keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Julian Barnes - Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes (The sense of an Ending) WSOY 2012. Suomennos Kersti Juva.

Tony Webster oli tavallinen nuori poika, joka opiskelujen ohessa haaveili tytöistä ja odotti malttamattomana elämänsä alkamista. Kolmen pojan ystäväpiiriin kuului Tonyn lisäksi Alex ja Colin, ja yllättäen kolmesta tulikin neljä, kun outolintu ja älykäs Adrian antoi itsensä tulla porukkaan mukaan sitä kuitenkaan koskaan pyytämättä. Adrianista, joka aluksi piti katseensa maassa ja ajatukset ominaan, tuli myöhemmin pojille lakkaamaton kiinnostuksen ja hyväksynnän kohde.

Kun tuli aika erkaantua eri opiskelupaikkoihin, pitivät pojat yhteyttä toisiinsa kirjeitse, kuten tuohon aikana oli tapana. Elämä kuitenkin kuljettaa, ja jossain vaiheessa yhteydenpito vain jäi. Pojat alkoivat elää elämäänsä. Menneisyydestä tulee yllättäen nykyisyyttä, kun Tony saa eläkepäivillään kirjeen jossa kerrotaan hänen perineen viisisataa puntaa sekä arvoituksen hyvin yllättävältä taholta. Eletty elämä näyttäytyy uudessa valossa ja Tony joutuu palaamaan muistoissaan nuoruuden aikaan. Mitä tuli sanottua, mitä tehtyä.

Ilokseni huomasin kirjastossa tämän teoksen hyllyssä ja päätin ottaa matkaani mukaan. Blogeissa kirjaa onkin tiuhaan luettu ja ylistetty, ja näin myös minä kannan korteni kekoon. Barnesin tapa kirjoittaa on uskomaton. Ottaen huomioon kirja sivumäärän (157) on tähän pieneen kirjaan mahdutettu paljon ilman, että mistään on kuitenkaan turhia tingitty. Jokainen lause on tarkkaan harkittu ja lukija ahmii jokaista sanaa haluten koko ajan lisää. Tässä jos missä pätee sanonta ei se määrä, vaan se laatu.

Barnes kirjoittaa sydämeen osuvasti ajan kulumisesta, nuoruuden turhautumisesta sekä siitä, kuinka vanhempana sitä osaa katsoa jo hieman taaksekin päin. Varsinkin, kun Tonyn on pakko arvoituksen myötä palata menneisyyteen ja muistaa asiat niin hyvin kuin mahdollista.

 "Tässä saattaa olla yksi nuoruuden ja kypsän iän eroista: nuorena keksimme itsellemme      vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, vanhana keksimme vaihtoehtoisia menneisyyksiä toisille."

Voin myöntää, että olin vaikuttunut koko ajan lukemastani ja tämä intensiivinen teos piti minut otteessaan aina loppuun saakka. Tässä kirjassa oli sekin asia hienoa, että Tonyn tavoin myöskään minulla ei leikannut, enkä osannut kuvitella mielessäni loppuhuipentumaa, sitä kuinka kaikki ratkeaa.

En ole tottunut antamaan lukemilleni kirjoille arvosanoja, mutta tässä mennään kyllä täydellä viiden tähden rivillä. Olen viime aikoina oppinut luottamaan Aikamme kertojia -sarjaan, sen verran mahtavia lukukokemuksia on kohdalleni sattunut.

6 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä eli täysien pisteiden kirja!

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana kirja! Minusta loppu oli aivan paras! Kirjailija osasi todella hämätä...

    VastaaPoista
  3. Annika, Loppu oli kyllä huikea, en osannut päätellä sellaista etukäteen. Barnesia täytyy saada lukea enemmän!

    VastaaPoista
  4. Oletko tullut ajatelleeksi, ettei Julian Barnes osaa sanaakaan suomea? Jospa minunkin työlläni olisi osuutta lukukokemukseesi?

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kersti kommentistasi! Suomentajilla on tärkeä työ, varsinkin omalla kohdallani joka en lue kirjoja muuta kuin suomeksi. Ilman tämän kirjan suomennosta en olisi siis koskaan kirjaan tarttunut, joten ilman muuta työsi on vaikuttanut omalta osaltaan lukukokemukseeni. Vaikka tiedän että (tässäkään tapauksessa) kirjailija ei osaa sanaakaan suomea, sitä helposti unohtaa asian kirjaa lukiessa. Varsinkin kun kyseessä on hyvä kirja.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥