sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen hibiskus

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Otava 2010
Suomennos Kristiina Savikurki
Kansi Emmi Kyytsönen
Englanninkielinen alkuteos Purple Hibiskus


"Tulkaa ottamaan rakkauden siemaus, isä tapasi sanoa. Minä otin kupin käsieni väliin ja nostin sen huulilleni. Vain yksi siemaus. Tee oli aina niin kuumaa että minulta paloi kieli. Mutta en välittänyt, koska tiesin että kieltäni ei polttanut vain tee vaan samalla isän rakkaus."

Kambilin ja Jajan isä on rikas, arvostettu ja kunnioitettu vapaustaistelija, joka lahjoittaa kylän vähävaraisimmille ruokaa ja auttaa taloudellisestikin. Ulkopuolisten silmin isä näyttäytyy hurskaana ja pyhimyksenä anteliaiden lahjoitusten vuoksi, mutta kotona neljän seinän sisällä isästä kuoriutuu alistava ja väkivaltainen tyranni. Uhka leijailee koko ajan perheen yllä, vain pieni väärä hetki voi saada aikaan sen, että isän kieli vaihtuu lennossa englannista igboon ja joku kärsii. Ja silti Kambili ei toivo muuta kuin että isä rakastaisi häntä.

Kambilin elämä muuttuu, kun hän pääsee veljensä kanssa Ifeoma-tädin luokse kylään Nsukkan yliopistokaupunkiin. Ifeoma-tädin kodissa ei ole yhtä loistokasta kuin heidän suuressa kodissaan, mutta siellä on jotain sellaista mitä heidän kodistaan puuttuu: naurua. Tädin puutarhassa kukkivat upeat purppuranpunaiset hibiskukset, ja pian Kambilin maailmassa tapahtuu paljon sellaista mitä ei olisi koskaan uskonut tapahtuvan. Sisäänpäin kääntynyt ja pelokas Kambili nauraa ja tuntee ensimmäistä kertaa elämässään.

"Ajaessamme takaisin Enuguun minä annoin nauruni raikua Felan vastustamattoman laulun yli. Minä nauroin, koska harmattanin tuulien puhaltaessa Nsukkan päällystämättömät tiet lennättävät autojen ylle tomukerroksen ja sadekaudella peittävät ne tahmealla mudalla. Nauroin, koska asvalttitiellä eteen ilmestyy kuoppia kuin yllätyslahjoja, koska ilma tuoksuu kukkuloilta ja kaukaiselta menneisyydeltä ja koska auringonsäteet muuttavat hiekan kultapölyksi. Nauroin, koska Nsukka kykeni vapauttamaan ihmisessä syvällä piilevän voiman, kunnes se nousi ylös kurkkuun ja purkautui vapauslauluna. Tai nauruna."

Adichie vangitsee minut joka kerta kirjansa ääreen. Elämä soljuu eteenpäin siinä missä kirjan sivut kääntyvät, ja tarinan henkilöt tulevat lähelle. Tarina etenee omalla painollaan rauhallisesti, ja sitä itsekin huomaa lukevansa hitaasti ja nautiskellen. Ja samalla peläten kirjan loppumista. Tarinassa piilee jännitteitä väkivaltaisen ja arvaamattoman isän muodossa, mutta samalla se on myös toiveikas ja elämänmyönteinen. Adichie maalaa Nigerian lukijan silmien eteen, ja eikä pelkää ottamasta esille myös Nigerian kipukohtia.

Ja kirjoittaahan Adichie todella hyvin. Vahvasti ja voimakkaasti. Olen pitänyt hänen kirjoissaan myös aina siitä, että mukana on igboa jonkun verran. Se tuo tekstiin aina hyvän lisämausteen, ja tarina tulee vielä lähemmäs lukijaa.

Olen tietoisesti pantannut Purppuranpunaisen hibiskuksen lukemista, sillä tämä on viimeinen kirja jonka kirjailijan suomennetusta tuotannosta nyt luen. Olen ihastunut kaikkiin aikaisempiin Adichien kirjoihin, eikä tämäkään tee poikkeusta. On haikeaa tietää että kaikki on nyt luettu, ja on jäätävä odottamaan koska tämä huikea tarinankertoja kirjoittaa jälleen uudestaan. Ihastuin kirjaan todella paljon, ja voin sanoa, että olen todella onnellinen kun olen löytänyt Adichien kirjat.

17 kommenttia:

  1. Olipas onnea hehkuva postaus! Minulla on tällä hetkellä toinen Adichie kesken ja pidän kovasti. Lukemiseni on hitaasti etenevää, mutta toisaalta Adichien kieltä ja tekstiä on mukava nauttia vain muutamia sivuja kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichien tekstiin tosiaan haluaa keskittyä, missään kiireessä ei kannata kirjoja lähteä lukemaan. Itse huomaan keskittyväni lukemaani jotenkin ihan toisella tavalla. Samalla toivon ettei kirja loppuisi koskaan sillä viihdyn Adichien tarinoissa niin hyvin.

      Poista
  2. Ihanaa että sinäkin olet Adichie fani! Minulla ainoa kirja jota en ole lukenut, on se novellikokoelma, jota väistelen, koska olen novellikammoinen, ainakin hieman. Mutta kaikkiin muihin olen rakastunut poikkeuksetta. Ja uusi Adichie, se on aina Tapaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichie fani, todellakin! Kaikkiin hänen kirjoihinsa olen ihastunut. Suosittelen muuten lukemaan Adichien novellikokoelman! Minäkin olen nimittäin hieman novellikammoinen mutta Huominen on liian kaukana on todella hyvä ♥

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Adichien kirjat. Huimia ja hienoja, uskomattomia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on vain jäätävä odottamaan Adichien seuraavaa kirjaa :)

      Poista
  4. Minulla on vielä Adichiet lukematta, mutta tämäkin on lainassa. Jossain vaiheessa pitää tarttua ilman muuta, on näitä niin paljon kehuttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, en voi kyllä kuin suositella että luet hänen kirjojaan jossain vaiheessa, niin hyviä nämä ovat. Sinulla on siis vielä upeita lukuhetkiä edessäsi!

      Poista
  5. Luin juuri tämän ensimmäisenä Adichienani (ooh, taivutanko oikein) ja aikaa tuosta tulee marraskuun alussa vuosi, ja olen sen jälkeen lukenut kaikki naiset kirjat, ihan vasta viimeisimmän Puolikas keltaista aurinkoa. Hibiskus on yhä minulle se rakkain ja läheisin, novellikokoelma ja Kotiinpalaajat ovat myös hyviä, mutta Puolikas keltaista aurinkoa jäi minulle vieraaksi. Silti, I <3 Adichie! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpalaajat oli ensimmäinen Adichie jonka luin, ja sen jälkeen kipinä syttyi. Olen ihan fani, ja nyt harmittaa että olen lukenut hänen kaikki kirjansa. Nyt nimittäin joutuu vain odottelemaan koska ilmestyy uusi kirja!
      Adichie ♥

      Poista
  6. Minäkin olen lukenut kaiken Adichielta suomennetun. Lisää luettavaa häneltä jo kovasti kaipailen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa, että nyt on kaikki Adichiet luettu. Panttasin tätäkin viimeiseen asti, mutta silti huomasin tarttuvani kirjaan. Kaipasin jotakin huikeaa luettavaa ja sitähän Adichie aina tarjoaa. Toivottavasti saamme häneltä pian uutta luettavaa ♥

      Poista
  7. Tämä oli ensimmäinen teos, jonka Adichielta luin. Häikäistyin ja ihastuin, upea kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichie on kyllä kertakaikkiaan upea kirjailija. Nyt kun saisi häneltä pian uutta luettavaa!

      Poista
  8. Minusta tämä on Adichien paras kirja, vaikka muutkin lukemani ovat olleet kyllä todella hyviä. Yksi taitaa minulla on Adichielta vielä lukematta. :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥