maanantai 10. helmikuuta 2014

Karin Slaughter - Pelon huone

Karin Slaughter - Pelon huone
Tammi 2010
Suomennos Annukka Kolehmainen
Kansi Markko Taina
Englanninkielinen alkuteos Fractured 2008


"Emma", hän kuiskasi, pudotti puhelimen ja ryntäsi portaita pitkin kohti tyttärensä huonetta. 
Hän jäi seisomaan portaiden yläpäähän ja katsoi järkyttyneenä rikkoutuneita huonekaluja ja lasinsiruja lattialla. Äkkiä hänen näkökenttänsä kapeni, ja hän näki vain Emman, joka makasi verisenä möykkynä käytävän päässä. Emman vieressä seisoi nuori mies, jolla oli veitsi kädessä."

Abigail Campano saapuu kotiinsa Atlantan varakkaalle esikaupunkialueelle tennistuntinsa jälkeen. Järkytys on suuri, kun samaan aikaaan puhuessaan miehensä kanssa puhelimessa hän huomaa ettei ulko-ovi ole lukossa. Lattialla on lasimurskaa jonka päälle hän astuu. Kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Juostessaan paniikissa yläkertaan etsimään tytärtään Emmaa, hän löytää lattialta verisen tyttärensä jonka ylle on kumartunut mies veitsi kädessä. Järkyttyneen äidin silmissä sumenee kun hän naarasleijonan tavoin hyökkää vihollisen kimppuun, muuttaen koko hänen elämänsä ikiajoiksi.

Kun paikallinen poliisi tekee tutkimuksissa erittäin kohtalokkaan virheen, saa erikoisagentti Will Trent jutun tutkittavakseen. Parikseen Will saa etsivä Faith Mitchellin, joka tuntee epäluuloa Williä kohtaan välittömästi, eikä yhteistyö suju täysin ongelmitta. Jotta kamala rikos saadaan kuitenkin ratkaistuksi, on Willin ja Faithin tultava toimeen ja saatava yhteistyönsä pelaamaan.

Pelon huone on Will Trent -sarjan toinen osa, sarjan ensimmäisen osan Triptyykin luin viime kesänä. Nyt kun Slaughter hellii taas lukijoitaan kesällä ilmestyvällä sarjan kuudennella osalla, on tullut taas ajankohtaiseksi lukea sarjan aikasemmin ilmestyneitä osia. Luen sarjaa hieman nurinkurisesti, sillä aloitin suoraan sarjan viidennestä osasta Yli rajan.

Parasta Slaughterin kirjoissa on kirjailijan henkilökuvaus, Will käy suoraan sydämeen. Onneksi tässä kirjassa Willin (kauhea) tyttöystävä Angie ei näytellyt kovinkaan suurta roolia, mutta ilmeisen sitkeästi hän pysyy menossa mukana myös seuraavissa osissa.

Pelon huone on vetävä, Slaughter osaa koukuttaa lukijansa, mutta minulle tämä ei ollut ihan täydellinen. Itse tarina on todella karmea, ja veikkailin taas vuorotellen aivan vääriä ihmisiä syyllisiksi. Mutta koska tiedän, että tiedossa on vielä parempaa jännitystä Slaughterin kynästä, jäi tämä siksi hieman laimeammaksi lukukokemukseksi kuin odotin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä Slaughter seuraavaksi kirjoittaa!

2 kommenttia:

  1. Jenni, olen lukenut kaikki Slaughterit ja minusta paras on viime vuoden kirja Yli rajan. Pelkään Angieta ennemmän kuin mitään muuta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitin Slaughterin kirjojen lukemisen nurinkurisesti, kun luin ensimmäisenä Yli rajan. Nyt siis luen näitä vanhempia. Kesäkuussa sitten tulee uusi kirja! Jäädään odottelemaan, päästäänkö Angiesta koskaan eroon..

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥