sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Carolyn Ann Lee - Anne Frank 1929-1945


Anne Frankin päiväkirjalla on ollut suuri vaikutus elämässäni sen jälkeen kun tartuin siihen ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä. Nuori tyttö, juutalaisviha, toinen maailmansota, natsihallinto ja keskitysleirit. Kaikki tämä oli totta ja pisti nuoren tytön pohtimaan elämän julmuutta. Tämän jälkeen olen lukenut Annen päiväkirjaa usein vuosien saatossa ja myöhemmin tutustuin myös Melissa Mullerin kirjoittamaan "Anne Frank -päiväkirjan salaiset sivut" - elämänkertaan, joka avasi Annen persoonaa, taustaa ja elämää vielä enemmän, kuin mitä Annen päiväkirja.

Carol Ann Leen teos kertoo niin ikään Annesta, mutta tässä mennään taas hieman pintaa syvemmälle, ja oiotaan joitakin väärinkäsityksiä joita vuosikymmenien saatossa Annen ja hänen perheensä elämästä on esiintynyt. Ei esimerkiksi ole täysin totta, että juuri Annen isä Otto Frank olisi poistanut päiväkirjasta otteita mm. äidin ja tyttären välisestä suhteesta tai teinitytön orastavasta seksuaalisuudesta. Anne teki tämän itse salaisen siiven aikana, kun hän kirjoitti päiväkirjaansa uuteen muotoon ajatuksena julkaista se sodan päättymisen jälkeen.

Kuka paljasti salaisen siiven asukkaat natseille, on ikuinen arvoitus, mutta kirjailija näyttää päässeen hyvin ilmiantajan jäljille muita historoitsijoita paremmin, vaikka teoksessa asiaa käsitelläänkin suhteellisen vähän. Kaikki ilmiantoon liittyvät ihmiset ovat kuitenkin jo kuolleet, ja lopullista päätelmää ei voida tehdä vieläkään.

Annen sanat ja elämä veivät minut taas mukanaan ja ovat pitäneet minut muutaman päivän ajan vahvasti holokaustin ajassa. Annen asemaa kaikkien niiden kuolleiden juutalaisten äänenä on turha kiistää, vaikka useita muitakin ajan juutalaisten päiväkirjoja on julkaistu myöhemmin. Anne Frank pysyy tunnettuna nuorena tyttönä joka tunsi syvästi, kaipasi vapaata elämää, ja lopulta kuoli Bergen -Belsenin keskitysleirille vain muutamaa päivää ennen sen vapauttamista. Tunnettu hänestä tuli vasta kuolemansa jälkeen.

Kirja sai minut itkemään raivosta sisäisesti, niin vahvasti tunsin kuvaukset maanpäällisistä helveteistä, keskitysleireistä. Teoksessa on kerrottu kaunistelematta leirien oloja niiden suusta jotka sen kokivat, ja niiden, jotka olivat vapauttamassa leirejä.

" Brittisotilaat, jotka tulivat naisten leiriin Singtonin auton perässä, nousivat panssarivaunuistaan nähdäkseen omin silmin, pitivätkö heidän kuulemansa tarinat leirin kauheuksista paikkansa. He katsoivat piikkilanka-aidan taa ja jähmettyivät. Sitten he alkoivat oksennella."

Koin, että tämä teos pureutui syvemmälle Anne Frankin elämään kuin koskaan aikaisemmin, ja tiedän nyt nuoruuteni kinnostuksen kohteesta taas enemmän. Kirja ei mielestäni kuitenkaan keskity vain ja ainostaan Annen ympärille, vaan esimerkiksi Alankomaiden juutalaisten kokemuksista se antaa paljon tietoa, ja antaa äänen monille muillekin kuin vain Annen perheenjäsenille. En pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni, vaikka tuntui että sydän pakahtui mitä enemmän luin.

Jossain vaiheessa ajattelin saavuttaneeni tietynlaisen "holokaustiähkyn", ja koin etten yksinkertaisesti kykene enää lukemaan aiheesta lisää. Kuinka voisin kuitenkaan olla lukematta tarinoita, joissa on oikean ihmisen ääni, ja jotka kaikessa karmeudessaan ovat täysin totta? Oli suorastaan hämmästyttävän järkyttävää lukea kirjailijan johdannosta, että "Britanniassa aivan äskettäin järjestetty kyselytutkimus osoitti, että 60 prosenttia kaikista alle 35- vuotiaista ei ole koskaan kuullut Auschwitzista".
Ei anneta holokaustiähkyn vaikuttaa meihin liiaksi, etteivät nämä tarinat unohdu seuraaviltakaan sukupolvilta.

4 kommenttia:

  1. Aivan loistava ja hengästyttävä postaus! Kiitokset! Olen niin samaa mieltä tästä kirjasta kanssasi. Tämä oli intiimi ja toisaalta rujo. Ihmiset ovat selviytyneet kaikesta tuosta tuskasta! Tätä on hankala käsittää nykyään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Paula! Tätä oli oikeastaan aika hankala arvioida, mielestäni tämä on kirja joka täytyy kokea.
    On todellakin käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat selviytyneet tuosta kaikesta kauheudesta..

    VastaaPoista
  3. Voi ei, Annen tarina on lähellä minunkin sydäntäni. Siitä en olekaan tullut kirjoittaneeksi blogin puolella, monien muiden blogien kommenttibokseissa kyllä.
    Sain tämän kirjan lahjaksi äidiltäni jouluna, mutta minun täytyy hetken aikaa odottaa sen lukemista. Pelottaa. Tutustuin Anne Frankiin v 2006, jonka jälkeen olen lukenut hänen päiväkirjansa kahdesti, katsonut hänestä tehtyjä elokuvia 3 erilaista (sitä yhtä ja samaa viidesti), käynyt Amsterdamissa salaisessa siivessä ja Dachaun keskitysleirillä. Jokainen kerta on ollut minulle tunteita herättävä, henkilökohtainen kokemus.
    Ihana tekstisi sai tunteet pintaan. Kiitos ja anteeksi :)

    VastaaPoista
  4. Anni, kiitos kommentistasi.
    On varmasti ollut järisyttävää käydä ihan paikanpäällä katsomassa sitä elämää, jossa Anne on elänyt. Itse en tiedä edes uskaltaisinko, kun pelkkä tarina saa minut suorastaan raiteiltani... Jos ja kun uskaltaudut kirjaan tarttua, tulen lukemaan arviosi. Tämä on tarina joka kannattaa lukea.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥