keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani
Like 2016
Suomennos Petri Stenman
Ruotsinkielinen alkuteos Expeditionen. Min kärlekshistoria, 2013
Kirjastosta lainattu

"Kun sain ensimmäisen kerran nähdä retkikunnan varusteet omin silmin, minussa tapahtui jotain. Kuljin ympäriinsä näyttelykaappien keskellä ja katselin tuntikausia jääkarhun kaluamia säilykepurkkeja ja kotikutoisesti paikailtuja rekiä. Istuessani taas autossa valtatiellä 40 katseeni oli kiinni tiessä, mutta en voinut lakata ajattelemasta näkemääni. Yritin olla järkevä, mutta olin kuin vampyyri, joka oli saanut maistaa ensimmäisen kerran ihmisverta. Siitä tuli minun retkikuntani."

Uusma oli 90-luvulla vieraana eräissä tylsissä juhlissa, joissa istahti nojatuoliin ja otti käteensä kirjahyllystä ensimmäisenä käteen sattuneen kirjan. Tuo kirja oli Med Örnen mot polen. Andrées polarexpidition år 1897. Hän alkoi lukea. Sen jälkeen hän nousi nojatuolista ja lähti kotiin tuo kirja kainalossa joka on edelleen hänen kirjahyllyssään. Tuolla hetkellä kiinnostus ja suoranainen rakkaus Andréen Pohjoisnavalle kadonnutta retkikuntaa kohtaan roihahti niin koviin liekkeihin, ettei kirjailija saanut rauhaa vuosikausiin.

Andréen retkikuntaan kuului kolme tukholmalaismiestä, joiden tarkoituksena oli lentää Pohjoisnavalle vetykaasupallolla. Kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin retkikunnan jäännökset löytyvät keskeltä Jäämerta umpijäässä, eikä kukaan koskaan osannut aukottomasti kertoa mitä heille oli tapahtunut vaikka matka on Ruotsin kuvailluin naparetki. Ja sen arvoituksen parista Uusma itsensä löysi. Arvoituksen, joka sai välillä pakonomaisia piirteitä; "Nyt minun oli lopetettava lopettamatta jäänyt. Minun oli ratkaistava arvoitus, mutta en saa sitä koskaa tehdyksi, ellen uppoudu retkikuntaan syvemmin. Minun on yritettävä seurata heitä. Minun on päästävä heidän sisätaskuihinsa. Minun on päästävä heidän rispaantuneiden päiväkirjasivujensa sanojen taakse. Minun on ymmärrettävä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oleskelee keskellä ahtojäätä vailla poispääsyn mahdollisuutta. Minun on mentävä jään sisälle, hangen alle. Minun on mentävä sinne, missä he kuolivat. Minun on päästävä Valkosaarelle."

Jos Uusma koskaan yllättyi omasta kiinnostuksestaan epäonnista retkikuntaa kohtaan, niin kävi myös tälle lukijalle. Kun aurinko paistoi ulkona, vietin pääni sisällä aikaa kylmällä napapiirillä (tosin tämä Suomen kevät nyt vaihtelee sen verran paljon että kun tätä kirjoitan, ulkona sataa lunta!). Oli suorastaan hämmentävää, kuinka retkikunnan vaiheet ja kohtalo kietoi pauloihinsa niin, että kirja tuli luettua lähes yhdeltä istumalta. Jos jokin kirja on sopiva pelastamaan orastavan lukujumin, niin tämä! Kirjaan on nimittäin panostettu visuaalisesti paljon sillä se sisältää kuvia, raportteja sekä otteita päiväkirjamerkinnöistä. Kirja oli kirjoitettu sen verran mielenkiintoisesti että aihe, joka ei alustavasti olisi voinut juuri yhtään kiinnostaa, sai lopulta kääntämään sivuja tiuhaan tahtiin.

Retkikunnan kohtalo kutkuttaa ensi sivuiltaan lähtien - ja vielä kirjan lukemisen jälkeenkin.

Helmet-lukuhaaste: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

9 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä niin yllättäen ihana, ettei olisi etukäteen uskonut! Kaikesta sitä voikin huomata kiinnostuneensa kun siitä vaan osaa tarpeeksi inspiroivasti kertoa :D Tää on visuaalisestikin niin kaunis kirja (rakastin sivua jossa oli värikarttoina meren eri sävyjä), että oli pakko ostaa itselle heti kirjastolaina jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä kieltämättä mietin että ei suoranaisesti aihe josta erityisemmin syttyisin... Mutta niin vain Uusma herätti kaiken eloon ja sitä huomasi olevansa yllättäen todella kiinnostunut! :D
      Minulla oli lainassa kirjastosta sellainen vähän isompi pokkariversio joka oli mustavalkoinen. Kirjaa lukiessa kuitenkin tajusin visuaalisuuden sillä sitä se oli jo mustavalkoisenakin upea. Harkitsen myös omaan hyllyyn ostoa :D

      Poista
  2. Naparetki on kyllä monin tavoin hieno: kaunis, kiinnostava ja koskettavakin. Kirja, jota voi suositella monille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, juuri näin. Ja itselleni se toimi vielä pienenä lukujumin poistajana kun yllättäen luin kirjan lähes yhdeltä istumalta :) Todella mielenkiintoinen!

      Poista
  3. Tämä oli tosi kiinnostava kirja. Aikamoisia Duudsoneita sitä on ollut ennenkin.
    Jännä, että Bea Uusma kiinnostui tästä retkikunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset kiinnostuvat mitä ihmeellisimmistä asioista, se on kiehtovaa. Ja tämä oli Uusman juttu. Mielenkiintoinen tarina kerrassaan!

      Poista
  4. Tämä teos on kiinnostanut minua ties miten kauan, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi etsiä sitä käsiini ja lukea. Luen nykyisin niin vahvasti fiilispohjalta, että saa nähdä, milloin tämän luen - etenkin, kun lukulistat tuppaavat venymään koko ajan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiilispohjainen lukeminen onkin parasta <3 Mutta voi että niiden lukulistojen pituuksia... :D En edes tiedä miten monta kirjaa siellä tällä hetkellä majailee. Mutta mikäli fiilis tulee, tämä on hyvä, itsekin luin lähes yhdeltä istumalta koko kirjan :)

      Poista
  5. Voi että, pitääkin napata tämä luettavaksi!

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥