sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Susan Fletcher - Tummanhopeinen meri



Susan Fletcher (The Silver Dark Sea) Like 2013.
Suomennos Jonna Joskitt- Pöyry
Mistä minulle? Arvostelukappale kustantajalta


Tarinoita oli mielin määrin. Meri sylki niitä päivittäin. Niin kuin leveät, kiiltävät levänauhat, joita tulvavuoksi toi rantaan, ne kimmelsivät ja kutsuivat minua luokseen. Tarina tarjolla? Menin liki ja polvistuin. Kuuntelin silmät pyöreinä. Ja jokainen paljastui kauniimmaksi kuin olin ensi lauseilla tai hiekkaan polvistuessa arvannut.

Pienessä Parlan saaressa juuri mikään asia ei koskaan muutu, ja vuodet vierivät eteen päin omalla painollaan. Pohjoistuulen puhaltaessa rantaan ajautuu mies, joka on menettänyt muistinsa. Pian kaikki Parlassa ihmettelevät kuka mies on, sillä meri ottaa muttei koskaan anna. Ikivanha taru Kalamiehestä herää henkiin, tarinan mukaan Kalamies voi yhden kuunkierron ajaksi ottaa ihmisen hahmon tuodakseen toivoa ja tenhoa sitä eniten kaipaaville. Taru käy entistä todemmaksi, kun saarella asuu vanha mies joka on vuosikymmeniä sitten nähnyt merellä tarunhohtoisen Kalamiehen ja kimaltelevan pyrstön, ja muistinsa menettänyt mies on kuin ilmetty Kalamies.

Elämä Parlassa muuttuu, kun sen asukkaat miettivät voiko tarinaan Kalamiehestä uskoa, ja onko tämä juuri se mies jota Kalamieheksi tulisi uskoa? Onko taruja oikeasti olemassa? Ja onko nyt muutoksen aika, kun koko saaren rakastaman Tomin kuolemasta on kulunut neljä vuotta, eikä suru tahdo vieläkään hellittää otettaan.



Yhden asian tiedän: surussa ei ole järkeä. Surulla ei ole kaavaa, muotoa eikä rakennetta, eikä mikään kirja tai tarina voi vähentää tuskaa sellaisen ihmisen menettämisestä, jota on rakastanut ja tulee aina rakastamaan. Surutyö ei tunne sääntöjä.

Tarinassa tutustumme saaren asukkaisiin, joilla jokaisella on omat salaisuutensa ja surunsa kannettavanaan. Miestään kaipaava Maggie, joka kaipaa rakastaan sietämättömän paljon. Voisiko rannalle huuhtoutunut mies kuitenkin olla Tom...? Lastaan kaipaamaan jäänyt Tomin äiti Emmeline, jonka suru on muuttunut vuosien saatossa vihaksi, Tomin veli Nathan joka on saanut elämänsä solmuun ryyppäämällä ja nuori poika Sam, joka kokee edelleen että Tomin kuolema on vain ja ainoastaan hänen syytänsä.

Alussa oli vaikeaa pysyä henkilöiden mukana, asukkaita on sen verran monta ja pienellä saarella on myös keskenään paljon sukulaisia. Kertojaääni minulla oli myös toisinaan hukassa. Kirjan alussa on onneksi sukutaulukko, josta voi tarkistaa kuka on sukua kellekin. Jokainen kirjan henkilö tulee lukijalle tutuksi, ja ne ketkä enemmän kipuilevat, tulevat eniten iholle. Heillä jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan, salaisuuksia joita ei muille voi kertoa.

Tummanhopeinen meri on kirja, jonka merelliseen, syvään ja surulliseen tarinaan ui kokonaan. Sen laineet keinuttavat lukijaa hiljalleen eteen päin ja kaikki muu katoaa ympäriltä. Fletcher kirjoittaa kauniisti ja tarinaa on vaikea saattaa loppuun tai ylipäänsä yrittää lukea loppuun nopeasti. Tämä vaatii aikaa, ja tämä todella kannattaa lukea hitaasti, nautiskellen. Tämä ei ole pelkästään tumma ja surullinen kirja, sillä pohjoistuuli todella on muutoksen tuuli. Tarina Kalamiehestä, tuosta toivon ja tenhon hahmosta, tuo asukkaiden sydämiin jotain, joka saa heidät vähitellen elämään ilman tummaa kipua sielussaan, ja uskaltautumaan menemään elämässä eteen päin.

Fletcherin tarinassa on kaikki kohdillaan, mutta Fletcherille ominainen runollinen tyyli kirjoittaa ei saa minua täysin pauloihinsa. Aikaisemmin olen lukenut Meriharakat, joka ei saanut minua hullaantumaan. Nyt olen lukenut kaksi teosta kirjailijalta, ja tiedän, ettei Fletcher ole minun kirjailijani. Viihdyin tarinan parissa, mutta tiedättekö, olisin halunnut pitää tästä vielä enemmän. Jos sielusi viihtyy merellisissä maisemissa ja kaunis runollinen kirjoitustyyli on sinulla omiaan, on tämä sinun kirjasi.

Blogger muuten temppuili aika pahasti, näkyikö teille eilen tämä raakileeni blogissa? Teksti meni luonnoksiini, mutta aamulla huomasin että tämä tynkä tekstini olikin julkaistu! Voi Blogger sentään.


10 kommenttia:

  1. Pöh, mitäs se Blogger nyt temppuilee? Mulla tää näkyy ainakin :)

    Ihanaa että luit, vaikket ihan täysin rakastunutkaan. Mulle kirja oli äärettömän voimakas, tykkään joko trillereistä, tai tämän kaltaisista maalailevista tarinoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. blogger kiukuttelee edelleen, ei ole minun päiväni :D alempana Annika vastaukseni :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fletcher on laitettu muistiin; jonkinlainen kiinnostus on herännyt ja uskon, että johonkin hänen kirjaansa tulen vielä tarttumaan. =D (Kirjoitusvirhepaholainen sentään. =D )

      Poista
    2. Luin Fletcheriltä ensin Meriharakat ja vasta sitten tämän, ja minusta tämä oli ehdottomasti parempi kuin Meriharakat. Toki kirjailijalla on muitakin teoksia, mutta luulen että minulta ne jäävät kyllä nyt lukematta.. Mutta lue ihmeessä ja kokeile onko Fletcher kirjailijasi :)

      Poista
  3. Eilen illalla rupesin rustailemaan tätä postausta ja jäi sen verran kesken että laitoin luonnoksiin odottamaan. Aamulla olikin melkoinen yllätys kun keskeneräinen kyhäelmä oli julkaistuna! Kyllä otti päähän, murr!

    Olisin ihan hirveästi halunnut rakastua tähän mutta..
    Muuten viihdyin tarinan parissa, ja halusinkin tämän lukea mutta jatkossa jätän Fletcherin muille :)

    VastaaPoista
  4. Heh, minä luin sen kesken olevan version. Ihmettelin kovasti, kun et ollut kirjoittanut oikeastaan omaa mielipidettäsi ollenkaan vaan vain kirjan juonesta... nyt selvisi sekin syy!

    Minulle tämä osui ja upposi. Kaikki oli kohdillaan. Mutta ymmärrän, ettei tämä ole kaikille samanlainen elämys kuin itselleni.

    Kiva, että kuitenkin pidit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että otti päähän tajuta keskeneräisen olevan julkaistuna...onneksi huomasin heti aamulla ja rupesin näpyttää postausta loppuun. En taida uskaltaa enää laittaa tekstejä odottamaan, vaan kirjoitan kerralla :D

      Tässä on paljon hyvää ja kaunista, mutta ei täysin minua tai minulle. Muuten viihdyin mutta ei ollut täysi osuma :)

      Poista
  5. Minä luen tätä parhaillaan, ja pidän kyllä tosi paljon! Ymmärrän kuitenkin että maalaileva ja runollinen kirjoitustyyli ei ehkä ole kaikille mieluisinta, enkä minäkään aina tykkää sellaisesta. Tähän se kuitenkin sopii, ja muutenkin pidän Fletcherin tyylistä kovasti.

    Luin myös raakileesi jo eilen ja ihmettelin samaa kuin Katri tuossa yllä ;). Hyvä että selvisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla pian myös sinun arviosi! Kyllä huomaa taas kuinka eri mielipiteitä voi ihmisillä olla kirjasta, niin monet ovat tähän ihastuneet mutta minä en hullaantunut. Näin olemme erilaisia:)

      Apua, toivottavasti ei nyt kovin moni ehtinyt raakiletta lukemaan..! Otti kuule pikkusen päähän maanantai aamuna huomata tällainen pikku ylläri :D

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥