torstai 29. toukokuuta 2014

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Siri Hustvedt - Kesä ilman miehiä
Otava 2011
Suomennos Kristiina Rikman
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men



























"Hiukan sen jälkeen, kun Boris oli lausunut sanan paussi, minä sekosin ja päädyin sairaalaan. Hän ei sanonut "En halua nähdä sinua enää ikinä" eikä "Se on ohi", mutta kolmikymmenvuotisen avioliiton jälkeen paussi riitti tekemään minusta sekopään jonka ajatukset hajosivat, kimmahtelivat ja törmäilivät toisiinsa kuin paukkumaissit pussissaan mikroaaltouunissa:"

Kolmenkymmenen yhteisen aviovuoden jälkeen Mian aviomies Boris ilmoittaa haluavansa pitää taukoa, paussia, ja paussi on tässä tapauksessa ranskatar, kaunis ja nuori sellainen. Tämän seurauksena Mia saa hermoromahduksen joka ajaa tämän sairaalaan. Kun alkujärkytys alkaa väistyä ja toipuminen vähitellen alkaa, muuttaa hän lapsuutensa kotikaupunkiin äitinsä luo. Välimatka Borikseen, äidin ystävät ja runokurssin vetäminen nuorille tytöille antaa Mialle taas otteen elämästä. Toisaalta myös miettimään, onko paussi sittenkään maailmanloppu.

Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä on ensimmäinen kirja jonka kirjailijalta luen. En osannut ihan täysin etukäteen odottaa mitä tuleman pitää, ja kirjan alku tempaisikin minut mukaansa mukavasti. Nimen (ja kannen kuvankin) perusteella voisi olettaa kyseessä olevan hieman kevyempää kirjallisuutta, mutta sellaiseksi tätä ei kyllä voi luokitella. Hustvedt kirjoittaa minä -muodossa, ja Mia puhuttelee lukijaa suoraan kertomalla omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Mutta kaikki nuo ajatukset tuntuivat suoranaiselta tajunnanvirralta, ja lukijana sitä on välillä hieman hukassa, vaikka kertoja välillä rauhoitteleekin tulevansa pian itse asiaan. En ollut myöskään aivan varma, oliko jokainen asia kirjassa välttämätön, tämä näkyy varsinkin Mr. Nobodyn kohdalla, jonka henkilöllisyys ei selviä missään vaiheessa, ja joka ei tuntunut mielestäni kovin merkitykselliseltä kirjan juonea ajatellen.

Tämä sekava kerrontatyyli rokotti hirveästi omaa suhtautumistani kirjaan. Välillä olin ihmeissäni, sitten tylsistynyt ja lopuksi vain tyytymätön lukemaani. Mia ilmaisee itseään runoin, kirjein, sähköpostiviestein, ja onpa seassa muutama piirroskin. Minusta tässä olisi ollut hirveästi ainesta parempaankin! Kirja on melkoisen ohut, ja sekavuutensa lisäksi itse tarina jää myös hieman liian ohueksi. Vaikka Mia äityy välillä pohtimaan hyvinkin tarkasti naiseutta, seksuaalisuutta ja miesten asemaa yhteiskunnassa verrattuna nasisiin, tuntui se makuuni hieman liian paatokselliselta, eikä jutun pääpointti täysin edes selvinnyt. Mutta kyllä kirjan sivuilta löytää muutamia oikein iskeviä ja alleviivattavia lauseita;

Käytävällä äiti pysähtyi. Hän painoi kaksin käsin rintaansa ja sanoi hiljaa:"On se niin katkeraa."
"Mikä on katkeraa, äiti?"
"Vanhuus."

Mian äidin ystävät, Joutsenviitoset, pitävät yhtä ja ovat virkeitä iästään huolimatta, ja heidän palavasta elämänhalustaan Mia on vaikuttunut. Ja kyllä se vaikuttaa lukijaankin. Oikeastaan mielenkiintoisinta olikin seurata näiden vanhempien rouvien, naapurin Lolan sekä runokerhon nuorien tyttöjen elämää, kuin Mian. Kesä ilman miehiä ei vain ollut nyt minun kirjani millään tavalla, enkä ole ihan heti valmis tutustumaan Hustvedtiin tarkemmin, vaikka hänen kirjojaan onkin kyllä paljon kehuttu. 

11 kommenttia:

  1. Totta, tämä on osin sekava ja ohut, mutta minä pidin kovasti. Kirja ei ole Hustvedt-suosikkini, mutta se on raikas ja fiksu. Suosittelen Kaikki mitä rakastin -kirjaa. :)

    (P.S. Kirjoitin blogiin juuri samasta kirjasta kuin Leenakin. Saat kirjan minulta, jos haluat. Ota yhteyttä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli liian sekava, ja rokotti kyllä pisteitä aika lailla. Minusta tässä olisi ollut ainesta parempaankin :) Tuo Kaikki mitä rakastin on ollut monen suosikki, ja jos vielä jossain välissä tartun Hustvedtiin, on se juurikin tuo.

      Katja, laitan sinulle mailia!

      Poista
  2. Minä en ole lukenut tätä kirjaa, mutta itsekään en ole Hustvedtiin liiemmin ihastunut. Lumous ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, ja samoin kävi Vapisevan naisen kanssa. Kaikki mitä rakastit kiinnostaa ja omassa hyllyssä olisi kirjaston poistohyllystä napattu Amerikkalainen elegia, jonka aion vielä ainakin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hustvedtia on kovasti kehuttu, mutta tämä ei ollut kirjani. Löysin tämän kirpparilta parilla eurolla jo viime kesänä, mutta vasta nyt sain lukuun. Jos vielä palaan Hustvedtin pariin, on se tuo Kaikki mitä rakastin.

      Poista
  3. Minulle tämä oli selvästi mieluisampi kirja kuin Kaikki mitä rakastin. Se kun ei kohdallani tuntunut johtavan lopulta minnekään. Odotin kirjalta jotain jota ei koskaan tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja juuri tuo Kaikki mitä rakastin on ollut todella kehuttu! Niin me kaikki pidämme eri kirjoista, kun minä taas en tästä erityisemmin pitänyt.

      Poista
  4. Olen lukenut Hustvedtilta aiemmin romaanin Kaikki mitä rakastin, ja siitä pidin. Kesä ilman miehiä odottaa hyllyssä (yllätys yllätys) kesää. Silloin on tarkoitus kirja lukea. Saa nähdä, mitä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin odotti tämä kirja nimenomaan kesää, jotenkin nimi taisi vaikuttaa asiaan... :) Mielenkiintoista kuulla mitä mieltä olet, sitten kun olet kirjan lukenut.

      Poista
  5. Minullakin tämä on lukulistalla juuri kesälle, eihän sitä nyt osaa aivojaan niin kääntää että tuon nimistä kirjaa muulloin lukisi ;)

    VastaaPoista
  6. Minullakin on tämä omassa hyllyssä odottamassa lukemistaan, mutta luulenpa, että luenkin tuon Kaikki mitä rakastin ensin, kun sitä näköjään kehutaan enemmän. Hustvedt on minullekin vielä tuntematon suuruus. :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥