perjantai 17. lokakuuta 2014

Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi 2014
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Jussi Kaakinen
Japaninkielinen alkuteos Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013

 
Värittömän miehen vaellusvuodet kertoo Tsukuru Tazakista, 36- vuotiaasta yksinelävästä miehestä, jolla on menneisyyden painolasti mukanaan. Nuorena opiskelijana koettu hylkääminen ystävien puolesta seuraa yhä aikuista Tsukurua, mitään kyselemättä hän on hyväksynyt ystäviensä käytöksen, mutta miettii yhä edelleen, vuosien jälkeen, mitä tapahtui? Tiivis viiden hengen ystäväporukka oli noin vain päättänyt sulkea Tsukurun pois porukasta.

Kun Tsukuru tapaa viehättävän Saran, kannustaa hän Tsukurua kohtaamaan menneisyyden haamut, ja kysymään ystäviltään mitä yli kuusitoistavuotta sitten tapahtui. Tsukurun tavatessaan ystäviään, matkaa hän jopa kauas Suomeen selvittämään menneisyyttään.


Olen viime vuosina ihastunut herra Murakamin tuotantoon vahvasti. Syyskuussa suuntasin kirjaostoksille tempauksen myötä, ja mukaan lähti yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista, Värittömän miehen vaellusvuodet. Minulle jo pelkästään Murakamin kirjan avaaminen tuo hyvän tunteen, rakastan jopa fonttia jolla kirja on kirjoitettu! Rakastamani IQ84:n jälkeen uuden Murakamin aloittaminen oli juhlallinen hetki, odotukset olivat korkealla.

Ehkä jopa liian korkealla.

Värittömän miehen vaellusvuodet ei ole huono, mutta se poikkeaa Murakamin tuotannosta olemalla enemmän...normaali. Vinksahtaneisuus ja maaginen realismi on poissa, ja kirja on enemmän maanläheisemmän Norwegian Woodin mukainen. Paikoitellen koin lukemani hivenen tylsäksi, ja luin kirjaa suhteettoman kauan. Kieltämättä voisin kuvailla kirjaa jopa hieman värittömäksi.

Kun on lukenut, ihastunut, rakastunut ja nähnyt unta kahden kuun maailmasta, taidetaan olla tilanteessa josta on vaikea pistää paremmaksi. Siksi tavanomaisempi Värittömän miehen vaellusvuodet jätti hieman pettyneen tunteen. Odotukset olivat liian korkealla. Kuinka olisinkaan halunnut ihastua myös tähän kirjaan!
 
Murakamin kohdalla innostun enemmän kun ollaan outojen, selittämättömien ja vinksahtaneiden asioiden äärellä, sillä Murakamilla on taito kertoa mitä uskomattomampia asioita niin että lukija ei edes kyseenalaista lukemaansa. Tämä teos ei yltänyt suosikkeihini tällä kertaa.


"Ei ole olemassa tyyneyttä, johon ei sisältyisi tuskan huutoa, ei anteeksiantoa vailla maahan valuvaa verta, ei hyväksyntää, joka ei olisi käynyt läpi tuskallista menetystä. Se tosiasia piili todellisen harmonian pohjalla."

10 kommenttia:

  1. Apua, nyt iski paniikki. Olen itsekkin tottunut ihastumaan Murakamiin, mutta juuri hänen kirjojen vinksahtaneeseen maagisuuteen. Luin itse juuri 1Q84 ja tykkäsin niin älyttömästi, olen odottanut siis hurjasti tämänkin lukemista, mutta oi ja voi, jos tämä onkin normaali. :D :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IQ84 on kertakaikkisen loistava kirja. Luin vielä ennen tätä Kafka rannalla, joka oli myös hyvä, joten tämä tuntui todella "pliisulta" verrattuna aikaisempiin Murakameihin. Minulle tämä ei kyllä ollut parasta Murakamia, mutta kyllä tästä on muut bloggaajat pitäneet :)

      Poista
  2. Murakamin kirjan avaamisesta tosiaan tulee jo hyvälle tuulelle. Itse pidin kovasti Norwegian Woodin tyylistä, joten odotukset edelleen korkealla tämänkin kirjan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norwegian wood oli ensimmäinen Murakamilta lukemani kirja, ja pidin todella paljon. Jos mietin näiden kahden välillä, pidin kuitenkin enemmän Norwegian woodista.

      Poista
  3. Voi. :) Minä pidin tästä enemmän kuin odotin. Jotenkin tuntuu, että Murakamille tekee hyvää kirjoittaa väliin tällainen vähän realistisempi kirja. Onkin mielenkiintoista seurata, kumpaan suuntaan seuraava kirja vie: maagiseen vai arkisehkoon maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule niinpä :) Näin me koemme kirjat eri tavoin. Murakami on sentään yksi lempikirjailijoistani! Mielenkiintoista tosiaan seurata mitä seuraavaksi tulee, itse toivon suuntauksen olevan enemmän sinne maagisuuden maailmaan.

      Poista
  4. Minä pidin tästä kirjasta paljon. Ehkä asiaan vaikutti se, että en odottanut sitä murakamimaista maagisuutta toisin kuin moni tosifani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat tosiaan pitäneet, kuten Katjakin esimerkiksi tuossa yllä. Vaikka tiedostin että Murakami on tämän kirjan kanssa normaalimmalla linjalla, niin silti jäin odottamaan jotakin :)

      Poista
  5. Liian korkeat odotukset kyllä herkästi pilaavat tämän kirjan. Itse kuulin niin murskaavia arvioita tästä ennen lukemista, etten odottanut yhtään mitään ja yllätyinkin positiivisesti. Kirja on eleetön ja "aikuismaisempi" kuin Murakami ehkä yleensä, mutta siinä sarjassa se pelaa hyvin. Mikään Kafka rannalla 2 tämä ei tosiaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes uskaltanut oikein lukea mitään arvioita kirjasta, että mieli olisi mahdollisimman tyhjä ennakko-oletuksista. Sen verran tiesin, että kirja on enemmän Norwegian woodin linjalla, eli normaalimmalla.
      Vaikka Murakami onkin yksi lempikirjailijoistani, ei kaikki hänen teoksensaan kuitenkaan ole minulle, tässä yksi esimerkki. Kirja ei ole huono, mutta viihdyn Murakamin maagisemmassa maailmassa paremmin.

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥