keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Isola, Larivaara & Mikkonen (toim.) - Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä

Isola, Larivaara & Mikkonen (toim.), Kustannusosakeyhtiö Avain 2007. Kansi Ville Terämä

"Euroopan unionin määritelmän mukaan köyhyysrajan alapuolella elävät ne ihmiset, jotka saavat alle 60 % väestön keskinettotuloista kaikki tulonsiirrot mukaan lukien. Suomessa keskinettotulot ovat 1200-1300 euroa kuukaudessa, joten köyhyysraja on 700-750 euroa kuukaudessa. Tämän rajan alla elää 12 % kansalaisistamme eli 600 000 ihmistä, joista köyhissä lapsiperheissä elää 100 000 lasta."

Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä on kirjoituskokoelma köyhyydestä tämän päivän Suomessa. Sisältö on koottu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun kesän 2006 aikana saapuneista teksteistä. Kilpailuun tuli 850 tekstiä, joten köyhyys on monia koskettava asia. Teoksessa ei tilastoida, luokitella tai ryhmitellä numeroiden mukaan, vaan annetaan puheenvuoro ihmisille, jotka tietävät millaista kamppailua arjessa selviytyminen on.

Tärkeää on ymmärtää, että köyhyys harvemmin on ihmisestä itsestään kiinni. Vakava sairaus, avioero tai työttömyys voi suistaa ihmisen talouden hetkessä siihen pisteeseen että joka päivä ei ole mahdollista syödä. Kaikki hyväosaiset työssäkäyvät ihmiset eivät aina ymmärrä tätä, edelleen herkästi ajatellaan että esimerkiksi työttömyys ja sitä kautta köyhyys on on ihmisen oma vika. Se on käsittämätöntä. Monet eivät myöskään pysähdy ajattelemaan näitä asioita omalle kohdalleen tapahtuvaksi ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kaikilla ei myöskään ole tukenaan läheisiä tai perhettä rahan lainaamiseen tai lastenhoitoon, ja jos yhteiskunta vielä heidät hylkää, on vaikeaa löytää valoa tunnelin päästä.

Kirjoituksista nousee esiin paitsi häpeän ja hädän tunteet myös köyhyyden ylisukupolvisuus. Hyvin usein vanhempien köyhyys näkyy jatkumona myös seuraavan sukupolven elämässä. Meillä kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole samat lähtökohdat ponnistaa elämässä eteenpäin. Monilla kaatuu lukio-opiskelut heti alkuunsa kalliiden kurssikirjojen hankinnan vuoksi, ja koko koulukirja bisnes on nykyään ihan hirveää ahneutta. Joka vuosi muutetaan painoksia ja pidetään huoli ettei viime vuoden painos enää kelpaa tämän vuoden kurssille...

Tässä kirjoituskokoelmassa köyhät itse kertovat millaista on selviytyä arjessa erittäin tarkan budjetin kanssa tai vastaavasti täysin rahattomana, mahdottomuutena hankkia ruokaa, vaatetta tai hygieniatuotteita. Samalla on toivottava ettei mitään yllättävää tapahtuisi tai jokin kodinkone menisi rikki. Kirjoituksista nousee toistuvasti esiin häpeä. Häpeä omasta köyhyydestä, häpeä vanhoista ja rikkinäisistä vaatteista, häpeä nälästä ja ennen kaikkea häpeä joutuessaan avaamaan sosiaalitoimiston oven. Suurimalle osalle ihmisistä on edelleen suuri kynnys astua näistä ovista sisään ja tunnustaa täysin ventovieraalle olevansa köyhä ja tarvitsevansa apua.

Tämä oli todella ravisuttava teos, jota sydän ja mieli raskaana luki. Nämä tarinat ovat tosia, todella jonkun ihmisen elämää. Tämä aihe kosketti minua ihan valtavasti ja toivon että suurimmalla osalla tilanne on muuttunut parempaan sitten vuoden 2006. On sydäntä särkevää lukea, ettei äiti voi ostaa lapsilleen vaippoja eikä sadevaatteita, ja ainoa ruoka päivästä toiseen on puuro äidin antaessa omankin osansa kasvaville lapsilleen.

On totta, että köyhyys on suhteellista, ja joissakin maissa tilanne on vielä Suomeakin huonompi. Joillakin mittapuilla maamme köyhät varmaan luetaan huipputuloisiksi, mutta ei näin kalliissa maassa kuin Suomi. Kustannukset nousevat mutta tuet pysyvät samana. Kauhulla ajattelen jälkeenpäin tilannetta jossa jäin ensimmäistä kertaa työttömäksi. Kela katsoi tavallisen duunari mieheni tienaavan vähintäänkin Kataisen verran kuussa, enkä ollut oikeutettu juuri mihinkään. Tuloni olivat tuolloin reippaasti alle köyhyysrajan (joka yllä lueteltiin) ja olettamuksena että poikaystäväni elättää minut. Se kävi tässä tasa-arvon maassa pahasti ylpeydelleni.

On sanomattakin selvää, että tämä ei ole hyvänmielenkirja, joka sopii piristäväksi kevät lukemiseksi, mutta sopii silti lukea kenen tahansa. Kertomuksien kirjoitusvirheisiin ei oltu koskettu, jotta jokaisen kirjoittajan kädenjälki todella pääsee esille. Tämä oli minusta hyvä veto, ja toi kertojan ja tarinan paremmin iholle. Tämä kertoo rehellisesti millaista on olla köyhä nykypäivän Suomessa, eivätkä nämä tarinat haihdu mielestä pitkään aikaan..

3 kommenttia:

  1. Luin joskus kirjan arvostelun paikallislehdestä ja ajattelin, että tuohon täytyisi tutustua. Kiitos kun nostit teoksen esiin! Luen ehdottomasti tämän jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Laitan kirjan korvantaakse, se kuulostaa sellaiselta, joka kannattaisi lukea.

    VastaaPoista
  3. Minäkin taidan pistää tämän lukulistalle. Kuulostaa tärkeältä kirjalta.

    Itsekin olen saanut kokea "köyhyyden", mutta pidän itseäni onnekkaana, koska en kuitenkaan koskaan joutunut tinkimään perustarpeista. Se myös kasvattaa ja hurjasti! Oppii arvostamaan asioita ihan omalla tavallaan. En silti kenellekään toivo vastaavaa tai varsinkaan vielä kurjempia oloja.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥