tiistai 25. kesäkuuta 2013

Haruki Murakami - Norwegian Wood

Haruki Murakami (Noruwei no mori 1987) Tammi 2012. Suomennos Aleksi Milonoff

Muisti toimii kummallisesti. Silloin kun seisoin keskellä maisemaa, tuskin huomasin sitä. Minulle ei tullut mieleenkään, että maisema tekisi minuun lähtemättömän vaikutuksen, enkä voinut kuvitellakaan, että muistaisin sen tarkasti vielä kahdeksantoista vuotta myöhemmin. En piitannut pätkääkään maisemasta. Ajattelin itseäni. Ajattelin kaunista tyttöä, joka käveli vierelläni. Ajattelin meitä molempia, häntä ja minua yhdessä, ja sitten taas itseäni. Olin siinä iässä, jolloin kaikki se mitä näin, tunsin ja ajattelin palautui aina takaisin itseeni niin kuin bumerangi. Kaiken kukkuraksi olin rakastunut ja siinä rakkaudessa oli ongelmansa. Maisema ei tosiaankaan ollut päällimmäisenä mielessäni.

Minun ja Murakamin tiet eivät olisi välttämättä koskaan kohdanneet ilman ihania kirjablogeja, jälleen kerran. Monissa blogeissa on kohistu Murakamista niin paljon, että vähemmästäkin alkaa väkisinkin kiinnostumaan. Ostin tämän Keltaisen kirjaston pokkarin Kirjan ja ruusun päivänä, ja siitä asti se on poltellut minua, suorastaan kutsunut nimeäni. Nostin kirjan koko ajan ylemmäs korkeassa lukupinossa, kunnes vihdoin koin oikeaksi hetkeksi tarttua ihan ensimmäiseen Murakamiini, ja voin kertoa että se on kuulkaa menoa nyt. Ja tämähän on vasta ensimmäinen Murakamini!

Kirja alkaa Hampurin lentokentältä, jossa Toru palaa muistoihin kahdenkymmenen vuoden taakse vuoteen 1969. Muistoihin Kizukista, Naokosta...

Lukioikäisen Torun paras ystävä Kizuki tekee erään mukavan illan jälkeen itsemurhan jättämättä mitään viestiä. Tätä ennen Toru, Kizuki ja tämän tyttöystävä Naoko viettivät kolmistaan aikaa, mutta kuolemasta johtuva suru vei Torua ja Naokoa erilleen. Lukion jälkeen Toru siirtyy yliopistoon Tokioon ja elää asuntolassa muiden poikien kesken, harmillisesti auki jää huonetoveri Kamikazen kohtalo. Opiskelujen ja hauskanpidon ohella tie Naokon kanssa Tokiossa kohtaa uudestaan. Toru viettää aikaa Naokon kanssa, ja ymmärtää rakastuneensa tähän. Kun erään illan jälkeen Naoko katoaa jälkiä jättämättä, putoaa Toru tilaan jossa mikään ei merkitse mitään...

...ja sitten hän tutustuu eläväiseen ja hieman hassuun Midoriin, missään vaiheeessa Naokoa unohtamatta. Viimein hän saa kuulla Naokon olinpaikan ja tapaa taas rakkaansa, tuon sisältä niin rikkonaisen olennon joka pyytää "älä unohda minua koskaan." Selviää, että niin Kizukin kuin Naokonkin ongelmat ovat syvemmällä kuin voi ymmärtääkään, eikä Naoko pysty käsittelemään suruaan ilman ulkopuolista apua. Naokon ja Torun tarinan ohella seurataan myös Naokon tukihenkilön Reikon tarinaa

Murakamin kynässä on taikaa. Hän kirjoittaa samaan aikaan vangitsevasti, mutta verkkaisesti. Norwegian Wood  on kirja nuoruudesta, kasvamisesta, rakkaudesta ja kuolemasta. Sen henkilöt ovat epätavallisia ja epätäydellisiä. Itsetuhoiset, vahvat, syvälliset ja hieman vinksahtaneetkin hahmot tekevät vaikutuksen. Minulle tämä oli täys kymppi. Tässä on niin paljon haikeutta, kipuilua, rakkautta, kasvamista että tähän ei voi olla ihastumatta. Minä olen täysin myyty.

On jo tässä vaiheessa täysin selvää, että Norwegian Wood kipuaa vuoden parhaimpiin ja Murakamista tulee vuoden kirjailijalöytöni.  Nyt haluaisin nähdä tästä tehdyn elokuvan..
Hyvin pian lukuvuorossa on Sputnik - rakastettuni, joka lähtee taas viikonlopun mökkireissulle mukaan.

Joskus kauan sitten, silloin kun olin vielä nuori, silloin kun muistot olivat paljon elävämpiä kuin nyt, yritin usein kirjoittaa Naokosta, mutta en pystynyt tuottamaan riviäkään. Tiesin, etä teksti virtaisi paperille kuin itsestään, jos saisin aikaan ensimmäisen rivin, mutat se ei onnistunut millään. Näin kaiken niin tarkasti ja kirkkaasti, etten tiennyt mistä aloittaa - en kyennyt näkemään metsää puilta. Nyt kuitenkin ymmärrän, että siihen vajavaiseen maljaan, jota kutsutaan tekstiksi, voi kaataa vain vajavaisia muistoja ja vajavaisia ajatuksia. Mitä himmeämmiksi muistoni Naokosta muuttuvat, sitä syvällisemmin pystyn ymmärtämään häntä. Tiedän myös, miksi Naoko pyysi etten unohtaisi häntä. Totta kai hän tiesi sen itsekin. Hän tiesi, että muistoni hänestä himmenisivät. Juuri siksi hän halusi, etten unohtaisi häntä ikinä ja muistaisin aina, että hän oli ollut olemassa.

17 kommenttia:

  1. Juuri näin, ihana, ihana teos <3 Minunkin ensimmäinen Murakamini :)

    Ja oi että, sulla on nyt lukematta 1Q84, jonka veikkaan olevan blogivuoteni Paras Kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä tässä nyt pohdinkin että kävisinkö kirjashoppailemassa ja sitten jäisin odottamaan syksyllä ilmestyvää kolmatta osaa. Mulla on se huono puoli että jos tykästyn johonkin sarjaan, käyn ihan kierroksilla jos seuraavaa osaa ei heti ole saatavilla! :D
      Tämä oli kyllä niin hieno kirja! :)

      Poista
  2. Minäkin luin juuri ensimmäisen Murakamini, Suuren lammasseikkailun, ja ihastuin ikihyviksi. Norwegian Wood minulla on lainassa kirjastosta, eikä varmaan ole ihme, että odotan siltä paljon. Tämä sinun arvostelusi vain nosti entisestään innostustani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, toivottavasti luet tämän pian! Minä ainakin ihastuin täysillä. :)

      Poista
  3. Minulta on edelleen kaikki Murakamit lukematta. Jostain syystä en vain innostu siitä, vaikka hänestä kovasti tunnutaan pidettävänkin. Ehkä joskun tartun johonkin hänen kirjaansa, mutten pitele kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan käy niin, että kun kovasti kohistaan jostain kirjasta tai kirjailijasta, ei tee mieli enää edes tarttua kirjaan. Murakami on ainakin minulla ollut aina takaraivossa ajatuksena joskus tarttua kirjailijan kirjoihin. Ja onneksi tein sen! :)

      Poista
    2. Minuun se kohina ei sinänsä vaikuta, en vain ole jostain syystä lämmennyt kys. kirjailijalle. Ehkä se on se oletus, jonka teen päässäni eli en ehkä kuulu kohderyhmään ts. en pitäisi kirjasta. :)

      Mutta todennäköisesti kokeilen joskus Murakamia, koska haluan tietää onko oma ennakkoaavistukseni/luuloni oikeassa. ;)

      Poista
  4. Olen iloinen, että ihastuit Murakamiin. :) Norwegian Wood on hieno ja tunteikas kirja, jota itsekin rakastan. Se on hieman epätyypillinen murakami sikäli, että muissa kirjoissa on paljon "outoja" juttuja. Toivottavasti pidät myös Sputnikista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakamiin tutustuminen on nyt alkanut ja olen innoissani että pian lukuun tulee Sputnik :) Tämä oli kyllä upeaupea kirja!

      Poista
  5. Melkein ostin ensimmäisen Murakamini tänään. Täytyy ehkä käydä vielä se hakemassa!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli minunkin ensimmäinen Murakamini, ja seuraavaksi häneltä luen Kafka rannalla. En ole vielä lainannut, mutta kuitenkin. :) Omana on uusin, jonka ostin lahjakortilla, mutta säästelen sitä syksyyn, että saan luettua sitten putkeen. En ole odottaja-tyyppiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen miettinyt myös lukevani tuon uusimman vasta syksyllä että kun viimeinenkin osa ilmestyy, saan luettua kaikki kerralla. En minäkään meinaan ole mikään odottaja luonteeltani :D

      Poista
  7. Ihanaa että tykkäsit, tämä on ehdottomasti yksin suosikkikirjojani ikinä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihana <3 Ja on nyt myös minunkin suosikkejani!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥