lauantai 19. marraskuuta 2016

Alice Munro: Liian paljon onnea


 Alice Munro: Liian paljon onnea
Tammi 2010
Suomennos Kristiina Rikman
Kansi Markko Taina
Englanninkielinen alkuteos Too Much Happiness, 2009
Oma ostos


"Pitkän aikaa menneisyyden karistaa harteiltaan helposti ja jotenkin automaattisesti, kunnolla. Tapahtumat eivät katoa, ne vain muuttuvat merkityksettömiksi. Mutta sitten tulee käännekohta, jolloin kaikki se mikä on kertaalleen koettu ja tehty nousee pintaan tuoreena ja huomiota hakien, ja asioille pitäisi tehdä jotain, vaikka on selvä, ettei niille mahda mitään."

Alice Munron novellikokoelma oli minulle yllättävän iso pala haukattavaksi. Munro on kirjallisuuden Nobelin saanut kirjailija, johon olen vuosia ajatellut tutustua. "Ongelmaksi" on muodostunut kuitenkin lievä kammoni juuri novelleja kohtaan. Jo kesällä ajattelin karistaa ennakkoluuloja pois pääkopastani, ja ostin itselleni Munroa luettavaksi. Aloitinkin reippaasti, mutta alun jälkeen en ollut tarttunut kirjaan. Niinpä Ompun lanseeraama novellihaaste tuli enemmän kuin sopivaan aikaan: nyt minä sen Munron luen loppuun! Ja alan niihin novelleihin muutenkin tutustumaan hitsi soikoon.

Liian paljon onnea oli luvussa kauan. Haasteeni on, etten pysty lukemaan novelleja putkeen, sillä tarinoiden irrallisuus häiritsee. Jokaista täytyy saada makustella hetki, ja miettiä ymmärsikö lukemansa. Munron kanssa kävi samoin. Aloittaessani kokoelmaa, jo heti ensimmäinen novelli Ulottuvuuksia, läsähti päin näköä. Mielessäni mietin, pystynkö lukemaan koko teosta jos menen tolaltani jo heti kättelyssä. Vaikutuin, tottakai, mutta kylläpähän kirjailija osasi hätkähdyttää välittömästi!

Munrolla on taito kiinnittää lukijansa huomio, ja saada janoamaan lisää yksinkertaisen kerronnan avulla kuvaten suorastaan oivaltavan raastavasti ja hätkähdyttävästi tunteita ja tapahtumia. Yksinkertaisuuden ja arkisuuden yllä leijuu oivaltavia huomioita ja osuvia totuuksia, jotka kulkevat tarinoissa taitavasti mukana. Avausnovellin lisäksi pidin myös novellista Lasten leikkiä, josta lainaamani sitaatti on peräisin.

Munro on todella taitava, kertakaikkiaan. Mutta en voi väittää että kaikki novellit olisivat auenneet minulle. Varsinkin Metsä jäi hyvin etäiseksi, sillä en osannut tavoittaa siitä sitä mitä piti. Joten tässä kohtaa vika on ennen kaikkea lukijassa. Munro ei myöskään karistanut kaikkia pelkojani novelleja kohtaan, mutta kynnys tarttua uuteen Munroon tai muuhun novellikokoelmaan on nyt matalampi.

Liian paljon onnea sisältää kymmenen novellia, jotka näin ollen omalta kohdaltani kuittaan nyt novellihaasteeseen.


12 kommenttia:

  1. Huomasin jo goodreadsissa, että sinulla oli pieniä haasteita tämän kanssa. No, Munro ei ehkä ole helpoin vaihtoehto novellikammon karistamiseen :D Mutta kiva kuulla, että vaikutuit. Minulle Munro ja etenkin tämä novellikokoelma on ihan lemppari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevyesti meni elokuusta marraskuuhun lukeminen... :D Mutta haasteista huolimatta muutamat novellit tekivät todella suuren vaikutuksen. Munro ei tosiaankaan ole helppo mutta vaikuttava tapaus kylläkin! Nyt pieni lepohetki ennen uuden novellikokoelman pariin astumista. ( Hyvän naisen rakkaus odottaisi hyllyssä myös, mutta uusin Murakami kiinnostelee nyt kuitenkin ehkä enemmän .)

      Poista
  2. Niin, Munroakin voisi lukea novellihaasteeseen :-) Yhden kokoelman olen aiemmin lukenut. Ei tosiaan sieltä helpoimmasta päästä. Oletko lukenut esim Tuula-Liina Variksen novelleja tai Sari Pöyliön Pölynimurikauppiaan? Grantatkin käy haasteeseen, jos ne on helpompia kun ovat eri kirjailijoiden (niin eri tyylejä)? Itse lainasin just seiskan tähän haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkeistä! Pistänpä korvantaakse. Grantoja olen lukenut pari, joten niitähän tosiaan voisikin tässä hyödyntää.. :)

      Poista
  3. Minullakin odottaa yksi Munro kirjastopinossa, on ensimmäiseni. Hieman jo etukäteen jännittää, mutta pitää silti kokeilla viimeinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se jännitti minuakin! :D Mutta oikeastikin ihan tosi hyvä juttu mennä välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Voi yllättyä positiivisestikin :)

      Poista
  4. Minä taas pidän Munroa helppona väylänä aloittaa novelleihin tutustuminen, sillä aiheet ovat arkisia ja novellit yleensä melko pitkiä, jolloin tarinakin ehtii kasvaa ihan eri tavalla kuin jossain kahden sivun novellissa. Mutta nojaankin tässä mielipiteessäni vain omiin kokemuksiini, sillä juuri Munron myötä aloin lämmetä novelleille :) Ihanaa, että selätit ainakin osan novellikammostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan näissä Munron novelleissa oli mahtavaa, että ne eivät olleet lyhyitä. Ne lyhyet vasta novellikammoista kauhistuttavatkin! Munro ei ollut minulle helpoin aloitus, mutta madalsi silti kynnystä tarttua uusiin novelleihin, mikä on mahtavaa :)

      Poista
  5. Munroa mäkin vähän kaavailin novellihaasteeseen. Olisi eka Munro täälläkin :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munro taitaa olla tässä novellihaasteessa melkoisen suosittu! :)

      Poista
  6. Jes, sait tämän lueattua! :> Tämä oli minunkin ensimmäinen Munroni, ja olihan se vaikuttava. Tämän jälkeen Munroista paras on ollut Hyvän naisen rakkaus, siitä pidin ehkä kaikkein eniten! Nyt on kesken Karkulainen, ja sen kanssa jouduin hetkeksi luovuttamaan ja ottamaan vähän jotain helmpompaa väliin, ehkä jatkan sen loppuun kun olen saanut Säädyllisen ainesosan loppuun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikka hetken kestikin! :D Minulla on myös tuo Hyvän naisen rakkaus hyllyssä pokkarina odottamassa mutta Munron kanssa pidän silti pienen tauon. Pitää ottaa maltillisesi näiden novellien suhteen, heh! Säädyllinen ainesosa oli tosi hyvä! Mielenkiintoista kuulla mitä tykkäät :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥