keskiviikko 7. elokuuta 2013

Mons Kallentoft - Kevätkuolema

 Mons Kallentoft - Kevätkuolema (Vårlik) WSOY 2013. 
Suomennos Arja Gothoni ja Juha Saikkonen

"Isi, missä sinä olet?
Haluan että olet minun luona.
Minne sinä olet mennyt? Isi, isi sinun pitää tulla nyt.
Pikkuveli itkee.
Se on niin pieni. Se makaa lattialla ja itkee ja lattialla on pissaa, isi. Täällä on hämähäkkejä ja pääseekö käärmeet sisään? Liskot, keltahampaiset varaanit, nekö ne täällä rapistelevat? Isi, on sinun vika jos me kuollaan."

Näin hyytävästi alkaa minulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan Mons Kallentoftin luoma, jo neljänteen osaansa ehtinyt Malin Fors - sarja. Hyytävä ja rankka kirja ei päästä lukijaa missään vaiheessa helpolla, mutta samalla se koukuttaa lukijan täydellisesti heti ensi sivuilta lähtien.

Karmivan alun pohjustuksen jälkeen siirrytään pieneen Linköpingin kylään, jossa kaunis kevätpäivä muuttuu verenpunaiseksi kun torilla räjähtää pommi. Malin hälyytetään paikalle suoraan äitinsä hautajaisista, eikä näkymään torilla voi koskaan valmistautua kunnolla. Siellä makaa kuolleena kauniit kuusivuotiaat kaksostytöt, joiden nimiä heidän äitinsä on juuri äsken kiljunut, ennen sokaisevan kirkasta valoa vieden tytöt taivaan tuuliin.

"Me elimme kuusi vuotta, Malin.
Kuusi vuotta.
Mikä elämä se muka on?
Me haluamme enemmän."

Malinilla on vahva, lähes yliluonnollinen vaisto, ja hän kuulee tyttöjen äänet. Hänen täytyy auttaa tyttöjä, kuka on pommi-iskun takana, ja kuka on niin julma että tappaa lapsia? Samalla kun Malin kollegoineen ratkaisee kamalaa rikosta, sivutaan myös Malinin henkilökohtaista elämää. Äidin kuoleman käsitteleminen, alkoholiongelman kanssa kamppaileminen sekä sen suuren tiedon kanssa eläminen, joka äidin perunkirjoituksessa ilmenee vuosien jälkeen. Malinin elämässä tapahtuu paljon, mutta tärkeintä on nyt saada lapsentappaja kiinni.

Malinin tutkimukset vievät lukijan asunnottomien keskuuteen, Tukholman hylättyihin metrotunneleihin ja hienostokaupunginosiin. Asetelma on jyrkkä, ja Kallentoftilla on paikoitellen vahva yhteiskunnallinen ääni, kun maailmalla vallitseva taloudellinen tilanne vaikuttaa myös tavallisiin ruotsalaisiin. Tukholma näyttäytyy kirjassa melkeinpä vastenmielisenä, kaupunkina joka rakastaa vain menestystä ja rahaa.

Vaikka olin välillä kauhusta jäykkä, ja minua suorastaan ahdisti ja itketti lapsiin kohdistuva väkivalta ja sairaalloinen pahuus mitä kirjojen sivuilta löytyi, en voi voi muuta sanoa kuin että todella, todella taidokas kirja. Ymmärrän, että tämä voi olla joillekin liikaa juuri lapsiin kohdistuvan väkivallan vuoksi mutta silti tätä suosittelen, jos psykologinen rikoskirjallisuus kiinnostaa. Aiheen rankkuudesta huolimatta tämä oli todella hyvä, ja kiitän Annikaa lukuvinkistä!

Muita kirjan lukeneita: Lukuneuvoja ja Kirjanainen

4 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi, honey ♥ Tämä oli tosiaan melkoinen paketti, mutta rakastan Kallentoftin (tia :) tyyliä. Runollinen mies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen paketti todellakin, mutta silti erittäin hyvä kirja! Minustakin Kallentoft kirjoittaa hyvin, harmi vain että itse bongasin aika paljon kirjoitusvirheitä.
      Ja nyt on muuten saatu taas vähän blogisavuja kirjalle kuten silloin toivoit! :)

      Poista
  2. Kuin myös Annika, tosin en tiedä runollisuudesta, mutta karvat pystyssä olen lukenut jokaisen kirjan. Taitavaa kerrontaa kompaktissa paketissa...minua ärsyttää yksi sisustusjuontaja, joka sanoo aina kompaktissa paketissa, joten se sopi nyt tähän hyvin, tosin Kallentoftin kirjat eivät ärsytä, vaan mies on näyttänyt taitonsa trillereiden kirjoittajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä että en ole koskaan aikaisemmin edes kuullut kirjailijasta, todella hyvä lukuvinkki taas kerran blogista! :) Kallentoft osaa kirjoittaa hyytävän hyvin!
      Hih, kukakohan puhuu aina kompaktista paketista? :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥