tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous


Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Gummerus 2014
Kansi: Istock
Mistä minulle: Arvostelukappale Gummerukselta, Blogatin kesäkuun kampanja


Ylelliseen huvilaan Villa Sibyllaan tehdään ryöstöyritys. Perheen äiti, Katia Levrini, ottaa yhteyttä yksityisetsivä Arianna de Bellisiin, sillä pelkää miehensä ja poikansa puolesta. Joku haluaa hänelle pahaa, sillä jo ennen ryöstöä Katia on saanut useita uhkauskirjeitä, jotka ovat saaneet entisen viileän huippujuristin hermoraunioksi. Ryöstöyritys ei voi olla sattumaa, ja Katia alkaa olla epätoivoinen.

Ryhtyessään selvittämään tapausta, törmää Arianna erikoisiin asioihin. Villa Sibyllan ilmapiirissä on jotain outoa, ja huvilasta löytyvä auringonkehräsymboli joka viittaa antiikin ajan mithra-kulttiin, hämmentää. Samaan aikaan selviää, että Roomassa vaikuttaa jälleen uusi mafia, banda della Magliana, joka tuntuu tavalla tai toisella olevan kytkettynä Villa Sibyllan asukkaisiin, kuten outo kulttikin. Menneisyyden salaisuudet vainoavat paitsi perhettä, myös Ariannaa itseään, kun mies menneisyydestä ilmaantuu.

"Mies oli hänelle kuin avoin haava, muistutus siitä, ettei menneisyys ollut jättänyt häntä rauhaan. Hän ei muistanut kaikkea, ja kuitenkin niin paljon, että el Lobo merkitsi hänelle uhkaa. Miehellä oli valtaa häneen, mutta oli epäselvää, miten mies aikoi sitä käyttää."

Arianna de Bellis -sarja on edennyt kolmanteen osaansa, ja uusi naisdekkaristi on vakiinnuttanut paikkansa kesälukemistossani. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Kuolema sypressin varjossa sekä Kosto ikuisessa kaupungissa, joista kovasti pidin. Varsinkin sarjan toinen osa jäi niin koukuttavaan kohtaan, että kolmatta osaa odotti malttamattomana. Eikä turhaan. Vala tarjoaa jälleen tuhdin annoksen paitsi lumoavaa Italiaa ja ruokaa, myös mielenkiintoista juonenkäänteitä avaten Ariannan menneisyyttä.

Kirja on tuhti myös muilta osin, sillä siihen mahtuu niin antiikin aikainen kultti, mafia, muukalaislegioona kuin ihmissuhdekuviotkin. Välillä kokonaisuus tuntui raskaalta pitää kasassa ja yrittää pysyä mukana, mutta samalla koin, että Villa Sibyllan kirous on sarjan tähän mennessä parhain osa. Pidän siitä, että Vala on luonut hahmon, jonka kehitystä ja henkilökohtaista elämää on  mielenkiintoista seurata. Ariannan perhe saa myös viimein kasvot, mutta ainakin minulle jäi vaikutelma, ettei kaikkea suinkaan ole vielä kerrottu.

Valan kirjat eivät tunnu täysin perinteisiltä dekkareilta, sillä vaikka kyseessä on aina jokin tapaus, jota Arianna selvittää, keskitytään paljon Ariannan omaan elämään. Lisäksi kirjoissa on tietynlaista kepeyttä, vaikka Arianna tiukkoihin tilanteisiin joutuukin. Arianna de Bellis -sarja sopii oivallisesti kesään ja viihdyttää mukavasti. Ja tietysti se ihana Italia ja ne ruoat, joista niin mielellään lukee. Mistä lie johtui, mutta kirjan lukemisen aikana tällä lukijalla kului niin pestoa, mozzarellaa kuin pastaakin.

Ja kyllähän Vala pisti vielä viimeisille sivuille sellaisen juonenkäänteen, että jään innolla odottamaan sarjan neljättä osaa. Ariannan tarinaa ei todellakaan ole vielä täysin kerrottu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥