keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Rosamund Lupton - Mitä jäljelle jää

Rosamund Lupton (Afterwards) Gummerus 2013. Suomennos Tero Valkonen. 
Kuvat Istockphoto ja Getty Images /Julie McInnes, kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen

"Kun hän oli vauva, tunsin hänestä jokaisen neliösentin, hänen kulmiensa jokaisen karvan. Ensimmäisinä syntymän jälkeisinä päivinä olin katsonut miten tarkasti ne oli piirretty, piirto piirrolta. Olin tuijottanut häntä kuukausien ajan tunti tunnin ja päivä toisensa jälkeen ruokkiessani häntä rinnoillani. Hän syntyi keskelle pimeää helmikuuta, ja kun kevät muuttui kesäksi, tunsin hänet koko ajan kirkkaammin."

Aluksi kaikki on aivan tavallista, koulun liikuntapäivä ja Adamin 8- vuotissyntymäpäivä. Kaikki muuttuu totaaliseksi kauhuksi, kun koulu syttyy tuleen ja Grace tietää hänen 17- vuotiaan tyttärensä Jennyn olevan koulun sisällä. Hetkeäkään epäröimättä Grace syöksyy sisälle savun ja kuumuuden täyttämään kouluun etsimään tytärtään.

Kirjan tapahtumat alkavat koulun tulipalolla ja jatkuvat sairaalan teho-osastolla jonne kriittisessä tilassa olevat Grace ja Jenny tuodaan. Tässä kohtaa tapahtuu minuakin vieroksuttanut ruumiista irtautuminen, ja äiti ja tytär vaeltavat sairaalassa läheistensä näkemättä tai kuulematta heitä. Selviää, että palo oli tahallaan sytytetty, eikä syyllistä ole saatu kiinni. Jenny ei ole turvassa sairaalassakaan, ja tiikeriäidin lailla Grace alkaa suojella tytärtään, ja etsimään syyllistä. 

Myönnän ihan suoraan, että aluksi tosiaan hieman nikottelin alun ruumiista irtautumis-asetelman vuoksi, ja ensimmäistä sataa sivua luin useita päiviä, en selkeästikään antanut mahdollisuutta kirjalle. Sitten kävi niin että otin illalla ennen nukkumaan menoa kirjan käteeni ja lopetin lukemisen aamulla puoli viideltä kun sain kirjan päätökseen. Jäin aivan totaalisen koukkuun ja ihmettelin itsekseni mitä kummallista alun asetelmassa loppujen lopuksi oli, miksi se tuntui minusta niin oudolta?

Pidän siitä miten Lupton kirjoittaa, miten imaisee lukijan mukaansa ja miten kietoa palaset yhteen niin mielenkiintoisella tavalla, että vaikka vimmaisesti yritin arvuutella syyllistä, ei arvaukseni todellakaan osunut oikeaan. Lupton menee myös suoraan asiaan, ei jaarittele tyhjänpäiväisyyksiä. En todellakaan ihmettele, että Lupton on työskennellyt tv- ja elokuva-käsikirjoittajana, sillä tämän voisin hyvinkin nähdä valkokankaalla, koukuttavuus oli niin täydellistä. Olen täysin samaa mieltä Leenan kanssa siitä, että jännittävyydessään tästä olisi monelle jännityskirjailijalle rutkasti oppimista. Väkisinkin mietin viime viikolla lukemaani jännityskirjaa, joka ei missään vaiheessa yltänyt Luptonin tasolle, vaikka kyseessä ei ole edes puhtaasti jännityskirja. Mitä jäljelle jää vakuutti minut nyt Luptonista, Sisar ei tullut minulle niin lähelle vaikkei kyse toki ole huonosta teoksesta.

Minä pidin tästä loppujen lopuksi aika lailla. Lopussa tämä itkupilli tirautti vielä pari kyyneltäkin (tässä vaiheessa oltiin jo aamuyön tunneilla, joten tällä seikalla varmasti vaikutusta kyynelkanaviin), sillä kyllä se on niin että äidin rakkaudella ei ole rajoja. Loppu oli hyvä, mutta olisin silti halunnut ihan hirveästi tietää mitä vielä ihan lopuksi tapahtui, mitä syylliselle todella tapahtui. Olen aina ollut niin kamalan utelias, ja vähääkään avonainen loppu jää hiertämään. Luptonia luen ehdottomasti jatkossakin!

Kirja on Gummeruksen kevään uutuuskirjoja, ja jatkossa tämän vuoden alusta blogistani löytyy nyt tunniste arvostelukappale kustantajalta, jotta niin minä kuin lukijanikin tietävät miten kirja on minulle päätynyt.

8 kommenttia:

  1. Meillä on sama lainaus tuossa alussa <3 <3 <3

    Mahtavaa, että tykästyit! Minustakin alku oli vähän pettymys, mutta kun kirja pääsi alkuun, se liimautui käteen kiinni.

    VastaaPoista
  2. Annika, huomasin että meillä oli sama lainaus! Minusta se oli vaan niin osuva, mieleeni jäi tuo kohta niin hyvin.
    Lupton vakuutti minut nyt tällä teoksella vaikka alku oli minulle niin tahmea, lopuksi en saanut lopetettua kesken ja kröhöh, hieman yöunet kärsivät! :D

    VastaaPoista
  3. Olisipa ollut ihme,ellet olisi tästä pitänyt;-)

    Miten minusta tuntuu, että enää ei voi jättää yhtään Luptonia väliin...eli odotelkaamme jo seuraavaa.

    VastaaPoista
  4. Leena, kyllä minä mietinkin lopussa että miten aluksi vaikutti siltä etten olisi tästä pitänyt! Uutta Luptonia jään minäkin nyt odottelemaan <3

    VastaaPoista
  5. Minulla on tämä kirja lukujonossa, joten en vielä lukenut tätä kirjoitustasi kunnolla! Mutta kiva kuulla, että pidit kirjasta ja että se on parempi kuin Sisar, joka oli minusta myös hyvä. Vahvistaa siis haluani lukea tämä pian :)

    VastaaPoista
  6. Laura, suosittelen kyllä lukemaan tämän, vei lopulta täysin mukanaan! :)

    VastaaPoista
  7. Noudin tämän juuri tänään kirjaston varaushyllystä, joten kirja on tulossa minullakin lukuun seuraavan kuukauden sisällä. Mukavaa kuulla että luvassa on todennäköisesti hyvä lukukokemus! :)

    VastaaPoista
  8. En ole vielä saanut aikaseksi luettua yhtään Luptonia, vaikka kiinnostaa ihan vietävän paljon. Tämäkin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Pakko saada äkkiä aloittaa tutustuminen Luptonin tuotantoon, niin paljon sitä on kehuttu. :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥