tiistai 9. huhtikuuta 2013

Geraldine Brooks - Kirjan kansa

Geraldine Brooks (People of the Book 2008) Tammi 2009.  Suomennos Arto Schroderus



Missä poltetaan kirjoja 
siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä.
- Heinrich Heine

Olen viime päivät vaeltanut erään kirjan matkassa Toisen maailmansodan jaloissa, 1800- luvun Wienissä, 1600- Venetsiassa karnevaalihumussa sekä 1400 -luvun Sevillassa afrikkalaisen orjan seurana. Kyseessä on haggada, ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, joka katosi Jugoslavian sodan aikana. Kirja on nyt löytynyt, ja vanhojen kirjojen konservointiin erikoistunut australialainen Hanna Heath saa tehtäväkseen kartoittaa teoksen kunnon.

Hanna saa ammattillisesti erittäin jännittävän työtehtävän ja matkustaa kirjan luokse sodan runtelemaan Sarajevoon. Tutkiessaan kirjaa, sen kauniita kuvia ja ohutta pergamenttia, löytyy sivujen välistä pienen pieniä merkkejä kirjan matkasta aina tähän hetkeen saakka. Niin Hanna kuin lukijakin pääsee unohtumattomalle matkalle menneisyyteen, kansakunnan ja kirjan historiaan. Vähitellen hahmottuu haggadan menneisyys ja kirjassa esiintyneen salaperäisen afrikkalaisen naisen henkilöllisyys, jota tutkijat ovat vuosia pohtineet.

Kirjan kansa kiinnitti ensimmäistä kertaa huomioni Leenan arvostelussa, jossa Leena kertoo kirjan olevan hänen vuoden 2009 parhain kirja, ja kuuluu edelleen hänen kymmenen parhaan luetun joukkoon.Tällainen herättää huomioni täydellisesti, ja nyt olen päättänyt matkani kirjan parissa. Ja mikä matka!

"Joka tapauksessa tuhoutuu kirja. On parempi, että te teette sen kuin että saatte meidät älyllisesti niin orjuutetuiksi, että teemme sen puolestanne."

Välähdykset menneisyydestä saivat minut pauloihinsa, jokainen henkilön tarina liittyi tuon uskomattomasti kerta kerran pelastuneen kirjan matkaan, ja nykyhetkeen siirtyminen Hannan luokse tapahtui vaivaalloisesti. Luen aina mieluusti historiasta, ja kun sekoitetaan kahta eri aikatasoa jään väistämättä aina menneisyyteen. Kirjan matkan ja surullisten ihmiskohtaloiden välissä päästään tutustumaan muun muassa Hannan ja tämän lääkäri äitinsä vaikeaa suhdetta jonka olisin mieluusti jättänyt lukematta. Hannalle selviää myös omasta menneisyydestään asioita joiden olemassaolo on häneltä salattu koko elämänsä ajan.

Kirjan kansa on hieno kunnianosoitus kirjallisuudelle, taiteelle, tieteelle ja ihmisyydelle. Kirja kirjoja rakastavalle ihmiselle. Tämä on kirja jota luetaan ajan kanssa, juoni tempaa mukaansa mutta vaatii ajatustyötä myös lukijalta. Minusta tämä oli upea lukukokemus, eniten viihdyin menneessä joka oli kirjan parasta antia. Uskomaton matka kerta kaikkiaan!

"Joku ensi tai sitä seuraavan vuosisadan konservoija löytäisi siemenen, jonka minä pudotin aitoon haggadaan, ensimmäisen ja toisen arkkivihkon väliin. Morton Bayn viikunan siemenen, Sydneyn satamaa reunustavista isoista käkkyräisistä puista. Olin tehnyt sen mielijohteesta viimeisenä Sydneyn päivänäni. Merkiksi itsestäni. Johtolangaksi kaukaiseen tulevaisuuteen, jollekin kaltaiselleni, joka löytäisi sen  ja ihmettelisi..."


8 kommenttia:

  1. Oletpas lukenut viime aikoina hyviä kirjoja - ihanaa!

    Minustakin Kirjan kansassa oli parasta antia se menneisyydessä seikkailu, enkä olisi viitsinyt palata Hannan pariin sitten millään... Mutta toki Hannallakin tässä tarinassa oma paikkansa oli :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, viime aikoina on tuntunut olevan "hyvä putki" päällä kirjojen suhteen ja seuraavaksi vietänkin aikaa Tummanhopeisen meren kanssa jolta odotan paljon. :)
      Toki Hannalla oli roolinsa, olisin vain niin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa menneessä, vei niin mukanaan!

      Poista
  2. Mahtavaa, että kirja aukeni sinulle ilmeisesti melkein yhtä taianomaisena kuin itselleni. Mielessäni tästä on aina ensin kansi, joka jo kertoo pergamenttiin jääneissä tahroissaan kirjan tarinaa, sitten muistan maalauksen juutalaisperheestä muistaakseni pesah-aterialla ja sitten ne hurjat tapahtumat Venetsiassa. Rakastan historiaa ja pieni ripaus seikkailua ei ole koskaan pahasta.

    Siis edelleen kymmenen parhaan blogiin lukemani kirjan joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella upea lukukokemus, joten kyllä! Kansi on kaunis, ja kertoo jo itsessään tarinaa. Historian osuus kirjassa oli minulle parasta antia ja menneessä olisin viihtynyt kauemminkin :) Leena, teetkö jossain vaiheessa postauksen jossa kertoisit blogiurasi kymmenen parasta luettua kirjaa? Listaltasi löytyy jo tämä ja kiinnostaisi tietää mitä muuta mahtavaa sieltä löytyykään! :)

      Poista
    2. OK, ehkä mun pitää tehdä se ennen vapun jälkeistä lomaani...Sanon sitten, että sinä usutit;)

      Poista
  3. Ihanaa, ihanaa, minulla on tämä alkukielellä hyllyssä odottamassa! Oijoi, en malta nyt odottaa, kun noin hehkutatte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, sitten kun olet lukenut niin tulen kyllä sitten lukemaan arviosi! :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥