sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Anna Gavalda - Viiniä keittiössä

" Kuinka kauan kestää ennen kuin unohtaa sen ihmisen tuoksun jolta sai rakkautta? Entä milloin lakkaa itse rakastamasta?"

Chloé on jäänyt yksin kahden lapsensa kanssa hänen miehensä jätettyä hänet toisen naisen takia. Chloé käy surutyötään läpi appiukkonsa Pierren kanssa joka vie heidät perheensä kesämökille rauhoittumaan. Aikaisemmin Chloé ei juurikaan jutellut appensa kanssa. Viinilasin ääressä he keskustelevat Pierren pojan, Adrienin, teosta Chloéta kohtaan ja pian keskustelu ajautuu myös Pierren vuosien takaiseen elämään. Heidän suhteensa syvenee, kun he ensi kertaa pystyvät juttelemaan avoimesti ja rehellisesti toisillensa.

Kerronta on sujuvaa ja helppoa. Perimmäinen kysymys teoksessa onkin, että voiko jättäminen olla joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta?

Kirja on Gavaldan ensimmäinen romaani, ja se oli myyntimenestys Ranskassa ilmestyessään. Olen lukenut Gavaldaa aikaisemminkin, teosta en valitettavasti muista, mutta sen kyllä, etten pitänyt siitä juurikaan. Hieman samansuuntaiset tunnelmat minulla oli tästäkin kirjasta. Kirjan kyllä luki muutamassa tunnissa, mutta juurikaan vaikutusta se ei tehnyt. Ja voi että sentään kuinka huono kansikuva kirjalla mielestäni on :/

5 kommenttia:

  1. Samaa mieltä sekä kirjasta että kansikuvasta. Minäkin olen lukenut kaksi Gavaldaa - tämän ja Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Kumpikaan ei tehnyt minuun erityisempää vaikutusta, ja taidankin nyt uskoa ettei Gavalda vain ole minun kirjailijani.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen lukenut tämän ja Gavaldan toisen pienoisromaanin Karkumatka. Molemmat ihan ok välipaloja, mutta Gavaldan Kimpassa-romaani on sitten yksi ehdottomista lempikirjoistani. Tällä hetkellä luen Gavaldan Lohduttajaa joka ei kyllä ole yhtä hyvä kuin Kimpassa mutta kyllä sitä nyt lukee...;)

    VastaaPoista
  3. Minullekin tämä oli suuri pettymys siihen nähden, kuinka paljon Gavaldasta on kohkattu meilläkin. Henkilöt, ainakin appiukko, olivat lähinnä vastenmielisiä. Minulla kirjasta oli sellainen versio, jonka kannessa oli kukka. Mitäänsanomaton sekin. Lahjoitin kirjan eteenpäin, saaja piti siitä enemmän :)

    VastaaPoista
  4. Luin tämän vähän aikaa sitten. Minä kyllä pidin kirjasta, mutta täytyy sanoa, että kansikuva on tosiaan karmea!

    Gavaldalta olen lukenut myös romaanin Kimpassa ja novelleja. Novellit (esim. Kunpa joku odottaisi minua jossain) olivat minusta hyviä. Jos Viiniä keittiössä tuntui vähän yksitoikkoiselta jauhamiselta (mitä se ehkä vähän oli), mutta Gavalda ei noin muuten pahasti ällötä, kannattaa kokeilla novelleja!

    VastaaPoista
  5. Lukutoukka, vaikutusta ei tosiaankaan tehnyt, kansikuvasta puhumattakaan ... :/

    Sanna, Harmi kun en tosiaan muista minkä Gavaldan kirjan olen aikaisemmin lukenut, kaikki mitä muistan oli se etten siitä pitänyt.Tästä huomasin taas kuinka kätevää olisi kirjata ylös lukemiaan kirjoja :)Mukava kuulla että kuitenkin Kimpassa on sykähdyttänyt sinua :)

    Kirsi, Gavaldasta on tosiaan hehkutettu ja kovasti, siksi toistamiseen tartuin Gavaldaan vaikka edellinen lukukerta ei vakuuttanutkaan (että sentään kun en muista edellistä kirjaa..!). Hyvä että saaja kuitenkin piti siitä :)

    Luru, kiitos vinkeistäsi! Luulen että sulattelen tätä lukukokemusta hetken aikaa ennenkuin uuteen Gavaldaan tartun. Onneksi novellit ovat kuitenkin mukavan lyhyitä :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥