keskiviikko 13. helmikuuta 2013

John Verdon - Numeropeli

 
John Verdon (Think of a Number) Gummerus 2011. 
Suomennos Marja Luoma, kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti

"Uskotko Kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä, joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori."

Näin alkaa ensimmäinen arvoituksellinen viesti, jonka Mark Mellery saa. Omituisinta ja kauhistuttavinta viestissä ei ole vain arvoitus, vaan se, että lähettäjä todella tietää mikä luku Mellerylle ensimmäisenä tuli mieleen: 658. New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä varhaiseläkkeelle jäänyt Dave Gurney kiinnostuu opiskeluaikaisen kaverinsa Melleryn saamista omituisista uhkauskirjeistä. Kiehtova kirjearvoitus saa kuitenkin uuden ja vakavamman piirteen, kun Mellery murhataan kotipihalleen raa'asti. Selviää myös, ettei Mellery ole numeroilla ja riimeillä leikkivän murhaajan ainoa uhri.

Dave Gurney viettää eläkepäiviään vaimonsa Madeleinen kanssa Delawaren piirikunnassa maalaismaisemissa. Gurney on työskennellyt aikaisemmin New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmässä, ja on arvostettu sekä palkittu poliisi selvitettyään älykkyytensä ansiota useita murhia uransa aikana. Gurney huomaa kiinnostuneensa tapauksesta, jossa on osallisena hänen entinen opiskelukaverinsa, mutta huomaa että vastassa on äärimmäisen älykäs ihminen, joka pelaa omaa ovelaa peliänsä. 

Minä olen hirveän huono lukemaan dekkareita, sillä en tahdo jotenkin syttyä koko genrelle. Takakantensa perusteella tämä vaikutti kuitenkin siltä, että tämä on pakko lukea. Varsinkin, kun puhutaan kirjasta jota ei voi laskea käsistään, on vastustamattoman mukaansatempaava, loistavasti kirjoitettu ja on trillerigenren kärkeä.
Minä meinasin lopettaa tämän kesken.

Alku on hidasta pohjustamista, jossa käsitellään henkilöitä ja heidän välisiä suhteitaan. Varsinkin Daven ja Madeleinen suhdetta kuvataan hieman ongelmalliseksi ja jännitteiseksi, mikä johtuu Daven työstä. Madeleine luuli, että työhullu mies rauhoittuisi eläkkeelle jäätyään, mutta toisin kävi. Lisäksi heidän välejään hiertää menneisyydessä tapahtunut traaginen menetys, jota Dave ei ole vieläkään tuntunut käsittelevän loppuun asti. Koko kirjan ajan pariskunnan väliset jännitteet, eleet ja sanat (myös sanomattomat) leijuvat tapahtumien yllä, mutta eivät täysin ratkea lopussakaan.

Reippaasti yli keskivaiheen jälkeen aloin kiinnostua kirjasta. Uhreja alkoi ilmaantua enemmän ja arvoitus pikku hiljaa ratketa. Minulla oli myös pienen pieni aavistus tekijästä, joka osottautuikin oikeaksi. Eniten kirjassa turhauduin poliisien välisiin keskusteluihin. Kaikki poliisit tuntuivat järjestään olevan räjähdysalttiita, epämiellyttäviä tai muuten vain kiukkuisia, ja Verdon oli käyttänyt liikaa aikaa kuvaillessaan jokaisen poliisin äänenpainoja tai kasvojen ilmeitä heidän yrittäessään ratkoa murhamysteeriä. 

Kaiken kaikkiaa olen hieman pettynyt tähän Verdonin debyyttiin. Minä en löytänyt tästä sitä sellaista "imua" joka olisi saanut minut lukemaan tämän yhdeltä istumalta. Harmittelen myös loppuratkaisua, joka meni jotenkin kamalan helposti niin että murhaaja pääsi pälkähästä. Mutta kuten sanottu, tämä genre on oman mukavuusalueeni ulkopuolella, ja ehkä siksi tällaisten kirjojen tulee olla erityisen hyviä ja koukuttavia että minä näihin sytyn.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pääsit kuitenkin kirjan loppuun! :) Minä en olisi loppuratkaisua arvannut, ellei poikani olisi käynyt nykäisemässä kirjanmerkkiä välistä... Selaillessani sitten kirjaa, bongasin murhaajan nimen sieltä lopusta :/ Mulle tämä oli dekkareiden aatelistoa, mutta ymmärrän tekstin olevan melko työlästä hitaan temmon takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, pyrin aina lukemaan aloitetun kirjan loppuun ja annan tavallaan aina sen mahdollisuuden kirjalle :) Mutta tämä ei tosiaan nyt säväyttänyt, odotin takakannen perusteella viiielä enemmän :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥