maanantai 9. lokakuuta 2017

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalla laidalla

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalla laidalla
Bazar 2017
Suomennos Marja Helanen
Kannen suunnittelu Susanna Appel
Kannen kuvat Getty Images, iStockPhoto, Dreamstime
Englanninkielinen alkuteos To The Bright Edge of the World
Arvostelukappale kustantajalta

"Koin itseni puutteelliseksi sen kaiken edessä. Vasta nyt, kun jätän nämä rannat taakseni, yritän ymmärtää: harmaita jokia, jotka jylisevät alas jäätiköiltä, vuoria & kuusilaaksoja silmänkantamattomiin. Mahtava, selittämätön erämaa. Täällä ihmisten ei anneta milloinkaan unohtaa, että meistä jokaisen henki on hiuskarvan varassa."

Vuonna 1885 everstiluutnantti Allen Forrester määrätään johtamaan retkikuntaa Alaskan Wolverinejoen yläjuoksulle. Matka ei tule olemaan helppo, ja kaikki yritykset kesyttää villi ja koskematon erämaa on tähän saakka päättynyt traagisesti. Allen on juuri mennyt naimisiin rakkaan Sophiensa kanssa joka odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta, kun he joutuvat Alaskan matkan myötä eroon toisistaan. Sophie ei ole kuitenkaan kuka tahansa miestään odottava vaimo armeijan parakkien keskellä, vaan keksii itsellensä tekemistä tuolle ajalle kun odottaa miestään saapuvaksi. Ja se asia on valokuvaus joka aiheuttaakin muissa rouvissa pahennusta. Sophie viettää aikansa mieluummin luonnossa lintuja etsien ja kuvaten kuin teetä juoden ja juoruten. Ero toisista on lopulta henkisesti rankempi kun kumpikaan osasi odottaa, niin kotona Sophien luona on omat kovat aikansa kuten Allenilla Alaskan luonnon keskellä.

Minulle kirjassa tärkeimmäksi nousi lopulta itse Alaska; eksoottinen, kaunis ja arvaamaton Alaska. Kirje- ja päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja vaihtoi kertojaääntä useasti, eikä kaikki kirjoitettu ollut mielenkiintoista, mutta Alaska! Kuinka kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ei voi kertoa itselleen järjellä, sillä "on jotenkin ylimielistä ajatella, että maailmassa voi kaiken mitata ja punnita tieteellisin välinein." Matkalla Alaskan erämaassa tapahtuu paljon sellaista jota retkikunta ei usko, eikä halua uskoa. Mutta kuinka selittää kaikki kohdalle osuneet suorastaan maagiset tapahtumat? Ei niitä oikein voikaan, sillä "Tästä eteenpäin mikään ei mene valkoisen miehen sääntöjen mukaan. Vanhat tarinat ovat täyttä totta." Kuten matkalla kohdatut intiaanit opastavat.

Maailman kirkkaalle laidalle osottautui paikoitellen todella kiehtovaksi ja vetäväksi romaaniksi, nimenomaan retkiseurueen eteneminen Alaskan erämaassa kietoi täysin omanlaiseensa maailmaan. Mutta siinä sen hienous sitten lopulta olikin. Kokonaisuus ei pysynyt hallitusti kasassa kun mukana oli niin kuvausta historiasta, alkuperäiskansasta, naisten asemasta, luontokuvauksesta, itse seikkailusta, nykyajasta...ja ripaus sitä fantasiaa ja magiaa joka alkuperäiskansojen sukupolvilta toisille liikkuvissa tarinoissa voidaan huomata. Seikkaperäinen kirjeenvaihto nykypäivässä, Sophien valokuvausharrastuksen yksityiskohtaisuus ja lintubongaus kotopuolessa ei jaksanut kiinnostaa kovinkaan paljoa. Vain Alaskan hyytävyys ja armottomuus osui tähän lukijaan. Kauniskantinen kirja kätkee sisälleen Alaskaan sijoittuvan historiallisenkin lukuromaanin, mutta ei tarjoa vahvaa tekstiä kaipaavalle lukijalle paljoakaan. Kirjan loppu tuntuu myös melkoisen lattealta ottaen huomioon millaisen matkan retkikunta tekee.


Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

6 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin kovasti, tykkään yleensäkin kirjekirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjemuotoon kirjoitetut kirjat toimivat minulle välillä, mutta juuri tässä en voi sanoa käyneen niin. Alaskan kuvaus on upeaa, ja kirjan parasta antia, mutta muu jäi hyvin vaillinaiseksi.

      Poista
  2. Jenni, tätä samaa on nyt alkanut kuulua sieltä sun täältä. Harmittaa kun otin koko kirjaa ja juuri ettenkin Vannin Alaska -kirjan siivittämänä. Kylmä saari ei helposti unohdu. Lumilapsi oli myös hyvä, mutta kukaan ei ole mielestäni vielä sanonut, että tämä ulottuu samalle edes likelle samaa tasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin tältä kirjalta huikaisevan paljon enemmän, kansikin on niin kaunis, mutta valitettavasti... Pidin Alaskan kuvauksesta mutta muuten teos jää todella valjuksi. Harmi, Lumilapsi oli kyllä ttä parempi.

      Poista
  3. Harmi jos tämä oli vähän pettymys! Minua tuo kansi, kaikessa kauneudessaan ehkä pitikin loitolla, usein näin eteerisen viehättävät jotenkin lupaavat sisällöltäkin sellaista, että ei ole ihan minun juttuni. Ja hämmentävän paljon tulee muuten Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät -romaanin kannet mieleen tästä.

    Aihe minua olisi kyllä kiinnostunut, mutta jospa siitäkin jotain oikeasti laadukasta löytäisi luettavakseen. :) "Ihanaa" kun voin hyvällä omallatunnolla nyt siirtää tämän ei-ehkä-luettavien pinoon, tuo pitää-lukea pino kun alkaa olla jo niin valtava, ettei mitään järkeä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle uskallan kyllä sanoa että skippaa tämä :) Kyllä tämän luki, mutta ei tämä ollut yhtään sellaista mistä oikeasti pidän enkä saanut ihan kauheasti irtikään mitään. Harmi! Mutta hei tosiaan, samaa fiilistä on Törmälehdon ja Iveyn kirjojen kansissa :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥