keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ayana Mathis - Huonetta ja sukua




















Ayana Mathis - Huonetta ja sukua
WSOY 2014
Suomennos Helene Bützow
Englanninkielinen alkuteos The Twelve Tribes of Hattie


"Hattie kompuroi alas vaunusta hameenhelma vielä Georgian liejussa, unelma Philadelphiasta oli kuin pyöreä marmorikuula suussa, pelko kuin neula rinnassa."

Nuori Hattie pakenee Yhdysvaltain etelävaltioissa rehottavaa rotuvihaa pohjoiseen äitinsä ja siskojensa kanssa. Kun hän näkee, että mustat eivät väistä valkoisia katuojiin, ja että mustaihoiset teini-tytöt saivat rauhassa kävellä kikattaen heidän ohitse, sanoo Hattie äidilleen: "En lähde ikinä takaisin. En ikinä." Pohjoinen on vapaus, paikka missä hän uskoo ja toivoo lastensa saavan elää ihmisarvoista elämää ja menestyvän elämässään. Samaa hän toivoo itselleenkin, mutta orjuus on jättänyt uhreilleen epäoikeudenmukaisen ja väkivaltaisen perinnön.


Nuoren Hattien elämä alkaa väistämättä luisua käsistä, kun hän joutuu hautaamaan ensimmäiset lapsensa, taistelemaan elantonsa vuoksi ja sietämään aviomiestä joka koituu vielä hänen tuhokseen. Huonetta ja sukua kertoo Hattien ja Hattien kahdentoista lapsen tarinan, kuudenkymmenen vuoden ajalta. Kirja on jaoteltu kahteentoista lukuun, jossa jokaisessa on Hattien lapsen kohtalo. Nämä kohtalot nivoutuvat yhdeksi tarinaksi, ja kertovat Hattien perheen tarinaa 1900-luvun Yhdysvalloissa.

Ayana Mathisin kirja kiinnosti minua kovasti, jopa itse Oprah suositteli kirjaa jonka myötä se nousikin jenkkien bestseller -listoille. Kirjan luettuani totean, että Mathis kirjoittaa hyvin, ja romaanin rakenne on erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta en voi sanoa pitäneeni kirjasta. Kirjan lukeminen kesti aika kauan vaikka sivumäärä ei ole huikaiseva. Jokainen tarina on sen verran  alakuloinen ja kaunainenkin, että lukeminen vei voimia. Minun ei yksinkertaisesti tehnyt mieli tarttua kirjaan enää loppuvaiheessa.

Hattiesta oli vaikea tykätä. Lasten tarinoissa tulee esiin suoranainen pelko äitiään kohtaan, kuinka äiti oli aina vihainen eikä koskaan näyttänyt mahdollista rakkauttaan lapsiinsa. Lasten tarinoista puuttuu ilo, ja kaikki tuntuu todella synkältä. Taustalla on Hattien totaalinen pettyminen oman elämänsä kulkuun, mikä heijastuu väistämättä lapsiin. Takakannessa kuvataan, että Huonetta ja sukua on "ylistys sitkeydelle ja rohkeudelle, amerikkalaisen unelman liikkeellepaneville voimille", mutta minä en lukijana saanut tällaista sanomaa kirjasta irti. Aivan pienen pientä valonpilkahdusta toiveikkuudesta saattaa lopussa olla havaittavissa:

"Georgiasta on oltu poissa kuusikymmentä vuotta, Hattie ajatteli, uusi sukupolvi on syntynyt, mutta kärsimys ja tuska eivät ole muuttuneet miksikään. En voi suostua siihen."

Silti koin kirjan tunnelman alusta loppuun täysin muuksi kuin toiveikkaaksi tai rohkeaksi. Minusta kirjan kansi on osuva, se kertoo pitkälti kirjan tunnelmasta, siitä rähjäisyydestä ja synkkyydestä mikä tuntuu hieman hellittävän Hattien loppuelämässä, mutta joka silti kantaa läpi koko kirjan.

4 kommenttia:

  1. Voi harmi, ettet tykännyt!

    Minusta tämä oli valtavan hyvä ja vahva, vaikka tosiaan tunnelmaltaan ahdistava ja surkea. Minä taas ymmärsin Hattien "kylmyyden" lapsiaan kohtaan johtuneen menetyksenpelosta sekä todella vaatimattomista elinoloista: hänen aikansa ja energiansa kuluivat täysin välttämättömän ruoan ja muun hankkimiseen. Hellittelyyn ja leikkimiseen ei kerta kaikkiaan ollut aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mathis on minusta taitava kirjoittaja, mutta teoksen synkkyys löi jotenkin nyt liikaa kasvoille. Tavallaan ymmärsin Hattien kiukun ja katkeruuden, kun elämä ei mennyt niin niin kuin piti, mutta silti Hattielle oli vaikeaa antaa sympatiaa. Tästä kirjasta olisi kyllä mielenkiintoista lukea muiden arvioita!

      Poista
  2. Ai tämä on se Oprahin suosittelema kirja, kiitos vinkistä. Saatan hyvinkin napata tämän kirjastosta luettavakseni mikäli tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oprahilla on ilmeisesti oma kirjakerho, jossa hän aina nostaa joitakin teoksia kaikkien tietoisuuteen, niin kävi tämänkin kanssa. Kuten tuossa ylhäällä totesinkin, mielenkiintoista olisi lukea muiden ajatuksia kirjasta :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥