tiistai 27. syyskuuta 2016

Laura Honkasalo: Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Laura Honkasalo: Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja 2014
Kansi: Katja Kuittinen


Kesällä 2011 kirjailija Laura Honkasalo jää yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa avioeron myötä. Vaikka tulot olivat ennen eroa kohtalaiset, oli talousasioita silti mietittävä ihan tosissaan uudestaan. Kuinka saada rahat riittämään elämiseen ja perheen ruokkimiseen? Samaan aikaan kirjailijaa uuvutti valloilla oleva kulutushysteria, jossa uutta ostettiin vain piristykseksi tai pelkästä ostamisen ilosta, vaikka tavaraa kotona oli ennestään nurkat täynnä.

"Ihminen käyttää elämänsä ensimmäiset neljäkymmentä vuotta tavaran hankkimiseen ja seuraavat neljäkymmentä vuotta siitä eroon pääsemiseen."

Miksi nykyihminen ostaa niin paljon? Miksi kuluttaminen on mennyt niin överiksi? Honkasalo pohtii kriittisesti nykyajan kuluttamista ja miettii syitä sen taustalla; yritetäänkö ostamisella parantaa elämänlaatua ja määrittää identiteettiä? Pönkitetäänkö sillä haavemielikuvaa itsestään?

Ihmisten kulutuskäyttäytymistä on ollut aina mielenkiintoista seurata, mutta sitä on silti vaikeaa ymmärtää. Kotitaloudet velkaantuvat reippaasti yli varojensa, mutta jokavuotisesta ulkomaanmatkasta ja tuliterästä autosta on pidettävä kiinni. Miksi? Ja jos aikuiset ihmiset haluavat niin palavasti kuulua joukkoon, ja olla aina muodin mukainen vaikkapa sisustuksen suhteen, mitä esimerkkiä he samalla näyttävät lapsilleen?

Nuukaillen antaa jonkun verran käytännön vinkkejä nuukailuun, mutta vaikka talouden suhteen kannalta kannattaakin olla tarkkana, viesti on silti hyvin selkeä: liiallinen hamstraaminen pahan päivän varalle ei ole hyväksi. Itselleni kirjan vinkit eivät kuitenkaan olleet omiaan. Nimittäin vaikka tarkkaan mietinkin perheen ruoka-asioita, en ole se joka tienvarresta poimii teehensä tai ruokaansa rikkaruohoja/villiyrttejä.


Nuukaillen oli ihan mielenkiintoinen kurkistus kirjailijan arvomaailmaan ja elämään, myönnän silti että itselleni se ei tuonut ajatusmaailmaani mitään uutta. Tai ostokäyttäytymiseenkään, se nimittäin pysyy jatkossakin ennallaan; ostetaan kun tarvitaan. Ja kyllähän se vain totta on, että ihminen pärjää hyvin vähällä kun sen lopulta ymmärtää. 

6 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja. Kun tuota rahaa on aina ollut vähän käytettävissä, niin uudet vinkit kuulostavat hyviltä.
    Samaistun kirjoittajaan, koska jäin vuosia sitten yksinhuoltajaksi kolmen lapsen kanssa ja kului vuosi ennen kuin saimme yhtään elatusmaksua. Kun ei kerta kukaan muukaan maksa. Joskus oli 50 euroa ruokarahaa kolmeksi viikoksi meille neljälle hengelle. Viranomaisten mukaan olin kuulema hyvätuloinen. Kun työkaverit valittivat, että rahat eivät riitä mihinkään (lomat ym.) sanoin, että me olemme virallisesti hyvätuloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä tulee joskus hetkiä jolloin omaa taloustilannetta tulisi osata kriittisesti katsoa. Itselleni se on ollut ajoittainen työttömyys ja nyt tämänhetkinen hoitovapaa. Rahaa ei todellakaan voi sanoa olevan liikaa, ja se tekee luovaksi :)

      Tuo mainitsemasi summa tuntuu hurjalta. Ja välillä ei voi kuin ihmetellä miten nuo taulukot oikein luodaan, kun pienituloiset lasketaan aina hyvätuloisiksi :( Ja sitten tosiaan siinä vieressä ihmiset valittavat jos eivät pääse jokavuotiselle etelänmatkalleen.

      Poista
  2. Kirja olisi varmasti ihan mielenkiintoinen paketti lukea, mutta en tiedä toisiko se meillekään mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kyllä, mutta uutta se ei tuonut ainakaan omaan ajatusmaailmaani.

      Poista
  3. Itsellenikään nuo Honkasalon käytännön vinkit eivät oikein uponneet, mutta pohdintaosiot olivat mielenkiintoisia. Sujuvaa ja helppoa luettavaa kaiken kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kirjan luki nopsaan ja se oli sujuva luettava :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥