torstai 8. marraskuuta 2012

Chris Cleave - Poikani ääni

Chris Cleave ( Incendiary, 2005) Gummerus 2012. Kuva: Sanna-Reeta Meilahti, suomennos Irmeli Ruuska.

Ja tiedän että sinä tekisit heti paikalla lopun kaikista pommeista, jos vaan saisin sinut katsomaan poikaani edes hetken niin, että koko sinun sydämesi on siinä mukana. Tiedän, että lakkaisit tekemästä maailmaan pojan muotoisia aukkoja. Sua surettaisi ihan liikaa Osama. Niinpä yritän kirjoittaa tämän niin hyvin kuin osaan.

Itä-Lontoolainen nainen menettää poliisissa työskentelevän miehensä ja 4 vuotta 3 kuukautta vanhan poikansa vappupäivän itsemurhaiskussa jalkapallostadionilla Lontoossa. Myös nainen loukkaantuu terrori-iskun jälkimainingeissa etsiessään epätoivoisesti poikiaan, mutta mikään ei satu niin paljon kuin menetys. Alkaa surun täyttämä matka yhden naisen hajalla olevaan mieleen, ja elämään tragedian jälkeen.

Nainen alkaa kirjoittaa kirjeitä Osama bin Ladenille, ja toivoo ettei kenekään äidin koskaan tarvitsisi sellaista kirjoittaa. Kirjeissään nainen kertoo elämästään, pojastaan ja niistä muista miehistä, joista hänen aviomiehensä ei koskaan saanut tietää. Kirja ei ole kirjoitettu yksinomaan kirjemuotoon, ja olen samaa mieltä Katjan kanssa, että kyse oli enemmänkin yksinpuhelusta joka oli kuitenkin kohdennettu juuri Osamalle.

Cleave kirjoittaa vangitsevasti ja helpon vaivattomasti, ja lukijan on pakko saada tietää miten tarina päättyy. Alkuperäiskielellä luettuna erilaiset kielen vivahteet varmasti nousisivat tekstistä paremmin esiin, mutta lukija saa kyllä suomennoksessakin selville milloin puhuu yläluokkalainen britti ja milloin alempi keskiluokkainen britti. Täytyy tässä välissä muuten todeta, että vaikka kuinka rakastan brittikirjallisuutta, ja koko saarivaltiota ylipäänsä, en ole koskaan ymmärtänyt tätä brittiläistä tapaa jakaa ihmisiä ylä - ja alaluokkaan. Se on niin vanhoillista ja jotenkin niin kärjistettyä.

Oli äänessä sitten yläluokkainen britti tai ei, oli teoksessa myös havaittavissa vahvaa yhteiskunnallista ja poliittista ääntä. Tässä teoksessa Lontoo ei välity lukijalle kauniina ja viehättävän paikkana, jollaisena minä olen paikan saanut kokea ja jollaisena se mielikuvissani on. Tässä on havaittavissa selkeät yhteiskunnalliset luokkaerot, joista kauneus on kaukana.

Aihe on rankka ja surullinen, siitä ei käy kiistäminen, mutta jotenkin tästä jäi jotain puuttumaan, jotta minä olisin tähän täysin ihastunut. Hurmaavaa kuitenkin, että Cleave tiputtaa väliin myös huumoria, vaikka näinkin rankkaa aihetta käsittelee. Jos vertailulinjalle lähdetään, pidin enemmän Little Beestä. Tässä oli myös jollain tavalla epätietoisuutta, kuka loppupeleissä oli tarinan "pahis"? Missä meni todellisuuden raja? Kirjan loppupuoli alkoi olla yhtä kaaosta ja sekasortoa. En ollut myöskään täysin tyytyväinen loppuratkaisuun. Cleave on kuitenkin mielenkiintoinen kirjailija ja uskon ettei hänen mahdollinen seuraavakaan teos tule jäämään lukematta.

Mikä pitää meidät elossa, kun mitään syytä elää ei enää ole?

4 kommenttia:

  1. Minä aloittelen tätä kohta... Petyin hieman Little Beehen, se ei ollut minusta niin hyvä kuin olin odottanut kaikkien kehujen jälkeen. Ehkäpä tämä olisi enemmän minun kirjani :).

    VastaaPoista
  2. Sain tämän juuri luettua... Minäkään en oikein pitänyt lopusta, se meni liian "yli". Koukuttava tämä kyllä oli, vaikken ihan kaikkea pystykäään allekirjoittamaan.

    VastaaPoista
  3. Minä en kauheasti fanittanut edes Little Beetä. Sitä monet ovat kehuneet, samoin tätä Poikani ääntä. Kiva lukea hieman eriävä mielipide. Luulen kuitenkin, että uuden Cleaven joskus luen paremman puutteessa. =D

    VastaaPoista
  4. Sanna, vaikuttaa siltä että tykätään jommasta kummasta. Minulle Little Bee oli kuitenkin hitusen parempi kuin tämä :)

    Norkku, meillä on siis samanlaiset ajatukset kirjasta! :)

    Irene K, Little Beessä oli mielestäni se ongelma, että se hehkutus oli niin suurta. Juonesta ei tiennyt ennen kuin kirjan oli lukenut. Silti kuten tossa ylempänä sanoin, kallistun kuitenkin enemmän Little Beehin kuin Poikani ääneen :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥