torstai 18. heinäkuuta 2013

Haruki Murakami - Sputnik-rakastettuni


Haruki Murakami (Supuutoniku no koibito 1999) Tammi 2003. Suomennos Ilkka Malinen

Kertojaäänenä toimii tokiolainen opettaja K, joka on rakastunut itseään nuorempaan Sumireen. Sumire on lapsesta saakka päättänyt vakaasti ryhtyä kirjailijaksi ja opiskelee vuoden verran yliopistossa kirjallisuutta ennen kuin jättää koulun kesken. Sumire haluaa keskittyä koulun sijaan kirjoittamiseen, ja koulu tuntuu pelkästään ajanhukalta. Sumiren kirjallinen idoli on Jack Kerouac, ja hän kantaa mukanaan tämän kirjoja tehden niihin jatkuvasti muistiinpanoja ja alleviivaatakseen hyviä sitaatteja. K:lla ja Sumirella on kuitenkin vain ystävyyssuhde, vaikka K kovasti kaipaa enemmänkin.

"Voisin sama tien sanoa asian suoraan. Olin rakastunut Sumireen. Tunsin vetoa häneen ensi hetkestä jolloin keskustelimme, ja kohta paluuta ei ollut. Pitkään aikaan en kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä. Yritin kertoa hänelle mitä tunsin, mutta jotenkin tunteille ei löytynyt oikeita sanoja. Ehkä niin oli parempi. Jos olisin pystynyt puhumaan hänelle tunteistani, hän olisi vain nauranut minulle."

Serkkunsa häissä Sumire tapaa itseään seitsemäntoistavuotta vanhemman Miun, ja tapahtuu niin että Sumire rakastuu tähän, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakastumista ei häiritse edes se tosi asia, että Miu on nainen. Hän on löytänyt oman Sputnik- rakkaansa, ja yht'äkkiä Sumiren suunnittelema kirjailijan tie vaihtaa suuntaa, Miu kuljettaa häntä eteen päin. Rakkaus muuttaa kaiken Sumiressa ja hieman resuinen Sumire alkaa pukeutua tyylikkäästi ja työskennellä Miun kansainvälisessä yrityksessä. Elämä Miun kanssa vie ihmeellisille matkoille maailmalla, aina Kreikkaan saakka, jossa Sumire täysin yllättäen ja selittämättömästi katoaa.

Alkuasetelmassa on samaa kuin Norwegian Woodissakin. Ystävyyttä, haikeutta, rakkautta ja yksinäisyyttä. Tietysti vertaan tätä edelliseen lukemaani Murakamiin, vaikka tiesin Norwegianin olevan helpoin ja realistisin Murakamin kirjoista. Toisaalta samaa, toisaalta ei yhtään. Samaa unenomaisuutta ja haikeutta löytyy tästäkin, mutta nyt mennään jo sinne toiselle puolelle jota olen odottanut. Salaperäisyyttä ja kummallisuutta, jonka Murakami kertoo aivan luonnollisesti, aivan kuin toisen maailman olemassa olo olisi täysin normaalia. Pidän tästä Murakamin tyylistä venyttää todellisuuden rajoja, välillä en ollut varma missä todellisuudessa ollaan, ja tarinan lopun avoimuus teki kirjasta kiintoisan ja hyvän.

Kerronta etenee sujuvasti, Murakamilla on taito koukuttaa lukijaa ja kirjoittaa unenomaisesti eteen päin soljuva teksti vangitsevalla tavalla jota ei osaa lopettaa kesken. Minä pidin tästä kovasti, mutta vielä tässä vaiheessa (luettuani vasta kaksi Murakamin teosta) kallistun enemmän Norwegian Woodin puoleen. Norwegian Wood oli minulle vain niin täydellinen osuma, täydet viisi tähteä ja parhaimpia lukemiani kirjoja ikinä. Seuraava Murakamini on joko Kafka Rannalla tai IQ84, vielä en osaa päättää.

Yksi asia minua on aina kiinnostanut, Murakamin kirjojen nimet nimittäin herättävät alkuun pientä kummastusta ja huvittuneisuutta. Kuten Kirsi loistavasti pohti, onkohan kyseessä kenties neuvostoliittolainen avaruusromanttinen hupailu? Aivan, nimet aiheuttavat melkoisia mielikuvia ennakkoon ja ensimmäiseksi mietin minäkin että mitä ihmettä...Rakkautta ja Sputnik- satelliitti?! Kirjan alussa kerrotaan onneksi mistä nimi juontaa, eikä lukijan tarvitse alkua pidemmälle ihmetellä erikoista yhteyttä juonen ja nimen välillä.

Loppuun vielä lause, joka lämmittää väkisinkin jokaista kirjan ystävää:

"Sumire ja minä olimme monessa suhteessa samanlaisia. Kirjojen ahmiminen oli meille yhtä luontaista kuin hengittäminen. Jokaisena vapaana hetkenämme asetuimme johonkin rauhalliseen nurkkaukseen ja käänsimme sivun toisensa perään. Japanilaisia romaaneja, ulkomaisia romaaneja, uutuuksia, klassikoita, avnatgardesta eniten myytyihin - kunhan kirjassa vain oli jotakin älyllisesti kiihottavaa, me luimme sen. Maleksimme kirjastoissa, kulutimme kokonaisia päiviä selaillen kirjoja Kandasssa, Tokion antikvariaattien mekassa. En ollut koskaan tavannut ketään, joka olisi lukenut niin ahneesti - niin kiihkeästi, niin monipuolisesti kuin Sumire, ja olen varma että hän tunsi samoin."

4 kommenttia:

  1. Tämä oli ensimmäinen Murakamini, muttei takuulla viimeinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli jo toinen, ja nyt pähkäilen mikä voisi olla seuraava... :)

      Poista
  2. Tämä oli minunkin ensimmäinen, mutta lisää odottelee jo omassakin hyllyssä. Norwegian Woodin haluaisin lukea ja pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue Katri ihmeessä Norwegian Wood, minä ainakin ihastuin aivan täysin <3

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥