torstai 8. joulukuuta 2016

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Teos 2011
Graafinen suunnittelu Miika Immonen
Kansi Hannu Mänttäri
Kirjastosta lainattu


Pikku mehiläiset, niin mitättömän oloiset. Aikanne te kestitte ympäristömyrkkyjä, ilmastonmuutosta, geenimanipuloituja kasveja, kännykkämastoja, ilmansaasteita, ihmisen huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia loistartuntoja, orjantyötä.
Nyt te lähdette.
"Honey, I'm gone!" hihkaisette ovelta.
Ja lähtiessänne sammutatte valot.
Tai, vaihtoehtoisesti, sytytätte maailman palamaan.


2010-luvun loppupuolella laaja ja ennennäkemättömän paha mehiläisten joukkokatoaminen ravistelee Yhdysvaltoja. Ruoasta alkaa olla pulaa, ja kun Suomessa mehiläishoitaja Orvo löytää omasta tarhastaan tyhjän pesän, on syytäkin alkaa pelkäämään onko Euroopan ja ehkä koko ihmiskunnan tilanne nyt lopun alkua. Elämältä tuntuu todella menevän pohja kun Orvon kaksi elämän suurinta ja tärkeintä asiaa, mehiläiset ja poika Eero, jättävät hänet. Enkelten verta on vuoroin isän tarina ja vuoroin eläinaktivistina toimivan Eeron tarina tämän kantaaottavien blogikirjoitusten kautta. Kuinka vähän Orvo lopulta on tiennytkään pojastaan...

Luin vähän aikaa sitten Lauran blogista arvion Enkelten verestä, ja varasin kirjan kirjastosta melkein heti. Koska jäin kaipaamaan aiemmin syksyllä lukemastani Maja Lunden Mehiläisten historiasta kantaaottavampaa ja antoisampaa näkökulmaa maailmasta jossa ei mehiläisiä ole, kiinnostuin Sinisalon kirjasta huikaisevan paljon. Itse Albert Einsteinin on kerrottu sanoneen, että mikäli mehiläiset katoaisivat maailmasta, ihmislajilla olisi noin nelisen vuotta elinaikaa. Siksi huoli mehiläisten olemassaolosta on vakava, ei sellainen, että eiköhän sitä pystyisi jotenkuten elämään ilman hunajaa.

Ja Sinisalon teos päihittääkin Mehiläisten historian sata-nolla. Enkelten verta on samaan aikaan hyytävää, kantaaottavaa ja todentuntuista luettavaa pienin maagisin maustein. Ja ne yliluonnolliset mausteet solahtavat tarinaan vaivattomasti eivätkä lopulta edes tunnu kovin erikoisilta vaan oikeastaan erittäin sopivilta. Mikä lopulta on tämä maailma jossa eivät mehiläisetkään viihdy?

Enkelten verta haastaa lukijan ajattelemaan. Se ei saarnaa, mutta vie suurien asioiden äärelle ja herättää kyseenalaistamaan omia valintojaan. Kokonaisuus oli sopusoinnussa osastensa kanssa, ja sain kirjasta juuri sen mitä toivoinkin. Tämä kirja oli yksinkertaisesti hyvä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita pohtimaan vaihtoehtoista maailmankuvaa, ihmiskunnan tekoja ja sen vaikutuksia luontoon. Eikä tämä kuvaus lopulta ihan hirveän kaukana ole nykyisestä maailmantilanteesta. Ei ainakaan niin kauan, kun keski-ikäisen heteromiehen jokapäiväistä oikeutta pihviinsä ei sovi kyseenalaistaa.



6 kommenttia:

  1. Pidin myös tästä kirjasta todella paljon, kun sen luin. Kantaaottava muttei saarnaava, todellakin. Voisin hyvin lukea joskus uudelleen, paljon jäi mieleen ja mieltä kaihertamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tärkeää näin ison teeman kanssa, että ote pysyy asiallisen ytimekkäänä mutta ei saarnaavana. Siinä menee muuten se sanoma piloille. Ja tässä se tosiaan onnistui! :)

      Poista
  2. Pongasin tämän jo Lauran blogista ja nyt ainakin on tunne, että tämä tarvitsee lukea. Siitä huolimatta, että Sinisalolta aiemmin lukemani Ennen päivänlaskua ei voi ei ollut ihan suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla olisi jäänyt koko kirja lukematta jos en olisi tästä Lauran blogista lukenut. Suosittelen, voisin kuvitella että pitäisit tästä :)

      Poista
  3. Ah, ihanaa että pidit tästä! Tämä oli kovin voimakas kirjakokemus minullekin, ja taidan vielä joskus haluta tämän ihan oikeasti lukea, ihan konkreettisten sivujen kanssa, vaikkain tavallaan kuunneltuna se tietynlaista voimaa ehkä saikin enemmän alleen. :) Ja kyllä, tämä tarjoaa oikeastaan kaiken sen, mikä Mehiläisten historiasta jäi uupumaan, tämä on se kirja, jonka nimi olisi voinut olla mehiläisten historia, toinen oli lähinnä hömppää, joka ei osannut tuoda esille tärkeää asiaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että kas näin kirjoitetaan kantaaottava ja tärkeä Mehiläisten historia, eikä tosiaan se mitä toinen tarjoili suorastaan hömppänä. Eli kyllä, tämä tarjosi juuri sen kaiken mitä Lunden teoksesta jäi uupumaan. Voisin kuvitella että kirjana tämä toisi vielä voimakkaamman kokemuksen kuin äänikirjana, ihan vain siksi koska fyysinen kirja( ;) <3), mutta myös siksi että tässä oli Eeron blogitekstit tuotu omalla tyylillään esiin.
      Tämän perusteella täytyy tutustua Sinisaloon paremmin!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥