torstai 19. maaliskuuta 2015

Diana Gabaldon: Matkantekijä



Diana Gabaldon: Matkantekijä
Gummerus 2014
Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Englanninkielinen alkuteos Voyager, 1993

Kuten edellisestä postauksestani sarjan tiimoilta ilmenikin, jäi minua harmittamaan kovasti se, etten älynnyt toista osaa ostaessani hankkia myös heti kolmatta. Sen verran onnistuin sarjaan koukuttumaan, että parin päivän päästä kävin hankkimassa kolmannenkin osan, Matkantekijän.

Sarjan kolmannessa osassa selviää, ettei Jamie kuollutkaan silloin kun Claire oli koko kahdenkymmenen vuoden ajan luullut. Yhdessä tyttärensä Briannan ja tutkija Roger Wakefieldin kanssa he saavat selville että Jamie todella on elossa, ja Claire voisi jälleen nähdä rakkaansa. Edessä on iso päätös, sillä palatakseen Jamien luo hänen on jätettävä tyttärensä nykyhetkeen, eivätkä he välttämättä enää koskaan näkisi toisiaan.

Claire kuitenkin palaa kivikehään joka aikoinaan hänet Jamien luokse 1700-luvulle ensimmäisen kerran vei, nyt palatakseen rakkaansa luokse lopullisesti. Tällä kertaa Claire on myös varustautunut paremmin, ja on opiskellut vuosien saatossa Bostonissa itsensä kirurgiksi. Clairen lääkärintaitoja kun tarvitaan jälleen useaan kertaan.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, ja Jamie on elänyt elämäänsä siinä ajatuksessa ettei koskaan näkisi Clairea. Siinä Claire kuitenkin on yhtäkkiä hänen edessänsä Briannan valokuvia mukanaan. Paluu entiseen elämään ei käy täysin kivuttomasti, ja edessä on suhdekiemuroiden lisäksi myös paljon muita ongelmia jotka kuljettavat pariskunnan pois Skotlannista Intian valtamerelle.

Gabaldonia ei voi sanoa tiivistämisen mestariksi missään vaiheessa, sillä tässäkin pokkariversiossa sivuja on yli 900. Teksti rönsyilee välillä todella pahastikin, eivätkä kaikki asiat olisi olleet mielestäni kovin oleellisia mutta yllätyin silti siitä, kuinka paljon tapahtumia ja suoranaisia seikkailuja hän heittää Jamien ja Clairen eteen. Tuntuu ettei tämän pariskunnan yhteiselo tule olemaan missään vaiheessa kovin rauhallista ja seesteistä. Ongelmia tuntuu tulevan joka suunnasta että välillä jo mietin että mitä vielä?

Kirjan loppu antaa jälleen lupauksen uudesta ajasta ja mieleni tekisi kyllä jatkaa sarjan lukemista. Harmi vain että näitä pokkariversioita ei näytä ilmestyneen vielä kuin nämä kolme ensimmäistä, joten jään odottelemaan josko seuraavia osia pian ilmestyisi. (Huom! Laitoin kyselyä Gummerukselle sarjan pokkareiden ilmestymisaikataulusta ja vasta syksyllä ilmestyy pokkarina Sydänverelläni kirjoitettu, mutta muista sarjan osien julkaisuajankohdista ei ole vielä tietoa.)

Vinkkaan muuten tähän loppuun vielä Yöpöydän kirjat blogista löytämästäni haasteesta, jossa Diana Gabaldonia luetaan kimppalukuna maaliskuu-toukokuu ajalla! Itseäni varsinkin ilahdutti tieto siitä, että Muukalaisesta alkaa Ylellä keväällä (mahdollisesti toukokuussa) pyörimään tv-sarja, joten nyt on hyvä aika lukea kirja jos olet sitä miettinyt. Lisätietoja Niinan blogista. Ehkäpä tv-sarjan myötä saamme lisää sarjan pokkarijulkaisuja?


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hän on täällä ♥

"Oman lapsen, pienen linnun, kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen, syliini saan ottaa sen!
Tunnen käden pienen hennon, tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän!"

Nyt seuraa postaus, jolla ei ole juuri mitään tekemistä kirjojen kanssa. Elän tällä hetkellä täysin muissa maailmoissa ja omassa pienessä onnellisuuden kuplassani kun pieni poikamme syntyi maailmaan 4.3.2015. Hänestä tuli horoskoopiltaan kalat kuten isästäänkin. Melkoisen vedenelävä perhe olemmekin kun itse edustan rapu-merkkiä.

Blogin tahti hiljenee, siitä pitää huolen pikkuinen. Yksi kirja-arvio on luonnoksissa kesken ja yöpöydälläkin yksi kirja puolessa välissä joten niihin palaan vielä paremmalla ajalla. Juuri nyt pikkumies pyörittää sirkusta jonka tirehtöörinä toimii, ja äiti ja isä tietenkin tekevät kaikkensa pientä viihdyttääkseen.

Blogistani ei ole muodostumassa vauvablogia, älkää pelätkö! Tätä postausta olisi värittänyt kivasti kuva vauvasta, mutta olemme yksimielisiä siitä ettemme laita lapsemme kuvaa nettiin. Hän ei osaa vielä päätää haluaako olla kaiken kansan näkyvillä. Joten siksikään ei pelkoa vauvablogiksi muuttumisesta ;)

Halusin vain jakaa tämän ihanan onnentunteen mahdollisimman monen kanssa, ja tiedättepähän tässä samalla missä tällä hetkellä mennään :)

Aurinkoa ja iloa viikonloppuunne! ♥♥♥♥♥

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Cheryl Strayed: Villi vaellus

Cheryl Strayed: Villi vaellus
Like pokkari 2015
Suomennos Kirsi Luoma
Englanninkielinen alkuteos Wild. From Lost to Found on The Pacific Crest Trail

"Kävelyvauhti oli täysin erilainen tapa liikkua maailman halki kuin normaalit liikkumistapani. Kilometrit eivät olleetkaan jotain, mikä välähtelee yksitoikkoisesti ohi. Ne olivat pitkiä, syvällekäyviä retkiä rikkaruohojen ja multakokkareiden, tuulessa taipuilevien ruohonkorsien ja kukkien, kömpelösti liikahtelevien kirskuvien puiden maailmaan. Ne olivat hengitykseni ja askel kerrallaan polulle painuvien jalkojen ääni, suksisauvani napsahtelu. PCT oli opettanut minulle, mikä on kilometri."


Cheryl on 26-vuotias ja pahasti hukassa elämässään. Väkivaltainen isä on kadonnut elämästä, äiti kuoli Cherylin ollessa 22-vuotias, isäpuoli muuttui etäiseksi ja sisarukset erkanivat surussaan omille teilleen. Cherylin nuorena solmittu avioliitto rakoilee, hän ei ole enää onnellinen eikä millään oikeastaan ole enää niin väliä kun hän alkaa käyttämään heroiinia.

Elämässä tapahtuu yllättävä käänne, kun hän löytää kirjan nimeltä Pacific Crest Trail. Kirja kertoo eräreitistä, joka kulkee katkeamattomana Meksikon rajalta Kaliforniasta hieman Kanadan rajan yli ja kulkee yhdeksän eri vuoriston harjalla. Cherylin lukiessa kirjaa ja sormen siirtyessä kartalla eteenpäin, alkaa hänen sisällään itää ajatus: hän voisi kävellä tuon reitin, ellei koko matkaa niin kuitenkin niin paljon kuin se sadassa päivässä on mahdollista. Matkavalmistelut alkavat.

Mikään asia maailmassa ei kuitenkaan valmista siihen, kuinka rankka rupeama kyseessä tosiaan onkaan. Varpaankynnet irtoavat, selkään särkee, ja matka on taitettava yksin. Cheryl on kuitenkin päättänyt pärjätä ja löytää itsensä matkan aikana, tulla sellaiseksi naiseksi kuin haluaa olla.

Minua kirja kiinnosti jo aiemmin sen ilmestyessään, mutta kun kävin hakemassa kasan pokkareita kirjakaupasta päivieni ratoksi, lähti tämä elokuvakansiin vaihdettu pokkari lopulta matkaan mukaan. Villi vaellus veti alussa hyvin. Luin helposti kerralla puolet kirjasta, mutta kun jossain vaiheessa Cherylin ajatukset tuntuivat jymähtäneen ja junnaavan paikoillaan eikä matkakaan ehkä edennyt niin kovin rivakasti, keskittymiseni alkoi herpaantua. Selvää oli, että kengät hiersivät ja varpaankynnet irtosivat, ja että jatkuva nälkä ja rahapula vaivasivat.

Odotin kirjalta vielä enemmän sellaista "henkistä matkaa ja itsensä löytämistä", mutta joka jäi sitten kuitenkin hieman etäiseksi. Villi vaellus jäi enemmän matkakertomukseksi, vaikka kirjoittaja käykin läpi kipeitä asioita elämässään, ja saa lopulta tehtyä rauhan sen kaiken kanssa. Kirjan luki nopeasti, ja se oli paikoitellen hyvin mielenkiintoinen, mutta hieman etäiseksi se kuitenkin minulle jäi. Elokuvan näkeminen kuitenkin kiinnostaisi, ihan jo sen takia että pääosassa on yksi lempinäyttelijäni Reese Witherspoon.