torstai 31. joulukuuta 2015

Hei hei vuosi 2015 ja tervetuloa vuosi 2016!

Havahduin jälleen kerran siihen, että vuosi on lopuillaan. Kun painaa tukka putkella menemään, ei tahdo näemmä muistaa että vuosikin siinä samalla vaihtuu ;)

Ensimmäistä kertaa koskaan tämän blogin historiassa voin sanoa nyt tässä heti kättelyssä, että kirjallinen vuoteni 2015 ei ollut se parhain, mutta vuosi itsessään kyllä muuten. Vielä alkuvuodesta blogi päivittyi mukavasti, mutta sen jälkeen aina silloin tällöin. Lukutahti on hidastunut, ja sen myötä bloggaustahti.

Yllätyin kuitenkin kovasti siitä, että sain luettua niinkin monta kuin 47 kirjaa. Vuoden alussa asetin tavoitteeksi realistiset 30 kirjaa, mutta nostin rimaa vielä myöhemmin neljäänkymmeneen. Lukemaan kyllä ehtii, jos sille vaan raivaa tilaa. Kaikki lukemani kirjat eivät kuitenkaan päätyneet blogiin saakka. Tiedättehän, välillä on vain sellaisia kirjoja joista ei keksi oikein mitään sanottavaa, vaikka kirjassa itsessään ei mitään vikaa ole.


Miltä se vuosi 2015 sitten näytti?

Alkuvuodesta innostuin keräämään kirjahyllystäni kymmenen kirjaa aikomuksena lukea ne vuoden aikana, tutustuin vihdoin Matkantekijä -sarjaan , innostuin myös pitkästä aikaa höpöttämään, ja se sai teiltä mukavan vastaanoton. Jännitystäkin oli ilmassa. Pitäisi alkaa höpötellä useamminkin.

Maaliskuussa maailmaan syntyi uusi lukija ja onnesta mentiin sekaisin.

Keväällä innostuin esittelemään e-kirjan lukulaitettani Koboa, joka on kyllä edelleen kertakaikkisen näppärä kapistus. En voi kuin suositella, jos lukulaite on harkinnassa.

Kesäkuussa innostuin kertomaan teille miten alkuvuonna lupaamani haaste etenee. Noh, eihän siinä vaiheessa oltu kuin puolessa välissä, ja näin vuoden lopussa tilanne on edelleen sama. Osallistuin myös dekkariviikkoon jo toistamiseen, ja ensi vuonna olen ehdottomasti jälleen mukana.

Heinäkuussa pohdin mitä kirjoja haluaisin lukea uudestaan, ja kannoin oman korteni kekoon kirjastojen puolesta.

Elokuuhun osuikin sitten vuoden parhain ja vuoden huonoin lukukokemus. Ihastuin Katja Ketun Yöperhoseen kovasti, ja kirja oli myös ensimmäinen jonka Ketun tuotannosta luin. Edelleenkin hieman kaihertaa se, että tuhlasin aikaani kirjaan joka osoittautui hirveäksi pettymykseksi. Harvoin näitä suuren luokan pettymyksiä täältä saa lukea, mutta mitä ilmeisemmin Sarah Waters ei ole minun kirjailijani.

Syksyn saapuessa höpöttelin taas niitä näitä, luin ja kävin kirjamessuilla.

Loppuvuodesta toin blogiini kaksi erilaista genreä, kun kaipasin voimasanoja ja innostuin lukemaan englanniksi. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja näkyy täällä jatkossakin suurella todennäköisyydellä, ja uusia englanninkielisiä kirjojakin odottaa yöpöydällä.

Joulukuussa sitten toivottiin kirjalahjoja ja mentiin kohti joulua.

Vuosi 2015 on mennyt vauhdilla. Siihen ei ole mahdottomasti kirjoja mahtunut, mutta onneksi kirjat jaksavat odottaa. Ja onneksi pidän aina huolen siitä ettei luettava vain missään vaiheessa pääse loppumaan ;)

Entäpä tuleva vuosi 2016? Niin. Siihen toivon paljon hyviä ja onnistuneita lukuhetkiä. Lukuhaasteisiin en aio lähteä, sillä ne eivät vain kertakaikkiaan kohdallani onnistu! (Jätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni, sillä naisilla tunnetusti mieli saattaa muuttua... :D) Kaiken kaikkiaan aion mennä fiiliksen mukaan.

Vuosi 2015 alkaa olla siis lopuillaan. Toivotan uuden vuoden 2016 tervetulleeksi! ♥

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kohti joulua

Siinä missä viime vuonna vietin joulua täysin omassa joulukuplassani, myönnän tämän joulun tulleen kuin hieman varkain tänä vuonna. Pääsi kertakaikkiaan nyt yllättämään tämän vauhdikkaan elämän keskellä. Samanlaisesta joulukuplasta ei voi siis nyt puhua. Onneksi sain sen viime vuonna niin täysin ja kokonaan elää ♥

Joulu on edelleen minulle tärkeä kuukausi ja vuodenaika. Varsinkin juuri tänä vuonna, kun vietimme mieheni kanssa kymmentä yhteistä vuotta kuohuviinin ja suklaan kera. Enpä olisi uskonut että kesken ylioppilaskirjoitusten tapaan miehen jonka kanssa perustan tulevaisuudessa perheen! Joulukuu on kaikin tavoin erityinen kuukausi minulle.

Joulupukilta olen pyytänyt muutamaa kirjalahjaa, ja nähtäväksi jää mitä aattona kääreistä paljastuu. Joululta en lisäksi muuta toivo kuin hyvää ruokaa, rentoa oloa ja lunta (mikä kyllä taitaa täällä pääkaupunkiseudulla jäädä nyt tänä vuonna haaveeksi), sekä muutamaa vähän älytöntäkin toivetta.  Viime vuonna eräänä aamuyönä lähellä joulua ihastelin hiljaa makuuhuoneesta avautuvaa lumimaisemaa, ja tähän kuvaan palaan jälleen:

Kyllä lumi on talven valo.

Kohta se sitten on, joulu. Tuomme joulukuusen sisälle ja koristelemme sen, kuuntelemme joululauluja ja teemme viimeiset ostokset, lähinnä ne ruokaan liittyvät. Kalaa pitää olla monessa eri muodossa ja illaksi juustotarjotin. Miehelle kunnia-asia on paistaa kinkku, suotakoon se siis hänelle.

Kohti joulua, joten ihanaa joulua teille kaikille ♥

maanantai 21. joulukuuta 2015

Älyttömät joululahjat -haaste

Sain Katjalta hauskan haasteen, jossa listata kolme älytöntä joululahjatoivetta. Mietin heti, että vähän kuin kolme toivomusta lampun hengeltä, eli nyt ne uskomattomimmatkin toiveet kehiin!

Kuitenkin, ihan ensimmäiseksi toivoisin tässä arjessa juuri nyt omaa aikaa. Että joku joulukeiju tulisi ja laittaisi kotimme juhlakuntoon ja saisin vain fiilistellä joulukuplassani, nauttia rauhasta. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa koskaan, että kiire painaa joulutohinoissa päälle, vaikka olen aina ajatellutkin että jouluna ei saisi kiirehtiä. Koko kuukauden olen paahtanut menemään sellaisella vauhdilla että kyllä, rauhoittuminen olisi paikallaan.


Kaikista suurin haaveeni liittyy kotiin. Sitä tuskin joulupukki voi ihan sellaisenaan tuoda, mutta omakotitalo on sellainen haave, josta en luovu. Haave on myös mieheni, ja varsinkin rintamamiestalot viehättävät meitä suuresti! Eikä toive toki ole täysin mahdoton (tai älytön), mutta vielä haaveen tasolla se on.


Tämän kolmannen toiveen kohdalla huomaan tuijottavani näppistä ja miettiväni että mikä voisi olla kolmas toiveeni. En keksi sellaista. Ehkä salaa toivon lottovoittoa (mutta kai sitä pitäisi ensin lotota...), mutta oikeasti toiveeni eivät liity materiaan. Toivon, että perheeni saa olla terveenä ja onnellisena, sillä mikään maailman raha ei korvaa onnellisuutta.

Hieman kuitenkin venytän tätä haastetta siten, että kyllä se lumi olisi ollut aivan mieletön joululahja tänne etelään. Harmittelen, ettei poikani ensimmäinen joulu ole valkoinen, ja pohdin että koskakohan hän kokee oikeasti talven ihmemaan. Sen riemun haluaisin kertakaikkiaan nähdä ja kokea. Sitä pienen ihmisen iloa kun ei voita mikään! ♥

Eli ei näistä nyt ehkä ihan täysin älyttömiä sitten tullutkaan, ei sitä taida julkisesti kehtaa myöntää että olisi kiva osata vaikka lentää ;)

Näihin toiveisiin ja tunnelmiin jouluviikolla, mukaan haastan Leenan, Katrin ja Annikan.

♥♥♥♥♥♥♥

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja Ihmemaa

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja Ihmemaa
Tammi 2015
Suomennos Raisa Porrasmaa
Japaninkielinen alkuteos Sekai no owari to Hado-Boirudo Wandarando, 1985
Arvostelukappale kustantajalta


On jälleen tullut aika sulkea yhden lempikirjailijani kirjoittaman kirjan kannet ja sulatella lukemaansa. On jälleen tullut aika ihmetellä mitä tuli lukeneeksi ja samalla miettiä miten ihmeessä tästä osaa mitään kirjoittaa. Herra Murakami, olet jälleen kirjoittanut niin oudon kirjan ettei tosikaan.

Maailmanloppu ja Ihmemaa on Murakamin ennen suomentamattomia teoksia, vuodelta 1985. Siinä missä Murakamin viimeisin suomennettu teos Värittömän miehen vaellusvuodet ei säväyttänyt normaaliudellaan, on tässä sitten mielikuvitusta senkin edestä.

Kaksi maailmaa, Maailmanloppu ja Ihmemaa.

Ihmemaassa kenelläkään ei ole nimeä, puhutaan Laskijoista, Merkitsijöistä, ja ihmisistä heidän titteleillään. Kirjan päähenkilö on Laskija, kolmekymmentävuotias yksin asuva mies, joka saa Professorilta erikoisen tehtävän, joka samalla osoittautuu sellaiseksi millä tulisi pelastaa koko maailma, muuten tulee maailmanloppu.

Maailmanlopussa eletään vankkojen muurien sisäpuolilla, johon Portinvartija laskee sisään irrottaen samalla ihmisen ja varjon toisistaan. Jossa Untenlukija lukee unia yksisarvisten pääkalloista. Jossa kukaan ei kyseenalaista mitään. Jossa maailma ei enää jatku, sillä Maailmanloppu on viimeinen paikka.

Olen oikeastaan aika ristiriitaisissa fiiliksissä kirjan suhteen. Kirjan lukemisesta on aikaa mutta en ole saanut aikaiseksi oikein mitään järkevää sanottavaa kirjasta. Tykkään niin kovasti Murakamin maagisesta realismista ja hänen luomistaan vinksahtaneista hahmoista, mutta tämä ei ollut kuitenkaan napakymppi. Oikeastaan tämä oli mielestäni enemmän puhdasta fantasiaa, joten tavallaan se maaginen realismi puuttui kokonaan, ja vaikutti näin lukukokemukseen. Harmillisesti tämä on jo toinen Murakamilta lukemani teos johon en ole täysin ihastunut. Minulle parasta Murakamia on ehdottomasti (aivan loistava) IQ84 -saaga sekä Kafka rannalla. Tuntuu siltä, että noita on aika vaikea ylittää. (Tiedän myös, kuinka epäreilua on verrata teoksia toisiinsa, mutta niin siinä väkisinkin käy.)

Maailmanloppu ja Ihmemaa on ilmestynyt paljon ennen äsken mainitsemiani. Ajatella, että kolmekymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja suomennetaan vasta nyt. Ajankuvan pystyi kyllä lukemaan rivien välistä; Duran Duran, kameroiden filmirullat sekä C-kasetit.

Maailmanloppu ja Ihmemaa on selkeästi niitä Murakamin alkutuotannon teoksia, jotka eivät suoranaisesti ole juuri minulle. Suurta Lammasseikkailuakaan en ole lukenut, ja luulen että jää lukemattakin. Minulla ja Murakamilla on nyt selkeästi hieman erikoinen vaihe, kun emme pääse samalla aaltopituudelle nyt laisinkaan.



tiistai 1. joulukuuta 2015

Rakas joulupukki....

....viime vuonna saimme Etelä-Suomeen lumen juuri jouluksi, ja se olikin aivan mieletön joululahja: valkea joulu! Toivottavasti saamme nauttia talven ihmemaasta ja lumen riemusta taas tänäkin jouluna satumaisissa maisemissa.

Lisäksi toivon muutaman kirjalahjan.

Laura Lindstedtin Oneiron on kirja, joka minun täytyy saada lukea. Kirja on saanut paljon kehuja, Se on voittanut Finlandian, eikä se voisi mielessäni kiehtovammaksi enää mennä. John Williamsin Stonerin olen halunnut lukea jo sen ilmestymisestä lähtien, ja se on kirja jonka haluan ehdottomasti omaan hyllyyni. Emmi Itärannalta en ole aikasemmin lukenut mitään, mutta Kudottujen kujien kaupunki on sellainen, josta haluan hänen tuotantoonsa tutustumisen aloittaa.



Niin, ja rakas joulupukki, olen ollut todella kiltti koko vuoden.

Mitä kirjoja sinä toivot joulupukilta?