sunnuntai 19. elokuuta 2012

Karin Alvtegen - Todennäköinen tarina

Karin Alvtegen - Todennäköinen tarina (En sannolik historia) WSOY 2012.
Kansi Marcin Klepacki/Fennopress, suomennos Laura Jänisniemi

Helena on aina haaveillut paluusta lapsuuden kesämaisemiin Norrlantiin, ja yhdessä aviomiehensä Martinin ja heidän tyttärensä Emelien kanssa he jättävät Tukholman taakseen ja Helena pääsee toteuttamaan unelmaansa, kartanohotellia maalla. Muutto maalle ja hotellin perustaminen vaatii kuitenkin veronsa, ja pian Helena huomaakin olevansa yksin oikukkaan teini-ikäisen tyttären kanssa pitäen hotellia joka vaatii jatkuvaa remontoimista sekä nikkarointia.

Samaan aikaan toisaalla kolarin ajanut varakas liikemies Anders makaa sairaalan sängyssä tuntien ahdistusta ja halua päästä jollain tavalla irti kaikesta. Elämä ei tunnu enää miltään, vaikka pankkitilillä makaa miljoonia. Keräilyharrastukseen on uponnut suuria summia rahaa, mutta esineet eivät tee onnelliseksi. Vielä on kuitenkin yksi esine, kitara, joka vie Andersia ja heti sairaalasta päästyään hän ajaa pieneen kylään havitellessaan tuota maagista kitaraa jonka vielä voisi kokoelmiinsa saada.

Tapahtumaketju vie Andersin kylän omalaatuisen miehen, Vernerin, luokse ja epäonnistunut kitaran havitteleminen vie rättiväsyneen Andersin Helenan hotellin vastaanottotiskille kirjautumaan hotelliin yhdeksi yöksi. Yllättäen Anders huomaakin olevansa pian työmiehen haalareissa maalisuti kädessä, mitä hän ei menestyneenä liikemiehenä osannut kuvitella. Näin Anders saa tauon entiseen elämään, kukaan ei tunne häntä ja hän voisi vihdoinkin muuttaa elämänsä suuntaa.

Mitä siis tapahtuu, kun elämäänsä pettynyt nainen ja kyyninen mies kohtaavat? Uskaltavatko he nousta omien pelkojensa varjoista, tarttua rohkeasti uuteen ja antaa elämän viedä? Alvtegen on kiehtova, hän naulitsee lukijan tarinaan joka omalla tavallaan on tuttu, tavallinenkin. Samalla hän käsittelee elämän peruskymyksiä niiden henkilöiden kohdalla joilla elämä tuntuu olevan veitsenterällä, kun pohja on saavutettu. Tärkeänä suunnannäyttäjänä elämälle osoittautuu kylähulluksikin tituleerattu Verner, joka saa heidät ymmärtämään että elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja ihminen voi aina muuttua niin halutessaan.

" Sade oli lakannut. Aurinko pilkahteli repeilevän pilvipeitteen takaa, ja valo siivilöityi puunrunkojen välitse. Kevät oli nyt lähellä. Se tuli samalla väsymättömällä innolla kuin aina, vaikka ei koskaan jäisi pysyväksi. Kaikki oli katoavaista, kaikki oli mukana ikuisessa muutosprosessissa. Mutta juuri nyt hän oli tässä. Tämä oli hänen hetkensä maan päällä."

Mietin, että jos Alvtegen naulitsee lukijan kirjansa ääreen näin totaalisesti ilman että tämä jännityskirjailija kirjoittaa mukaan yhtäkään murhaa, kuinka tiivistä lukeminen voikaan olla hänen jännistyskirjojensa parissa? Tässä kirjailija, jonka tuotantoon haluan tutustua jatkossakin.

5 kommenttia:

  1. Minulle tuli aivan sama fiilis, että Alvtegeniin pitää tutustua myös hänen dekkariensa kautta.

    Tässä on kiinnostava kirja ja jotenkin yllätys. Kansi on upea.

    VastaaPoista
  2. Leena, ajattelin ensin että jättäisin tämän lukemisen hieman pidemmäksi syksyyn juuri kannen takia. Se on niin upea ja siitä tulee hyvin syksyinen fiilis, mutta en sitten jaksanutkaan pitää näppejäni irti tästä siihen saakka :) Tykkäsin kyllä kovasti!

    VastaaPoista
  3. Samat sanat ja tunnelmat! Alvtegen pääsi minunkin listallani seurattavien joukkoon tämän kirjan ansiosta :)

    VastaaPoista
  4. Alvtegen on suosikkikirjailijani <3 Näinpä suosittelen tutustumaan myös hänen dekkareihin sekä kaunokirjoihin nimeltä Häpeä ja Petos

    VastaaPoista
  5. Annika, Alvtegen kyllä vakuutti minut! Ja kiitos vinkeistä, ehdottomasti haluan tutustua hänen dekkareihinsa :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥