keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Philippa Gregory - Sininen herttuatar




















Philippa Gregory - Sininen herttuatar
Bazar 2014
Suomennos Natasha Vilokkinen
Englanninkielinen alkuteos: Lady of the Rivers


"Voin huonosti, en minä voi tulla", kuiskaan, mutta täti on kerrankin ankara. Minun on pakko olla paikalla, en voi jäädä pois. Ihmisten täytyy nähdä minut tätini ja Bedfordin Anne-herttuattaren vierellä. Meidän täytyy näytellä kohtauksessa oma osamme todistajina, naisina jotka kunnioittavat miesten käskyvaltaa. Minä olen paikalla osoittamassa, millaisia tyttöjen tulee olla: neitsyitä jotka eivät kuule ääniä, naisia jotka eivät usko tietävänsä miehiä enemmän. Tätini, herttuatar ja minä edustamme naisia sellaisina kuin heidän miesten mielestä kuuluu olla. Jeannen kaltaista naista miehet eivät voi sietää."

Vuosi 1431, nuori ja kaunis Jacquetta on lähetetty Luxemburgiin setänsä ja isotätinsä lady Jehannen oppiin. Hän ystävystyy vankilassa tuomiota odottavaan Jeanne D'Arciin, joka poltetaan roviolla Jacquettan silmien alla. Tuolloin Jacquetta ymmärtää kuinka paljon yhteistä heillä olikaan tuon enkelin ääniä kuulevan naisen kanssa.

Kun Jacquetta palaa kotiinsa, hänet naitetaan nuorena tyttönä Bedfordin herttualle, joka on Jaqcuettaa reippaasti vanhempi. Liiton myötä Jacquettasta tulee kuitenkin vaikutusvaltainen ja rikas, mutta yllättäen selviää että herttua ei nainut häntä vain kauneudensa tähden. Herttua uskoo alkemiaan ja on varma, että saa Jacquettan avustuksella loihdittua kultaa jonka aikoo käyttää Englannin sotajoukkoihin. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, kun herttuatar kuolee ja nuori Jacquetta jää leskeksi.

Sininen herttuatar on itsenäinen jatko-osa Ruusujen sota -sarjassa, joka sijoittuu aikaan ennen sarjan kahden ensimmäisen osan Valkoinen kuningatar ja Punainen kuningatar tapahtumia. Oli selvää nämä kaksi ensimmäistä osaa luettuani, että haluan lukea jatkossa kaikki Gregorylta suomeksi ilmestyvät kirjat. Gregory kirjoittaa vangitsevasti historian vahvoista naisista, antaen äänen heille jotka eivät tuolloin voineet itse saada naisena ääntä kuuluville. Sinisessä herttuattaressa tuodaan usein esille miesten valta, kuinka he voivat vain päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka noituuteen tuolloin suhtauduttiin:

"He ovat päättäneet että Margery on noita, kadotettu sielu. Katselen taas kerran, kuinka kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmat miehet käyttävät valtaansa naiseen, joka on syyllistynyt vain siihen, että on elänyt sydämensä sykkeen rytmissä, katsellut maailmaa omilla silmillään; mutta se ei ole heidän rytminsä eikä heidän katsantonsa, eivätkä he mitään muuta siedä."

Jacquetta on syystäkin huolissaan sillä kerrotaan, että Jacquettan suku polveutuu suoraan Melusinasta, veden jumalattaresta, ja Jacquettalla onkin kykyjä joita kaikilla ei ole. Jacquetta näkee välillä tulevaisuuteen, mutta ei osaa aina yhdistää tapahtumia, eikä ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan lopussa Jacquetta kuitenkin tietää kuinka hänen tyttärensä Elisabetin elämä muuttuu, ja sen tarinan kertookin kirja Valkoinen kuningatar. Jacquetta nousee taas tyttärensä myötä Englannin hovissa korkeaan asemaan.

Ruusujen sodan tulevista jatko-osista en tiedä, mutta itseäni hieman hankaloitti että sarjassa mentiin taaksepäin. Tämä olisi ollut looginen ensimmäinen osa, jota seuraavat osat olisivat tukeneet. Loppusanoista käy kuitenkin ilmi, että Jacquettan tarinan Gregory löysi vasta, kun alkoi tutkia Elisabet Woodvillen, Jacquettan tyttären (Valkoinen kuningatar) historiaa, joten siksi kirja ilmestyy nyt tässä vaiheessa sarjaa.

Gregoryn romaanit ovat taattua laatua, hän herättää historian henkiin kirjojensa sivuilla. Jos keskiajan Englanti ja historian unohdettujen naisten tarinat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti lukemaan.

9 kommenttia:

  1. Kannattaisiko tämä siis lukea ennen Valkoista ja Punaista kuningatarta? Minulla on Gregoryt vielä vallan lukematta, mutta kiinnostavat kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tekisin juurikin noin, eli lukisin tämän ensin. Sen jälkeen Valkoinen kuningatar ja sitten Punainen. Ajallisesti sarja menisi sitten järjestyksessä. :)

      Poista
  2. Aah, tämä on pakko lukea! Pidin kovasti myös sarjan aikaisemmista osista ja erityisesti Elizabethista, joten olisi mukavaa lukea lisää myös Jacquettasta. Suvun historia vaikuttaa kiinnostavalta.

    Sinulle on muuten tainnut sattua pienoinen kömmähdys, sillä tuskinpa Jacquettaa nyt sentään herttuattarelle naitettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Elisabet on minunkin suosikkini ja suvun historia todella on mielenkiintoinen.

      Ja hei kiitos huomautuksesta! Aina sitä tuntuu joku kämmi käyvän, ei Jacquettaa tosiaankaan naitettu herttuattarelle. Korjaan virheen heti kun pääsen koneelle, nyt olen vain kännykän armoilla.

      Poista
  3. Jenni, minä luulin, että nämä ovat ihan fiktiota...Näissä kaikissa on ollut lumoavat kannet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ei ole täysin fiktioita. Historialliset faktat pitävät pitkälti paikkansa, muistan lukeneeni että vuoropuhelut ovat kirjailijan itse kehittämiä. Gregory on taustaltaan historioitsija. Ja kyllä, kannet ovat aivan mielettömiä, tästä pidän varsinkin todella kovasti!



      Poista
  4. Oi tämäkö on nyt tullut, pakko pakko lukea. Pidin älyttömästi Valkoisesta ja Punaisesta. :) Tuo tuli ihan puskista että sijoittuu ajallisesti ennen kahta ensimmäistä osaa. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilmestynyt ihan vähän aikaa sitten :) Pidän Gregoryn romaaneista, ja tämäkin oli todella hyvä. Mutta tosiaan, tässä mennään nyt ajallisesti taaksepäin. Sinänsä se ei haittaa, mutta olisihan tämä ollut hyvin looginen ensimmäinen osa.

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥