Ehkä jo vähän pienessä mielessä miettii mikä se joulupukki -juttu nyt oikein onkaan. Joulusiivous tehty ja ruoatkin valmisteltu, kotona tuoksuu puhtaalta ja ennen kaikkea joululta. Sen takaavat hyasintit, uunissa valmistuva kinkku ja kynttilät.  Tätä aikaa on odotettu jälleen vuoden verran.

Joulustressiä ei suostuta ottamaan, kaapissa ei joulua vietetä vaan perheen kesken kynttilänvalossa. Siihen hämärään häviää pölypallo jos toinenkin jos niikseen on. Viis siitäkin, että vaikka ostettiin uusia kuusenkoristeita, tämä hajamielinen äiti kadotti ne johonkin. Ehkä ne sitten juhannuksena löytyvät jostakin! Joulu ei etelässä harmillisesti ole valkoinen, mutta siitäkään en suostu jouluani pilaamaan.

Joululta toivon rentoa ja rauhallista yhdessäoloa, vihreitä kuulia ja aikaa kirjan parissa. Tätä vuotta ei enää paljoa ole jäljellä, ja jonkinlainen yhteenveto tästä hienosta kirjallisesta vuodesta on paikallaan. Mutta niistä sitten joulun jälkeen, nyt toivotan teille oikein kaunista ja rauhallista joulua!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu
Kuvitus Chris Mould
Aula & Co, 2016
Suomennos Sarianna Silvonen
Englanninkielinen alkuteos A Boy Called Christmas
Arvostelukappale kustantajalta


Mahdotonta.
- Vanha tonttukirosana


Poika nimeltä Joulu kertoo tarinan isästä ja pojasta nimeltä Nikolas, tontuista, lumesta ja tietenkin siitä, kuinka joulupukista tuli joulupukki. Poika nimeltä Joulu sijoittuu Suomeen, "kaukaisen synkkään ja lumenpeittämään korpeen", jossa tämä vauhdikas jouluseikkailu saa alkunsa. Ja tämä tarina onkin (toki tositarinansa lisäksi myös) jotain hieman erilaisempaa kuin mihin on totuttu. Yleensä joulupukista kertovat tarinat ovat useimmiten kauniita ja ehkä vähän siloteltujakin (todennäköisesti ja ymmärrettävästi lapsia ajatellen), mutta tässä joulutarinassa meininki onkin astetta rajumpaa. Vai mitäpä tuumit vihaisista ja ilkeistä tontuista? Entä tonttuja syövistä jättiläisistä? Tai siitä, että tontuilla on vankila, ja siellä sattuu olemaan tonttu joka tykkää räjäytellä päitä? Aivan, suorastaan hillitöntä, mutta oikeasti aika hauskaa luettavaa! Eihän tällaiseen joulutarinaan ole totuttu.

Katja kirjoitti vähän aikaa sitten, kuinka hänen esikoiselleen kirja oli mahdollisesti parasta tänä vuonna luettua sen lisäksi, että se myös pisti naurattamaan hurjista juonenkäänteistään huolimatta. Tulin nimittäin kirjaa lukiessa pohtineeksi kuinka tarina lopulta iskee lapsiin, sillä meno on melkoista ja kirjassa on myös muutamia hyvin surullisiakin kohtia. Mitä ilmeisemmin tarinan vetävyyttä ei siis kannata epäillä lasten kohdalla kun se vei näin vähän vanhempaakin lukijaa. Erityisen ilahduttavaa tarinassa oli myös Chris Mouldin kuvitus, joka toi tarinaan lisää syvyyttä hauskoine yksityiskohtineen.

Poika nimeltä Joulu jää meillä ehdottomasti odottamaan pikku kirppuni varttumista, hauska tulevaisuudessa lukea hänen kanssaan yhdessä tätä tarinaa, jota kannessakin tituleerataan uudeksi jouluklassikoksi. Ehkäpä tosiaan! Vauhdikkaan seikkailun lisäksi Poika nimeltä Joulu on nimensä mukaisesti tarina pojasta nimeltä Joulu, josta lopulta kasvaa kaikkien tuntema Joulupukki. Se on tarina ystävyydestä, ilosta, surusta ja joulun sanomasta. Ja tietysti siitä, että kaikki on mahdollista.


"Mahdottomuus on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä."

lauantai 17. joulukuuta 2016

Mima Sinclair: Pipari-ihmemaa

Mima Sinclair: Pipari-ihmemaa
Gummerus 2016
Suomennos Jenna Pahlman
Kuvat Tara Fisher
Englanninkielinen alkuteos Gingerbread Wonderland - 30 Magical Houses, Biscuits & Bakes, 2015
Arvostelukappale kustantajalta


Olen viime vuosina innostunut leipomisesta kovasti, ja kiinnitänkin nykyään huomiota paljon enemmän leivontakirjoihin kuin ennen. Jouluuni kuuluu nyt kiinteänä osana leipominen, ja olenpa ruvennut taiteilemaan niin erilaisia pipareita kuin piparkakkutalojakin edellisinä vuosina! Luomukset ovat olleet vähintäänkin sympaattisia, mutta kotileipurin käsissä niin kuuluu ollakin.

Niinpä tartuimme piparitalkoissa Pipari-ihmemaahan ennen kaikkea koristeluinspiraatio mielessä. Kirjassa on mitä upeampia luomuksia tavallisista pipariukoista näyttäviin kransseihin ja piparikuusiin. Ei tarvitse lähteä ostamaan hillitöntä kasaa erilaisia piparimuotteja (ellei toki juuri niin  halua tehdä), sillä kirjan takasivuilta löytyy kaavat jokaiseen kirjan sivuilla olevaan luomukseen. Kätevää! Asiaan kuuluvasti kirjassa on myös kahden erilaisen piparitaikinan sekä pikeerin ohjeet, mutta täytyy kuitenkin tunnustaa, että ainakin vielä toistaiseksi minun piparitaikinani tulee suoraan kaupan pakastealtaasta. Sen sijaan pikeerin kokeilimme kirjan ohjeen mukaan ja se kyllä hakkasi kuusi-nolla kaupan valmiit piparin koristeluun tarkoitetut sokerimassatuubit!

Me inspiroiduimme tekemään kirjasta piparikranssit, ja ne ovatkin hauska ja erilainen vastine piparkakkutaloille. Luovuus vain kehiin ja koristelemaan niitä sympaattisia tekeleitä ;)


Kirja ei ole pelkkää piparkakkua. Mukana on reseptejä myös pikkuleipiin, kakkuihin, muffineihin ja pullaan. Varsinkin piparikierrepulla vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Kaikenkaikkiaan hauska ja inspiroiva kirja joulun aikaan, innokas leipuri löytää varmasti ohjeita kokeiltavaksi.