keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Olen lukenut äänikirjan, olen kuunnellut kirjan?

Viimeisestä postauksestani onkin kulunut jo aikaa, minne lie nämä päivät vaan hurahtavat. Lukeminen on hieman takkuillut viime päivinä ajanpuutteen vuoksi ja se saa olon kärttyisäksi. Nyt viikonloppuna revin oman aikani vaikka väkisin ja ympäröin itseni kirjoilla.

Olen kuitenkin edennyt yhden kirjan suhteen hyvin, nimittäin äänikirjan. Lainasin kirjastosta Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet kokeilumielessä, sillä aikaisemmin olen pitänyt äänikirjailua lähes petoksena, ihmisistä tehdään koko ajan laiskempia ja laiskempia lukemaan. Olen kuitenkin pehmennyt tässä ajattelutavassani melkoisesti, sillä kuinka kätevästi aamun autoruuhkat sujuvatkaan kun pääsen kirjan maailmaan! Kiireinen ihminen hoitaa siinä monta kärpästä samalla iskulla. Olen jopa pohtinut, josko kiertäisin tämän tiiliskivi kammoni lainaamalla Sinuhe Egyptiläisen äänikirjana...jos se ei tuntuisi sitten niin pahalta? ;)

Ainoa häiritsevä asia on kuitenkin kertojan ääni, kirjakieli suhteellisen tasapaksulla äänellä syö tarinan "mukavuutta". Tavallista kirjaa lukiessa tätä ongelmaa ei olisi, jokainen kun aina miettii omassa mielessään millaisia kirjan henkilöt ovat.

Mitä mieltä olette äänikirjoista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥