torstai 17. toukokuuta 2012

Cecilia Samartin - Kaunis sydän



" Kun elämä kuljettaa meitä pois polulta, jonka olemme itsellemme kuvitelleet, me synnymme uudelleen"

Anan lapsuus on ankara ja köyhä sodan runtelemassa El Salvadorissa. Kun äiti eräänä aamuna pyytää Anaa menemään piiloon tämän rakkaan ompelukoneensa alla olevaan puiseen kaappiin tekee Ana työtä käskettyä. " Kuvittele, mija. Kuvittele, että olemme kaksi lintua, jotka ovat löytäneet lepopaikan. Olet täällä turvassa siihen saakka, että tulen noutamaan sinut."

Tuona hetkenä Anan elämä muuttuu radikaalisti ja se vie hänet aina Amerikkaan asti.
Ana etsii rauhaa luostarista ja kokee paikan kodikseen. Siellä hän tuntee olevansa turvassa ja odottaa aikaa jolloin hänestäkin tulee yksi sisarista. Elämällä vain sattuu olemaan Anan varalle muita suunnitelmia, kun luostari lähettää hänet varakkaaseen Trellisien perheeseen lastenhoitajaksi.

Muutama kuukausi muuttuu vähitellen vuosiksi ja vaikka Analla on rankka menneisyys, pystyy hän tuomaan tuohon suureen taloon rakkautta ja iloa jota se ei ole aikoihin kokenut, ja jota rahalla ei voi saada. Ana kiintyy perheeseen ja sen lapsiin niin kovin, että ajatukset elämästä luostarissa jäävät vähitellen taka-alalle.

Nyt myöhemmin Ana valvoo rakkaansa unta tämän kuolinvuoteella ja muistelee menneisyyttään, kuinka lapsuuden kauheudet toivat hänet aina Amerikkaan saakka perheeseen, joka otti hänet omaksi jäsenekseen. Kirjassa mennäänkin kahdessa eri aikatasossa, joka ei häiritse eikä keskeytä lukijaa millään tavalla. Menneisyys kytkeytyy nykyhetkeen taitavasti ja se on myös kytköksissä kaikkiin tuleviin tapahtumiin. Vaikka osan tarinan kulusta lukija pystyykin melko pian arvaamaan, ei se vie pohjaa lopulta tarinalta. Samartin pitää lukijaa taitavasti otteessaan loppuun saakka.

Samartin kirjoittaa jälleen omalla vangitsevalla tyylillään, jossa on jännittävyyttä, surumielisyyttäkin mutta ennen kaikkea myös kauneutta. Tuntuu, että Samartin parantaa kirja kirjalta. Nora & Alicia teki minuun suuren vaikutuksen ja Kaunis sydän sai minut lopullisesti Samartinin pauloihin. Hänestä on todellakin tullut yksi lempikirjailijoistani!



4 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä hurjasti. Ihana kirja ja ihana Samartin :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä hyllyssä, kilpailemassa monen muun kanssa lukuvuorosta. Tämän bloggauksen ansiosta se paransi asemiaan pinossa!

    VastaaPoista
  3. Elma Ilona, suosittelen kyllä lämpimästi! :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥