lauantai 17. tammikuuta 2015

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
Otava 2012
Suomennos Kaijamari Sivill
Kansi Chev Wilkinson / Getty Images
Englanninkielinen alkuteos My sister, my love

"Skyler auta minua
Skyler minä olen täällä ihan yksin
minua pelottaa
minuun sattuu kamalasti Skyler

ethän jätä minua tähän kamalaan paikkaan ethän Skyler?


 Yhdeksän vuotta, kymmenen kuukautta, viisi päivää.
Tämä lapsenääni päässäni."


Nouseva lapsiluistelijatähti Bliss Rampike löydetään murhattuna kotoaan New Jerseystä tammikuussa 29. päivänä 1997 seitsemänvuotispäivänsä kynnyksellä. Tapaus nostattaa valtaisan kohun perheen ympärille ja varsinkin Blissin äiti, joka toimii tyttärensä managerina, ottaa roolistaan traagisesti kuolleen lapsen vanhempana kaiken irti. Mutta kuka murhasi suloisen pienen tytön tämän omaan kotiinsa? Perheenjäseniä epäillään, myös Blissin tuolloin 9-vuotiasta isoveljeä Skyleria. 

Kymmenen vuotta myöhemmin tapaus on edelleen auki, vaikka yksi tasapainoton alueen pedofiili on periaatteessa tunnustanut tekonsa poliisille. Skyler on ajautunut laitos- ja lääkekierteeseen siskonsa kuoleman jälkeen, ja kirjan kertojaäänenä toimiva Skyler yrittää nyt avata menneisyyttä kertomalla elämästään omasta näkökulmastaan, hahmottamalla tapahtumia. Kysymys leijuu ilmassa koko ajan: kuka murhasi Bliss Rampiken?

Sisareni, rakkaani on valtava kirja sanan kaikessa merkityksessä. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta siitä tuntuu olevan hirveän vaikea kirjoittaa. Kirja vei hurjalla voimalla eteeenpäin, ja siinä on niin monia suuria teemoja joihin tarttua. Kirja on kirjoitettu hyvin erikoisesti, vastaavaa en ole aikaisemmin lukenut, sillä mukana on aivan järjettömän paljon alaviitteitä. Ärsyyntymiseen saakka. Tämä aiheuttaa turhaa rönsyilyä, katkoksia, sekavuutta lukemiseen ja samalla aiheuttaa lukijassa epäilyksiä kertojaäänen luotettavuudesta. Skyler tosiaan tuntuu olevan hukassa.

"Älä puhu siitä koskaan Skyler, älä koskaan äläkä kenellekään älä edes Jeesukselle. Älä puhu."

Kirja perustuu tositapahtumiin, mutta on silti fiktiivinen teos. Oates ottaa omalta osaltaan kantaa siihen kauheaan amerikkalaiseen unelmaan, jossa menestys on kaikki kaikessa. Koko Rampiken perhe tuntuu täysin tasapainottomalta ja vastenmieliseltä, etenkin siis vanhemmat, joiden koko avioliitto on yhtä suurta kulissia. 

Kirjasta tulee oikeasti todella paha olo. Kaikki on niin sairasta ja sekavaa, ja pieni tyttö on kuollut. Ja minkä tähden? Tunteet heilahtelevat ällöttävyyden ja pahan olon rajoilla koko ajan, niin tarkasti, viiltävästi ja osuvasti Oates kirjoittaa. Välillä mietin onko kirja liian skandaalinkäryinen ja tirkistelevä, mutta ei. Tästä pitääkin kirjoittaa, sillä kuten Katri on osannut järjettömän hyvin tiivistää kirjan koko olemuksen: " Kirja tarjoilee painajaismaista amerikkalaista unelmaa." Tämä on sen unelman nurja kääntöpuoli pahimmillaan. Pahaenteisyys väreilee ilmassa koko kirjan ajan.

Loppu ei pääse ihan kauheasti yllättämään sillä syyllinen oli minulle selvä jo aikaisemmin, mutta silti vielä lopussa Oates tarjoaa niin järkyttävän ihmiskuvauksen varsinkin äidistä, että raivostuttaa. Vanhempien ahneus nimittäin jaksaa yllättää loppuun saakka.

Sisareni, rakkaani on siitä erikoinen tapaus, että en voi suoralta kädeltä sanoa pitäneeni kirjasta. Sen lukeminen oli rankkaa kerrontatyylinsä ja sisältönsä vuoksi. Kaikki on niin sairasta. Mutta ehdottoman taitava ja mieleenpainuva se on. Oates on melkoinen kirjoittaja! Silti koin että tiivistämisen varaa olisi ollut. Teksti on paikoitellen aivan liian rönsyilevää, mutta toisaalta ymmärrän miksi Oates tekee niin. Näin Skyler tulee enemmän iholle, kaikkine tunteineen ja menneisyyden haamuineen. Skylerin ääneen on vaikea välillä luottaa täysin, joten mihin lukijan ylipäänsä pitäisi uskoa?

Oates ei siis todellakaan päästä helpolla. Mutta en voi kieltää etteikö kirja olisi koukuttanut ja tehnyt vaikutuksen. Minun on saatava lukea Oatesia lisää. Kun kirjan on lukenut ja sitä hieman sulatellut, ymmärtää miten valtavasta teoksesta tosiaan on kyse.

Tämä on toinen kirja jonka luen itselleni asettaman haasteen tiimoilta jossa luen vuodessa 10 kirjaa omasta hyllystäni. Tilanne siis 2/10.

10 kommenttia:

  1. Minulla tämä kohosi ihan suosikkeihin. Tosin en ole lukenut Oatesia tämän jälkeen (tätä ennen olin lukenut kaksi kirjaa häneltä), joten ehkäpä olen hieman pelännyt, miten raskaita tarinoita muut kirjat tarjoavat. Pitäisi ehkä tänä vuonna lukea vaikka Haudankaivajan tytär, joka on ollut pitkään lukusuunnitelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä jokatapauksessa ihan huikean vaikutuksen teki, vaikka ihan täysiä pisteitä en tälle antaisi. Seuraavaksi luen Oatesilta todennäköisesti Kosto: rakkaustarinan kum se omasta hyllystä löytyy. Blondi kiinnostaa myös! Haudankaivajantyttären luin vähän aikaa sitten, ja minulle kirjan alku oli parasta.

      Poista
  2. Metka kirjasattuma: luen parhaillaan Oatesia, tosin Putousta. Tätä en ole vielä lukenut, koska kirjan aihepiiri ei kiinnosta, mutta jokainen kirjan lukenut on tätä kehunut, joten ehkä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin Goodreadsista että luet Oatesia, hauska yhteensattuma tosiaan! :) Seuraavaksi ajattelin lukea Kosto:rakkaustarinan kun se omasta hyllystä löytyy.

      Poista
  3. Minulle tämä on suosikkini Oatesilta, vaikka rankka, puistattava ja kyseenalainen onkin.

    Huh mikä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoititkin tästä kirjasta todella hyvin, ja siitä se aikoinaan jäi minullekin mieleen. Melkoinen kirjailija tämä Oates! Pakkohan häneltä on lisää lukea. Oli ihan pakko lainata sinua tekstissäni, niin hyvin olit yhteen lauseeseen osannut kirjan tiivistää! :)

      Poista
  4. Ihanaa Oates-ihastumista! Hänen kirjojaan tekisi mieli lukea koko ajan. Jotenkin pidän myös hänen rönsyilevästä tyylistäänkin, vaikka useimpien kohdalla se usein ärsyttää. Ja oi, lue Blondi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oates on melkoinen kirjailija, ja kaksi hänen teostaan lukeneena odottaa mielenkiinnolla mitä seuraava tarjoaa. Kirjoitus- ja kerrontatyylit kun ovat molemmissa olleet niin erilaiset! Nyt seuraavaksi luen Kosto: rakkaustarinan kun se omasta hyllystä löytyy, mutta seuraava on kyllä sitten Blondi. Sitä on niin paljon kehuttu myös.

      Poista
  5. Hmm, hauska sattuma, että juuri eilenillalla katselin kirjahyllyä ja mietiskelin, mihin seuraavaksi tarttuisin: tämähän sieltä käteen eksyi! Hiukan silmäillen luin tekstisi läpi (en halua sen tarkempaa käsitystä mielipiteestäsi kesken oman lukukokemuksen), mutta nyt ainakin odotan vaikuttavaa tarinaa!

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti pidät! Kirja on melkoinen, eikä päästä helpolla.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥