lauantai 12. maaliskuuta 2016

John Williams: Butcher's Crossing

John Williams: Butcher's Crossing
Bazar 2016
Suomennos Ilkka Rekiaro
Johdanto Michelle Latiolas
Kansi Getty Images
Englanninkielinen alkuteos Butcher's Crossing ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960 Yhdysvalloissa
Arvostelukappale kustantajalta


"Hän huomasi puristaneensa kädet tiukasti nyrkkiin; sormenpäät lipsuivat kämmenten hiessä. Hän avasi nyrkit ja pyyhkäisi kämmeniä lahkeisiin.
"Tulin tänne nähdäkseni maata niin paljon kuin suinkin", hän sanoi hiljaa. "Haluan tutustua siihen. Tunnen tarvetta tehdä niin."


Vuonna 1873 nuori Will Andrews jättää Bostonin taakseen ja yliopisto-opintonsa kesken matkatakseen länteen, pieneen pahaiseen Butcher's Crossingin kylään Kansasiin. Hän haluaa tuntea ja kokea villin lännen ja sen kesyttämättömän luonnon, hän yksinkertaisesti kokee tarvetta tehdä niin. Kylä on pieni ja tyly, mutta pian Andrews löytää miehen joka on valmis ottamaan hänet mukaan retkikuntaansa jolla on suuntana Coloradon vuoristo ja sen solassa majaileva valtava biisonilauma. Kukaan ei ole koskaan löytänyt kyseistä biisonilaumaa, ja retken onnistumista epäillään suuresti. Will Andrews on kuitenkin nuori ja intoa täynnä; hän rahoittaa retken ja on valmis omaan henkilökohtaiseen seikkailuunsa. Ja mikäli matka onnistuu, palaavat he rikkaina miehinä kärryt täynnä biisonin vuotia.

En ole koskaan aiemmin lukenut kirjaa sijoittuen Yhdysvaltojen länteen, oikeaa kunnon lännenromaania. Butcher's Crossing olikin kirjallisessa mielessä melkoisen uusi aluevaltaus, ja samalla oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä. Mutta välillä niitäkin hyppäyksiä kannattaa tehdä.

John Williams on monille tullut tutuksi kirjastaan Stoner, joka minulla on vielä (edelleen!) lukematta. Siksi en osaa sanoa kuinka paljon Butcher's Crossing tyylillisesti eroaa Stonerista, mutta ainakin tässä huomaan että Williams kirjoittaa vaivattomasti ja toisaalta eleettömästikin. Kerronta lipuu eteenpäin paikoitellen verkkaisestikin, mutta edeten kuitenkin. Ja samalla myös vangitsevasti. On tapahtumia, jotka saavat mielestäni liikaa sivutilaa, kun taas jotkut tapahtumat vain tapahtuvat. Niitä ei jäädä enempiä ihmettelemään.

Butcher's Crossing on paitsi lännentarina myös kertomus nuoren pojan kasvusta mieheksi. Kasvua kuvataan välillä hyvin tarkkanäköisesti ja symbolisestikin (kasvaahan tuon matkan aikana Andrews nuoresta yliopisto-opiskelijasta karaistuneeksi erämieheksi), mutta en kokenut että siihen tartutaan liiaksi. Välillä lukiessa tuli jopa mietittyä, että saako Andrews itsestään selkoa ja suunnan elämälleen, mutta aivan lopussa sekin selviää.


"Itseään hän oli kykenemätön tarkastelemaan. Jälleen, kuin olisi ollut muukalainen, hän arvioi itseään sellaisena kuin oli ollut muutamaa kuukautta aiemmin Butcher's Crossingissa katsellessaan joelta länteen tähän maankolkkaan, jossa nyt oli. Mitä hän oli silloin ajatellut? Mikä hän oli ollut? Miltä hänestä oli tuntunut? Nyt hän ajatteli olevansa häilyvä hahmo, joka ei tehnyt mitään, jolla ei ollut omaa identiteettiä."

Kirjassa on jotain viipyilevän vangitsevaa. On villi luonto ja itselleen tuntematon aikakausi sekä kulttuuri. On rankkaa metsästystä ja armottomat luonnonvoimat. On itsensä etsimistä ja hyvää kerrontaa. Toisaalta koin välillä vähän tylsistymistä ja suoranaista kuvotusta. Miehinen metsästys ja silmitön tappaminen ei ole mieleeni, ja nämä saivat turhan paljon tilaa kirjasta. Kuitenkin ehkä juuri se tekee kirjasta niin lännentarinan. Elämä on kovaa, metsästäminen villissä luonnossa vielä kovempaa. Ja se muuttaa miestä.

Kirjan alussa on johdanto, jonka on kirjoittanut Michelle Latiolas. Luin sen ja tajusin, että se kertoi kirjan juonesta joitakin keskeisiä asioita etukäteen. Hieman harmitti, sillä olisin halunnut kokea ne kirjaa lukiessa. Mikäli siis haluat lukea kirjan tietämättä juonta tarkemmin etukäteen, suosittelen lukemaan johdannon viimeiseksi. Se avaa kirjaa lukijalle vielä enemmän.

Butcher's Crossingin jälkeen totean, että Stoner täytyy lukea.

Kirjan ovat lukeneet Katja, Krista ja Ulla.




3 kommenttia:

  1. Pidin yllättävän paljon tästä tarinasta, vaikka mieletön teurastus ei ole mieleeni. Jokin muuu veti minut mukaansa.

    VastaaPoista
  2. Ulla, sama juttu. Teurastus ei tosiaan ollut minunkaan mieleeni mutta puoleensa veti muut asiat. Tarina jää kuitenkin hieman viipyilemään mieleen.

    VastaaPoista
  3. Minä luin Stonerin alkuvuodesta ja pidin siitä valtavasti. Niinpä tämäkin kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥