lauantai 21. syyskuuta 2013

E.L. Doctorow - Homer & Langley

E.L. Doctorow - Homer & Langley 2009.
Tammi 2013
Suomennos Helene Butzow
Kansi Markko Taina


Taannoisella kirjastoreisullani käsiini päätyi E.L. Doctorowin Homer & Langley, joka vaikutti juonensa perusteella erittäin mielenkiintoiselta. Ja sitä se olikin, tämä mukavan lyhyt kirja vei heti tiiviisti mukanaan kertoen erakkoveljeksistä Homerista ja Langleysta. Collyerin veljekset ovat oikeita ihmisiä, he elivät New Yorkin Fifth Avenuella koko ikänsä ja heidän kuolemastaan on sittemmin tullut legenda.

Homer on sokea, ja saa vapautuksen armeijasta. Myöhemmin ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Langley joutuu rintamalle ja saa päällensä kaasua, joka vaikuttaa Langleyn myöhempään mielenterveyteen. Langleyn ollessa sodassa, veljesten vanhemmat kuolevat espanjantautiin. Upea koti Fifth Avenuella jää veljesten huolehdittavaksi, mutta taloudenpito alkaa vähitellen muuttua holtittomammaksi ja lopulta ennen niin monta henkeä majoittanut asunto on vain Homerin ja Langleyn romujen täyttämä.

Veljesten vetäydyttyä pikkuhiljaa erakoiksi, alkaa tavaran hamstraaminen. Langley tuo romureissuiltaan mitä uskomattomampia tavaroita, jotka jäävät muiden romujen alle. Langleyn useiden erilaisten projektien takia asunto on lattiasta kattoon sanomalehtipinoja, sotaan liittyviä varusteita, erilaisia koneita ja löytyy keittiöstä vanha T-mallin Fordkin. Asunnossa on mahdotonta kulkea, veljesten elämä herättää mielenkiintoa toimittajien puolelta, valituksia naapureilta ja virkavallalta jatkuvaa kädenvääntöä veljesten kanssa jotka eivät hevillä luovuta.

Veljesten makaaberin kuoleman jälkeen asunnosta poistettiin yli 130 tonnia jätettä. 

Kirja perustuu siis tositapahtumiin, mutta kirjailija on ottanut taiteilijan vapauksia varsinkin venyttäen veljesten kuoleman ajankohtaa todellisuutta pidemmälle. Näin koko viime vuosisadan historia kulkee heidän talonsa läpi siirtolaisten, prostituoitujen, hienostonaisten, valtion virkamiesten, gangsterien, jazzmuusikkojen ja hippien muodossa.

Kirjan kertojana toimii sokea Homer, joka kertoo heidän tarinansa aina perheen loiston ja vaurauden hetkistä yksinäiseen kurjuuteen. Vaurauden ja huolettomien nuoruusvuosien jälkeen Homer alkaa kadota omaan yksinäisyyteensä ja olla entistä riippuvaisempi veljestään. Taloonsa linnottautuneilla veljeksillä ei loppujen lopuksi ollut kuin toisensa.

Kirjailijan aiemmat teokset eivät ole minulle tuttuja, mutta Homer & Langley saa harkitsemaan kirjailijaan tutustumista paremmin.

"On hetkiä jolloin en kestä tätä hellittämätöntä tietoisuutta. Se tuntee vain itsensä. Asioiden kuvat eivät ole asioita. Olen valveilla unteni jatkumossa. Tunnustelen kirjoituskoneitani, pöytää ja tuolia vakuuttukseni aineellisesta maailmasta, jossa tavarat vievät tilaa, jossa ei ole aineettoman ajatuksen loputonta tyhjyyttä, sitä joka ei johda muualle kuin itseensä. Muistoni haalistuvat, kun suostuttelen niitä esiin kerran toisensa jälkeen. Niistä tulee yhä aavemaisempia. Pelkään eniten sitä, että kadotan ne lopullisesti, ja asuttavakseni jää vain tyhjä loputon mieleni. Jos voisin tulla hulluksi, jos voisin pakottaa itseni siihen, en ehkä tietäisi kuinka kurjassa jamassa olen, kuinka hirveä on tämä tietoisuus joka on auttamattomasti tietoinen itsestään. Vain veljeni käden kosketus kertoo, etten ole yksin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥