maanantai 3. lokakuuta 2016

Muriel Barbery: Haltiaelämää

Muriel Barbery: Haltiaelämää
Gummerus 2016
Suomennos Lotta Toivanen
Kansi Magnus Petersson / Trevillion Images
Ranskankielinen alkuteos La vie des elfes
Arvostelukappale kustantajalta

"Maria ei seurustellut pelkästään aineen kanssa vaan puheli myös seudun eläimille. Ei hän aina ollut osannut. Mutta itäisen metsäaukean seikkailun jälkeen hän oli oppinut yhä paremmin näkemään menneisyyden kuvina, hahmottamaan asioiden tarkoituksenmukaisen järjestyksen, saamaan tiedon tärkeistä tapahtumista kuten kirjeen saapumisesta ja siitä vaarasta, joka uhkasi, jos hän ei sitä avaisi, ja ennen kaikkea hän oli oppinut puhumaan niittyjen, kolojen ja metsän eläimille."

Pienessä burgundilaiskylässä asuva Maria huomaa omaavansa aivan erityisen lahjan: hän osaa puhua metsän eläimien kanssa, ja kuulla oksien sekä lehtien laulun. Kaukana Italiassa asuvalla Claralla taas on aivan ilmiömäinen kyky soittaa pianoa, ja hänet lähetetäänkin Roomaan kehittämään taitojaan. Näiden kahden erittäin lahjakkaan tyttöjen tiet risteävät elämää suurempien asioiden keskellä, ja jos juuri he saavat yhteyden toisiinsa, voi maailman tulevaisuus olla toinen.

Voi että.

Tämä kirja ei ollut minun sitten ollenkaan.

Minulla kesti todella kauan päästä kirjan yliluonnolliseen maailmaan kiinni, ja luinkin kirjaa useita iltoja aina lopulta nukahtaen käytännössä tylsyyteen. En kerta kaikkiaan osannut upota kirjan maailmaan, ja päivän päätteeksi hyppääminen maagisen realismin maailmaan haltioiden pariin ei toiminut.

Kiinnostavaa kirjassa kuitenkin oli Barberyn tapa kirjoittaa, joka on varmasti ollut suomentajalle mielenkiintoinen tehtävä. Lauseet ovat melko pitkiä, paikoitellen runollisia ja silti niistä paistaa kirjailijan omintakeinen tyyli. Se tuntui jotenkin hyvin ranskalaiselta sitä osaamatta sen enempää pukea sanoiksi. Kirjan alussa olinkin innoissani tekstin tyylistä, mutta jossain vaiheessa aloin uupua. Oli vaikeaa ymmärtää kenestä puhuttiin tai missä oltiin, henkilöhahmojakin kun kirjassa riittää.

Yliluonnollisuus ei todellakaan toimi kaikille, eikä minullekaan tämän kirjan muodossa. Ja nyt, kun kirjan lukemisesta on jo tovi, se on haihtunut mielestä käytännössä jo kokonaan. Barbery on hakenut kirjaansa kauneutta, metaforia ja syvällisyyttä, mutta minulle se näyttäytyi aika ohuena, omituisena luettavana lopulta tavoittamatta siitä oikeastaan mitään.

Muriel Barbery on kirjoittanut aiemmin kirjat Siilin eleganssi josta kovasti pidin, sekä Kulinaristin kuolema josta taas en pitänyt ollenkaan päähenkilön takia. Haltiaelämää taas ei lopulta toiminut maailmansa vuoksi minulle ollenkaan vaikka kirjalta paljon odotinkin. Kirjan takaliepeestä käy ilmi, että Barbery kirjoittaa tarinalle jatkoa, ja että "Haltiaelämän vaihtoehtoisessa maailmassa vastaus ihmiskunnan eheytymiseen on jälleenlöydetty yhteys luontoon, yliluonnolliseen ja runolliseen hurmioitumiseen".



6 kommenttia:

  1. Tähän kirjaan ei ilmeisesti monikaan tykästynyt, mutta ovat kuitenkin Siilin eleganssista pitäneet. Itse en ole kumpaakaan lukenut, mutta Siilin eleganssi on TBR-listalla.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin kovasti siitä miten paljon lopulta petyin kirjaan. Odotin siltä aika paljon, mutta Barberyn luoma maailma ei toiminut. Siilin eleganssi on hyvä, ja Barberyn parhain jos minulta kysytään :)

      Poista
  2. Harmi, ettei tämä ollut sinun kirjasi. Minä pidin kovasti Barberyn kummastakin aiemmasta, tätä en ainakaan vielä aio lukea, mutta toivon pitäväni sitten joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät:) Minulle kirjan maailma ei ollut omiaan, vaikka ymmärrän Barberyn hakeneen siihen kauneutta, luontoa ja taiteen ylistystä. Itse koin kirjan sekavaksi ja ehkä omituiseksikin, kun taas Mai tuossa alla on ihastunut satumaiseen maailmaan. Näin nämä kirjat jakavat lukijansa! :)

      Poista
  3. Siilin eleganssi on huikean hyvä kirja. Kulinaristin kuolema on lukematta. Haltiaelämää oli niin satumainen ja lumovoimainen luonnon ja kauneuden ylistyskirja, todella taianomainen ja herkkävireinen. Oma maailmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla Mai, että pidit. Minulle kirjan maailma ei ollut tällä kertaa omiaan ollenkaan. Ymmärrän kyllä mitä Barbery on kirjaansa hakenut, mutta en saanut siihen kuitenkaan otetta. Oma maailmansa ehdottomasti!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥