sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Joonas Konstig - Totuus naisista

Joonas Konstig, Gummerus 2013. Kansi Tuomo Parikka

Tapani oli tähän ikään mennessä nähnyt riittävästi maailmaa tietääkseen, ettei täällä niin kamalan monta ihmeellistä asiaa lopulta ollutkaan, paitsi yksi, se suurin ja kulunein ja silti, siksi, kaikkein tosin ihmeellinen asia: kuinka aika kuluu niin nopeasti ja sitten sitä ei enää ole, ja kuinka sitä tyttöä, jolle joulupukin näyttelijä oli hymyillyt partansa takaa - näyttelijä, sillä se hymy ei ollut osa esitystä - sitä tyttöä ei enä ollut. Nyt sen tilalla oli tuo nuori nainen, josta oli äkkiä tullut hänelle niin vieras.

Tapani Koskikari työskentelee talousjohtajana kansainvälisessä muovialan yrityksessä ja hänellä on Tiina vaimonsa kanssa kaksi tytärtä, maailmanparantaja ja sanavalmis Ronja, sekä itseään etsivä lukioikäinen Roosa. Tapani rakastaa molempia tyttäriään jotka ovat keskenään erilaisia kuin yö ja päivä. Tapani muistaa, kuinka he syntyivät, millaista oli tuoda pieni vauva kotiin ja kuinka sitä lupaa suojella rakasta lastaan maailman vaaroilta. Tyttöjen kasvaessa keski-ikäinen perheenisä huomaa kuitenkin kuinka vähän hän tietää lähempiensä elämästä ja voimattomana Tapani seuraa vierestä luonnonvoimaa nimeltä elämä.

Totuus naisista kietoutuu suurimman osan ajasta Roosan ja tämän isän Tapanin ympärille. Tapani ei ymmärrä missä vaiheessa tuo nuori tyttö on kasvanut, muuttunut hänelle vieraaksi, seurustelee nyt pojan kanssa ja saa isän pahimmat pelot heräämään henkiin. Mico on Roosan turkkilaistaustainen poikaystävä, joka saa puheillaan ja toimillaan lukijan välittömästi varuilleen. Kävi niin, että lukiessa huomasin sanattomasti puhuvani Roosalle "etkö tajua? Ansaitset parempaa, unohda se poika!", mutta Roosa, tuo nuori ja kokematon tyttö tekee juuri niin kuin uskoo olevan oikein ja pysyvänsä suosiossa. Valinnat ja teot tulevat lopuksi koettua kantapään kautta ja se tulee kalliiksi kaikille. 

Tapania koetellaan koko ajan, ja Tapani saikin minulta alusta asti sympatiat puolelleen. Tapania on helppo ymmärtää ja asettua hänen tilalleen, mutta toisaalta samalla kun puhuin mielessäni järkeä Roosalle, toivoin Tapanille pientä potkua takalistoon. Tuntui että Tapani oli välillä niin hämmentynyt ympärillään tapahtuvista asioista ettei saanut otettua härkää sarvista.

Kertojaääninä toimivat Tapani ja Roosa vuorotellen, ja puhe muuttuukin radikaalisti kun kirjan sivut valtaavat nuorten puhetyyli kaikkine kammottavine ilmauksineen. Olen todella allerginen nuorison käyttämälle puhetyylille ja taidan olla näin sanottuani hieman tosikko. Ihan oikeasti, noinko nykyään puhutaan?! Moni asia meni ihan ohi, en muista että kukaan olisi lukiossa noin puhunut...ehkäpä lukioissakin on niiltä osin eroja? Huomasin välillä olevani kamalan ärtynyt, en olisi millään halunnut lukea yhtään v-sanaa ja älyttömiä lausahduksia, verenpaineeni huiteli ties missä! En päässyt asiassa missään vaiheessa yli, ja tämä rokotti lukuintoani paljon, valitettavasti.

Tämä on Konstigilta ensimmäinen teos jonka luin, hyllyssä odottaa lukuvuoroaan Kaikki on sanottu, johon aion vielä tutustua jossain välissä. Totuus naisista on vahva teos, se herätti monia tunteita (ja ajoittain nosti verenpainettakin), mutta samalla se kertoo ehdottoman suoraan nuorten maailmasta, isän tunteista, perhe-elämästä ja siitä kuinka paljon isä voi lapsiaan rakastaa. 

6 kommenttia:

  1. Minä hullaannuin tähän kirjaan sataa. Ja myös Tapaniin saman tien;) Kyllä murkut aika värikästä kieltä käyttävät, mutta kaikesta huolimatta heistä useimmista tulee kuitenkin ihan kunnon kansalaisia;)

    Kiva, että luit tämän ja vielä ehdit lukea Konstigilta toisenkin. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Tapaniin ei voi olla tykästymättä!
      Tiedän että olen vähän nipo, kun murkkujen jutut menee itseltä aivan ohi ymmärryksen, ei näköjään osaa enää asettua teinin asemaan :D
      Tarkoitus on lukea Konstigia lisää vielä myöhemmin, tässä on vielä paljon uutuuksia välissä ennen kuin ehdin Konstigiin uudestaan :)

      Poista
  2. Tämä ei nyt liity tähän kirjaan, mutta sulla on ihania kuvia blogissasi, etenkin tuo etusivun yläpalkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjanainen! Inspiroivia kuvia voi bongata weheartit -sivustolta, jossain vaiheessa aion kyllä muokata banneria käyttämällä ihan omia kuviani.

      Poista
  3. Jenni, odotan innolla mitä mieltä olet kirjailijan muista teoksista! Minä ihastuin Leenan tavoin tähän teokseen mutta laillasi sain verenpainetta teinien "mitvit"-kielestä. Karsea nipo olen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tunnustaudun myös nipoksi! Ainakin tämä teos todisti sen :D
      Lisää Konstigia on kyllä luettava, Kaikki on sanottu odottaa lukuvuoroaan jahka kahlaan uutuudet ensin läpi :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥