tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kathryn Stockett - Piiat

Deadline kirjan lukemisen suhteen alkoi paukkua uhkaavasti vastaan, mutta eilen illalla sain kirjan kuitenkin päätökseen. Kirjan hitaaseen lukutahtiin ei ollut suinkaan syynä kirjan huonous, päin vastoin, en olisi halunnut että se loppuu ollenkaan. Siksi ihmettelen kuinka vaikeaa kirjasta onkaan nyt kirjoittaa!

Piiat sijoittuvat 1960- luvun Mississipiin Jacksoniin, jossa mustat työskentelevät valkoisille ja rotuerittely on raakaa ja arkipäiväistä. Piioille rakennetaan asiaankuuluvasti jopa omat käymälät, jottei mustien kamalat taudit leviä valkoisille. Jestas...
Kirjassa vuorottelevat taloudenhoitajien Minnyn sekä Aibileenin lisäksi nuori Miss Skeeter, joka päättää rohkeasti olla erilainen ja aviomiehen tavoittelun sijasta tavoitella kirjailijan unelmaansa toteuttamalla vaarallisen hankkeen kirjasta, jossa mustat puhuvat kokemuksistaan työskennellä valkoiselle naiselle. Kirjan kirjoittamisen aikana mustia kuolee raa'asti, mutta se vain lisää mustien naisten halua saada totuus kaikkien kuultavaksi, tässä tapauksessa Miss Skeeterin kirjan kautta.

Piiat -kirjan kautta selviää se kaikki hulluus ja nöyryytys joita mustat naiset ovat joutuneet kokemaan valkoisen naisen palveluksessa, ja kuinka heidän on nieltävä kaikki kiukku pystyäkseen elättämään perheensä. Pahinta mitä saattoi tehdä, oli suututtaa valkoinen nainen. Hänestä riippui koko tuleva työnsaaminen, sillä jos valkoisen naisen suututtaa, hän ei suosittele muille ystävättärilleen tätä palvelijaa.

Järjettömintä tässä kaikessa on se että tarinassa on totuusperä, mustia on sorrettu todella rankalla tavalla jota on vaikea ymmärtää, eikä siitäkään loppupeleissä ole ihan kamalan kauan aikaa..

Kirja on samanaikaisesti järkyttävää, opettavaista, viihdyttävää ja se imaisee mukaansa samantien. Ehkä ainoa miinuspuoli kirjan loppupuolella oli se, että mielestäni varsinkin Aibileenin kohtalo jäi hieman aukinaiseksi. Olisin halunnut tietää tarkemmin kuinka kirjan julkaiseminen vaikutti Mississipin arkeen ja yleiseen käsitykseen mustista ja valkoisista. Pidin hurjan paljon siitä, että Stockett kertoi vielä kirjan lopussa omat ajatuksensa kirjan synnystä ja siitä kuinka hänenkin lapsuudessaan heillä oli kotona musta taloudenhoitaja.

Yksi vuoden 2011 kirjakohokohdistani, ehdottomasti!

Muita kirjan lukeneita:

5 kommenttia:

  1. Tuo kirjan kuvaama rotuerottelu on tosiaan aivan järkyttävää, ja kaikki ne valkoisten ennakkoluulot ja epäloogisuudet - piiat eivät saaneet syödä samoista astioista, mutta kelpasivat kyllä pesemään isäntäväen astiat...

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  2. Maria,

    Paikkapaikoin olin kirjaa lukiessa ihan kirjaimellisesti silmät pyöreinä ihmetyksestä, sillä rotuerottelut olivat toisinaan niin hurjia ettei minulla olisi tullut MIELEENKÄÄN ajatella moisia! Varsinkin se käymälä asia meni niin yli ymmärryksen...

    VastaaPoista
  3. Piiat odottaa hyllyssäni enkä arviosi jälkeen malta odottaa kirjan lukemista! Uskon, että minäkin tykästyn tähän.

    VastaaPoista
  4. Laura, suosittelen kyllä kovasti lukemaan tämän! En voi kun kehua :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin odotan kovasti tämän lukemista, kirja odottaa jo hyllyssä:)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥