torstai 28. marraskuuta 2013

Ensi viikolla teemaillaan jouluisissa merkeissä!

Viime aikoina blogini on viettänyt hiljaiseloa, työrintamalla on tapahtunut paljon uudistuksia ja tämä on vaikuttanut suoraan tänne bloginkin puolelle. Totaalisena jouluihmisenä en kuitenkaan luovu perinteistäni, joulukoristeita on kaivettu jo esille ja ikkunat saivat punaista ylleen. Viikonloppuna on tiedossa piparien leipomista ja joulukorttien kirjoittamista. Näissä jouluisissa merkeissä haluan jatkaa, ja blogini viettääkin ensi viikolla teemaviikkoa joulun merkeissä.

Olen jo pitkään halunnut pitää teemaviikkoa ja idea tähän jouluviikkoon syntyi jo alkusyksystä. Joulua kun mietitään jo hyvissä ajoin, minkäs jouluihminen itsellensä mahtaa... Kirjapinossani on erilaisia jouluun liittyviä kirjoja, joita esittelen teille ensi viikon aikana. Heti sunnuntaina 1.12 avataan Kirjakirpun joulu, voi olla että pitkin joulukuuta on tiedossa jouluisia kirjoja mutta ensi viikko on joka tapauksessa pyhitetty täysin jouluisille kirjoille.

 
Vielä kun saataisiin maahan lunta...Ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ei lumesta ole tietoakaan. Kuuntelen tässä samalla joululauluja, enkä voi olla miettimättä että tämän rauhallisen hetken kruunaisi taivaalta hiljakseen satava lumi. Kyllä valkoinen maa on vain niin kaunis! 

Onko teillä jo joulutohinat täydessä vauhdissa? Parin viikon päästä menen anoppilaan piparkakkutalo -koulutukseen (minkä itse hienosti nimesin ja tapahtumaa ehdotin), ja yritän saada aikaiseksi elämäni ensimmäisen itse tehdyn piparkakkutalon. Mikäli se onnistuu, voi lähipiirini odottaa jouluisia tervehdyksiä piparkakkutalojen merkeissä!

Ihanaa että joulu on jo niin lähellä

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Liza Klaussman - Punaisen sään tiikerit

Liza Klaussman - Punaisen sään tiikerit (Tigers in Red Weather) WSOY 2013
Suomennos Mari Janatuinen
Kannen kuva Genevieve Naylor / Corbis / Skoy
Graafinen suunnittelu Anna Makkonen

Serkkutytöt Nick ja Helena ovat pitäneet yhtä lapsuudesta saakka, ja viettäneet aikaa suvun hienolla huvilalla Martha's Vineyardissa nauttien auringon paahteesta. Toisen maailmansodan päättyessä Helena lähtee kihlattunsa Averyn mukaan Hollywoodiin ja Nick Floridaan aloittaakseen elämänsä sodasta palaavan miehensä Hughesin kanssa. Maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.

"Talot, aviomiehet ja keskiyön ginijuhlat", Nick sanoi. "Mikään ei muutu. Ei ainakaan niin, että sillä olisi väliä. Kaikki on niin kuin aina ennenkin."

Elämä näyttää kuitenkin nurjat puolensa, ja useiden katkerien vuosien jälkeen Nick ja Helena tapaavat tuskin puheväleissä suvun huvilalla, Tigers Housessa, teini-ikäisten lastensa kanssa. Jännitteet kasvavat jälleen, kun lapset löytävät lähistöltä ruumiin. Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Tämä syksyn uutuuskirja kiinnosti minua kovasti, ja kun huomasin tämän kirjaston hyllyssä, en aikaillut. Olen viettänyt muutaman illan paahtavan auringon alla, petosten ja intohimojen vallitessa tragedian keskellä. Olen ollut täysin mukana tässä älykkäässä romaanissa, joka on toisaalta hidas ja tunnelmallinen, toisaalta erittäin mukaansa tempaava sillä ne pinnan alla kuohuvat myrskyt...

Punaisen sään tiikereissä pääpaino on ihmissuhteissa, vaikka kirjan sivuilta ruumis löydetäänkin. Klaussman kirjoittaa taitavasti eri aikatasoissa eri henkilöiden äänillä pitäen jännitystä yllä. Jokaisella on selkeästi oma äänensä: valheet ja pettymykset elämän varrelta nousevat esiin. Vaikka paikoitellen pientä ajallista hyppimistä tapahtuu, kerronta ei kärsi.

Klaussman haastaa lukijansa. Lukijana on välillä täysin hukassa ketä henkilöä ymmärtää, kenelle antaa sympatiansa. Tässä tulee esille todella se, että ihminen ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä, jokaisella on salaisuutensa ja huonot puolensa. Tärkeintä on katsoa pinnan alle, kiillotetun perheidyllin taakse. Punaisen sään tiikerit ei ole kaunis tarina, mutta mieleen se jää. Uskomatonta että kyseessä on esikoiskirja, niin vahvaa ja älykästä kerrontaa tässä on. Suosittelen!

Kirjan on lukenut mysö Laura.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Agnete Friis & Lene Kaaberbøll - Poika matkalaukussa




















 Agnete Friis & Lene Kaaberbøll - Poika matkalaukussa ( Drengen I kufferten 2008)
Siltala 2013
Suomennos Aino Ahonen
Kansi iStockphoto ja Mika Tuominen

"Matkalaukussa makasi poika. Alaston vaaleatukkainen poika, pieni ja hento, korkeintaan kolmevuotias. Pojan polvet olivat koukussa rintaa vasten ja hänet oli taiteltu kuin paita, jotta hän mahtuisi laukkuun. Hänen silmänsä olivat kiinni ja loisteputkien valo heijastui hänen kalpealta iholtaan. Vasta nähdesään pojan huulien raottuvan hieman Nina tajusi että poika oli elossa."

Näin hyytävä takakannen teksti löytyy Vuoden paras tanskalainen dekkari -palkinnon voittaneen Poika matkalaukussa kirjasta. Sama toistuu myös heti kirjan ensimmäisellä sivulla, josta alkaakin hengenvaarallinen ja hengästyttävä selviytyminen ja pakomatka. Kuka on tuo tuntematon pieni poika?

Poika matkalaukussa aloittaa kirjailijaparin Nina Borg -sarjan ensimmäisen osan. Nina on Punaisen ristin sairaanhoitaja ja tottunut työssään näkemään kauheita ihmiskohtaloita, kurjuutta, kuolemaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Myös Ninan kotikaupungissa Kööpenhaminassa elää paljon laittomia maahanmuuttajia, joille turvallisuus ja perusterveydenhuolto eivät ole itsestäänselviä asioita elämässä. Heille elämä on jatkuvaa selviytymistä ja taistelua, siksi esimerkiksi lasten katoaminen on heille arkipäivää. Ei ole ketään joka välittäisi tai auttaisi. Paitsi Nina, jolle jokaisella lapsella on väliä.

"Harvat valvoivat öitään sellaisten ihmisten takia, jotka eivät olleet täällä oikeasti. Kukaan ei ollut pyytänyt pakolaisia, huoria, onnenonkijoita ja orpoja Tanskan porteille. Kukaan ei ollut kutsunut heitä eikä kukaan tiennyt paljonko heitä oli. Sillä ei ollut mitään merkitystä, eivätkä heitä kohtaan tehdyt rikokset liittyneet millään lailla tavallisiin kansalaisiin tai tavalliseen oikeuskäsitykseen. Ainoastaan Ninan kaltaiset hölmöt eivät osanneet olla välittämättä."

Nina päätyy keskelle pahuutta auttamalla ystäväänsä hakemalla tämän puolesta rautatieaseman lokerosta matkalaukun. Säilöstä löytyy henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna pieni poika, eikä Nina hän voi jättää asiaa sikseen. Selvittäessään pojan kohtaloa hän kohtaa alamaailman kostonhimon, yhteiskunnan välinpitämättömyyden ja eliittiin kuuluvien ihmisten armottomuuden.

Poika matkalaukussa on vahvasti yhteiskuntakriittinen teos. Sen päähenkilö kohtaa kauheuksia työssään joka päivä, eikä osaa asioiden antaa olla. Nina haluaa pelastaa kaiken minkä voi, jopa oman hyvinvointinsa ja perheensä kustannuksella.

Kirja imaisee heti mukaansa, tätä ei vain pysty laskemaan käsistään. Aluksi mietin kuinka vaikea lukukokemuksesta voikaan tulla, kirjan nimi ja takakannen teksti nimittäin ei jätä epäselväksi että rankkoja hetkiä on tiedossa. On aina, kun lapsi on kyseessä.

Kirja on hyvin vetävästi kirjoitettu, henkilöitä ei ole liikaa ja jo alussa joitakin palasia on helppo liittää paikoilleen, mutta paljon on vielä edessä. Kirjasta ei voi kauheasti kertoa paljastamatta liikaa, ja siksi jätän esittelemättä kirjassa esiintyneet henkilöt. Kuten aina, kaikella on yhteys. Loppukaan ei lässähdä, sillä vielä viimeisessä lauseessa on selvää että Ninan työt eivät suinkaan ole loppumassa, ja lukija jää odottamaan jatkoa.

Todella vahva sarjan aloitus, jään mielenkiinnolla odottamaan tanskalaisen kirjailijaparin uusia suomennoksia!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck 2009)
Otava 2011
Suomennos Sari Karhulahti
Kansi Emmi Kyytsönen

"Nken ei ollut ikinä kuvitellut, että hänen lapsensa menisivät kouluun ja istuisivat rinta rinnan valkoihoisten lasten kanssa, joiden vanhemmat asuivat omissa yksinäisillä kukkuloilla kohoavissa kartanoissaan; hän ei ollut ikinä kuvitellut, että eläisi tällaista elämää. Niinpä hän pysyi vaiti."

Luin vähän aikaa sitten Adichien Kotiinpalaajat, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Adichie kirjoittaa tavalla joka saa haluamaan lisää, niinpä kirjastosta nappasin mukaan kirjailijan Huominen on liian kaukana novellikokoelman. Tarkoituksena oli tietysti tutustua tähän huikeaan kirjoittajaan tarkemmin, mutta myös pienissä erissä edetä novellien tahdissa. Kirjaa olenkin lukenut useamman päivän, aina yhden tai kahden novellin tahtia päivässä.

Kirja sisältää kaksitoista erilaista kertomusta, joista jokainen ravistelee lukijaa. Jokainen tarina on vahva, merkityksellinen ja hyvin kirjoitettu. Pidin jokaisesta tarinasta, mikä on minulle hyvin harvinaista novellikokoelmien kohdalla. Jokaiseen tarinaan pääsee hyvin mukaan, eikä mikään lopu töksähtäen. Tämä on parhain lukemani novellikokoelma koskaan.

Adichie käsittelee novelleissaan naisten asemaa, nigerialaisten muuttoa ja sopeutumista Amerikkaan sekä toisaalta myös kaipuuta kotimaahan. Onko elämä todellakin parempaa Amerikassa? Osa novelleista sijoittuu Amerikan maaperälle, toiset taas Nigeriaan. Vaikka tarinoissa on samoja teemoja, eivät novellit kuitenkaan muistuta toisiaan samankaltaisuudella vaan jokainen tarina todellakin on eri. Tässä on muuten paljon samoja asioita kuin Kotiinpalaajissa, jossa päähenkilö Amerikkaan muuttaessa yrittää kovasti sopeutua uuteen elämäänsä.

Adichie kirjoittaa todella hyvin. Ja vakuuttavasti. Vaikka tarinat ovat rankkoja, löytyy joukosta myös pieniä valonpilkahduksia ja vahvoja naisia. Lukiessa ymmärtää kuinka vähän Afrikasta tietääkään, mutta onneksi on Adichie joka näillä vahvoilla tarinoillaan tutustuttaa lukijaa syvemmälle maahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Aitoihin tarinoihin ja kohtaloihin. Adichie kirjoittaa niin, että Afrikasta yksinkertaisesti haluaa tietää lisää.

Huominen on liian kaukana on kirja, jota ei voi lukea nopeasti. Tälle kannattaa antaa oma tilansa ja aikansa, jokainen novelli nimittäin vangitsee sen verran vahvasti että sitä väkisinkin haluaa miettiä hetken lukemaansa ennen kuin jatkaa lukemista.

"Kamara ei ollut vastannut, koska hänelle heidän asuinpaikallaan ei ollut väliä. Väliä oli vain sillä, mitä heistä oli tullut."


maanantai 4. marraskuuta 2013

Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa
Gummerus 2013
Kansi Istockphoto

Kesällä tutustuin yksityisetsivä Arianna de Bellisin elämään lukemalla sarjan ensimmäisen osan Kuolema sypressin varjossa, ja kiinnostuin tästä viehättävästä suomalaiset sukujuuret omaavasta italialaisesta naisesta heti. Varasin tuolloin kesällä kirjan kirjastosta, jotain lukuinnosta muidenkin kuin kirjabloggaajien keskuudessa kertoo kuitenkin se että sain kirjan käsiini vasta äskettäin. Tätä kirjaa on ahkeraan varattu ja lainattu!

Pian kirjan edellisten tapahtumien jälkeen Arianna saa tehtäväkseen parlamentaarikko Anna Lucarellilta tutkia siskonsa Lauran puuhia, sillä Anna pelkää Lauran joutuneen vaikeuksiin. Laura Lucarelli on menestyvä assyriologi joka on ollut myös mukana mielenosoituksissa ympäristön puolesta. Arianna ei ehdi kovinkaan pitkälle tutkimuksissaan kun Laura löydetään kuolleena ja tapaus muuttuu murhatutkimukseksi. Erikoisen tilanteesta tekee se, ettei Anna halua Ariannan tutkivan Lauran murhaa, vaan antaisi poliisien hoitaa työnsä. Arianna päättää kuitenkin tutkia asioita omin päin, mikä vie Ariannaa vaarallisiin tilanteisiin Rooman kaduilla ja yliopistoelämässä assyrologian laitoksella.

Jo edellisessä osassa käy selväksi, että Ariannan menneisyydessä on paljon salaisuuksia jotka pala palalta alkavat muistua Ariannan mieleen pieninä välähdyksinä menneisyydestä. Ariannan menneisyydestä ovat kiinnostuneet myös muut tahot, kuka on tuo salaperäinen el Lobo joka ei jätä Ariannan mieltä rauhaan? Ariannan menneisyyden valottaminen on äärimmäisen koukuttavaa!

Koukuttavaa on rikosten ratkaisemien ohella myös Ariannan ja komean ulkoministerin Bartolomeon välinen suhde, tuleeko tästä vielä myös kaunis rakkaustarina? Ihanaa että kirjassa on mukana myös romantiikkaa. Ja tietysti huumoria, jota tarjoilee Ariannan hulvaton homoystävä Angelo. Ihanaa italialaista ruokaa ei onneksi ole tässäkään unohdettu, vaan Vala tarjoaa jälleen kerran sellaisia hetkiä, jolloin lukiessa alkaa väkisinkin tehdä mieli esimerkiksi ihanaa munakoisoa...

Kosto ikuisessa kaupungissa ei ole kuitenkaan mikään heppoinen paketti, tässä on selkeästi tummempi tunnelma ensimmäiseen osaan verrattuna. Pimeyden ahdistavat ajatukset, Rooman huonomaineiset sivukujat ja alamaailman pahamaineisia tyyppejä sekä yhteiskuntaluokkien eroja.

Ariannan toimeksiannot kiinnostavat myös jatkossa, niin järjettömän koukun Vala tarjoaa kirjan loppuun että tässä jo mietin koskakohan sarjan kolmas osa ilmestyy. Viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin, jatkoa taas odotellessa!