keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kjell Westö - Kangastus 38




















Kjell Westö - Kangastus 38
Otava 2013
Suomentanut Liisa Ryömä
Ruotsinkielinen alkuteos Hägring 38 


Eletään vuotta 1938 Helsingissä, jossa omaa asianajotoimistoaan pyörittävä Claes Thune palkkaa konttoristikseen rouva Matilda Wiikin. Matilda omaa moitteettoman ansioluettelon, on pätevä ja kaikinpuolin etevä, mutta ei kerro itsestään juuri mitään. Ja kun perinteinen Thunen ja ystävien Keskiviikkokerho kokoontuu Thunen toimistossa puhumaan politiikasta ja ryyppäämäänkin, kuulee rouva Wiik äänen menneisyydestä joka on suistaa tämän raiteiltaan. Menneisyys palaa kipeänä mieleen.

Samaan aikaan taustalla Helsinki valmistautuu mahdollisiin olympialaisiin, musiikki soi ja rouva Wiikin katselemat elokuvat pyörivät. Samaan aikaan ihmiset myös seuraavat huolestuneina uutisia Euroopasta jossa kuohuu, ja sodan uhka leijuu ilmassa pahaenteisenä. Edellisestä sodasta kannetaan edelleen kipeitä arpia mukana, eivätkä ihmiset ole vielä unohtaneet. Westö kuvaakin kipeän todellisesti Suomen vapaussotaa, sen julmuutta ja kauheita leirioloja, joita ei voinut kuin sydän syrjällään lukea.

Kangastus 38 kiinnosti minua jo ilmestymisestään saakka kovasti. Ensimmäisen kerran pääsin kosketuksiin Westön teksteihin viime marraskuussa matkalla Riikaan, jonne olin ostanut mukaan jonkun naistenlehden (olisikohan ollut Anna), ja sieltä löytyi pieni tekstinpätkä Kangastus 38:sta. En ollut vielä kertaakaan aikaisemmin lukenut Westön kirjoja, ja monista blogeista luin hyviä arvioita kirjasta. Olipa kirja viime vuoden Finlandia -ehdokkaanakin. Minun piti ostaa kirja hyllyyni, mutta jotenkin se jäi, kunnes löysin kirjan kirjastosta Bestseller -tarralla varustettuna. Lainasin kirjan mutta en ehtinyt alkua pidemmälle. Myönsin tappioni ja palautin kirjan kiltisti kirjastoon. Sen verran jäi palauttaminen kuitenkin harmittamaan, että varasin kirjan ja ajattelin jatkaa siitä mihin jäin. Nyt kun olen vihdoin pienien esteiden jälkeen saanut kirjan luettua, olen ehkä jopa hieman ärtynyt itselleni että vetkuttelin tämän kanssa - olihan kirja todella hyvä.

Kangastus 38 on kirja jossa on monta kerrosta ja josta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta jonka lukemisen jälkeen olo on oikeastaan aika sanaton.Westö pääsee yllättämään, ja saa uuden lukijan pauloihinsa. Alun arvoitus koukutti minut jo tuolloin marraskuussa, ja loppu saikin yllättymään täysin ja ymmärtämään kuinka upean kirjan onkaan lukenut. Tästä oikeastaan sanattomuus. Kirjan lukemisesta on jo muutamia päivä aikaa mutta en edelleenkään osaa pukea kaikkia tunteita sanoiksi. Annoin kirjalle aluksi neljä tähteä, mutta muutamien päivien kypsyttelyn tuloksena tajusin kirjan ansaitsevan täydet viisi, niin mieleenpainuva kirja on. Nyt ymmärrän miksi Westöa kehutaan niin paljon, hän on kaiken ylistyksensä ansainnut. Samalla voi vain ihmetellä miksi tartun herran kirjoihin vasta nyt.

"-- te luulette että oikeudenmukaisuus on jotain itsestään selvää. Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus."

Jos pitää kuolla, niin ei kai ole väliä millainen sää on?
En sanoisi niinkään. Pohjoisen valossa on jokin taika. On kovin irvokasta tulla murhatuksi kun kaikki hehkuu olemassaolon riemua. Olen joskus ajatellut meidän punaisiamme silloin kaksikymmentä vuotta sitten, sitä että heidät vietiin leireihin juuri touko- ja kesäkuussa... On parempi tuhoutua yössä ja usvassa, silloin maailma on sentään mukautuvinaan kohtaloosi.

10 kommenttia:

  1. Täällä toinen vetkuttaja. Veikkaan että minäkin vielä hamittelen vetkutusta kunhan olen lukenut kirjan. Mutta toisaalta on vielä mielenkiintoinen lukukokemus edessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kauan siihen meni, että sain kirjan luetuksi. Mutta mikä kirja! En voi kun suositella, älä turhaan vetkuttele ;)

      Poista
  2. Kangastus 38 oli minullekin ensimmäinen luettu Westö ja ihastuin kovasti. Hauskasti se tuli itselleni yllätyksenä, että pidin niin paljon hänen kirjastaan, ehkä minulla oli hiukan epäilyksiä alitajunnassa vaikken mitenkään epäluuloisena lähtenytkään kirjaa lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minulla on aina ollut outo ennakkoluulo Westön kirjoista että ne olisivat jollain tavalla todella tylsiä. Ihan hölmöä ajattelua, varsinkin kun ei ollut ainuttakaan kirjaa kirjailijalta lukenut. Kangastus 38 kyllä vakuutti minut täysin ja jossain vaiheessa aion lukea Missä kuljimme kerran ja Leijat Helsingin yllä.

      Poista
  3. Tämä on kyllä hieno kirja! Tarina jäi mieleen viipyilemään pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kirjan lukemisesta on jo aikaa mutta mietin sitä silti usein. Olin niin hämmentynyt lopusta, se tyrmäsi minut (hyvällä tavalla) täysin. Tajusin että olin lukenut todella hienon kirjan.

      Poista
  4. Jenni, minusta taas tässä ei ollut mitään uutta, ei mitään yllättävää. Nyt kuin luin Neljäntienristeyksen, ja vaikka siinä on niin tuttuja teemoja kuin taas kätilö ja sota, se on kuin toisesta maailmasta kuin Westön kirja. Minä niin olisin halunnut tästä kirjasta pitää paljon, sillä olenhan kantanut yhtä herra Westön kirjoitusta musiikistankin mukanani kohta kai 10 vuotta, mutta ei niin ei.

    Serkkuni osti tämän isälleen, vaikka varoitin;) Hänen isänsä sanoi, että ei yhtään kiinnostava kirja. Sanoi vähän rankemmin, mutta en halua sitä tähän laittaa. En halua olla teilaaja, en ikinä, mutta kun tämä kaikki oli minulle kuin ennen luettua. Kielen ja dialogien suhteen ei mitään valittamista, vain tarina olisi saanut olla koskettavampi. Nyt sitten ihmettelenkin täällä, että mikä se jokin Kinnusen kirjassa on, joka sai mut soimaan.

    Jenni, ei siis mitään sun mielipidettä vastaan - tietenkään. Kaikilla saa ja pitää olla oma mielipide, myös minulla. Kunhan nyt täällä vain uin vastarannan kiiskenä kirjojen virrassa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, näin me koemme kirjat eri tavalla. Minä en kokenut että tämä olisi ollut millään tavallaan "nähty" tapaus, loppu oli kuin moukarilla olisi iskenyt päähän. Pidin hurjasti!

      Tuo Neljäntienristeys kummittelee minua, joka suunnalta kutsuu lukemaan. Maltan vielä hetken, ajattelin ostaa kirjan nyt Kirjan ja ruusun päivänä sillä haluan sen ehdottomasti omaan hyllyyni.

      Mielipiteitä saa ja pitää olla! Olenhan itsekin välillä täysin eri mieltä kirjoista joista muut pitävät.





      Poista
  5. Minäkin pidin tästä todella paljon. Hieno, mieleenpainuva kirja! Kiva kun luit ja palautit arviosi kautta tämän taas minunkin mieleeni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä todella oli mieleenpainuva kirja ja hyvä. Kiva että pidit :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥