keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Holly Smale - Geek Girl- Matalalentoa mallitaivaalla




















Holly Smale - Geek Girl- Matalalentoa mallitaivaalla
Tammi 2013
Suomennos Kaisa Kattelus
Englanninkielinen alkuteos Geek Girl. From Geek to Chic... 2013

"Olen Harriet Manners: huippuoppilas, puolijalokivien keräilijä, virheettömässä mittakaavssa toteutettujen pienoisjunaratojen rakentaja, listojen kirjoittaja, kirjojen aakkostaja ja genrettäjä, keksittyjen sanojen käyttäjä, puutarhan perällä kahdenkymmenenkolmen kiven alla asuvan siiran suojelija.
Olen Harriet Manners:
NÖRTTI."

Harriet Manners on 15-vuotias ja pesunkestävä nörtti. Hän kulkee Nalle Puh -puseroissa, rakastaa tehdä listoja, jakaa nippelitietoa muille eikä hän voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Muoti on vain vaatteita. Harrietin paras ystävä Natalie, joka on haaveillut mallinurasta pikkutytöstä lähtien, raahaa Harrietin väkisin mukaansa muotimessuille. Natalie haaveilee että hänen keksittäisiin messuilta malliksi, mutta jostain kumman syystä iso mallitoimisto kiinnittääkin huomionsa Harrietiin. Hetkessä Harrietista tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo ja hän huomaa olevansa matkalla Venäjälle muotikuvauksiin. Lisää sydämentykytyksiä uudessa elämäntilanteessa aiheuttaa myös komea mallipoika Nick.

Nörttitytöstä tulee hetkessä maailmankuulu, mutta elämä ei silti ole pelkkää tähtisadetta, sillä mutkia matkaan tuo paras ystävä Nat, joka on pahoillaan asioiden uudesta kulusta, isän ja äitipuolen aviokriisi sekä nörtti-stalkkeri Toby, joka on totaalisen ihastunut Harrietiin.

Minusta nörtit ovat parhaita, olen aina näiden väärinymmärrettyjen ja koulumaailmassa sorrettujen puolella. Kun kirjaston hyllyssä on Geek Girl -kirja, minä en mieti asiaa enempää, vaan nappaan kirjan mukaan. Sitä paitsi, minuun ihan oikeasti iskee nörttihuumori.

Geek Girl on hyvin helppolukuinen, iso fontti ja lyhyet luvut takaavat että sivut kääntyvät tiuhaan. Ja koska juoni on kuitenkin kevyt, voi tämän kanssa heittää hyvin aivot narikkaan. Kirja on ennen kaikkea suunnattu nuorille lukijoille: on koulumaailma, nörttejä ja suosittuja, muotia, malleja ja tietysti poskia punoittavaa ihastusta. Minulle tämä oli kevyttä hömppää, harmitonta komediaa, paikoitellen lapsellistakin luettavaa, mutta ihan mukava nuorten kirja.

Eniten kirjassa ärsytti jonkinlaisena malliagenttina työskentelevän Wilburin käyttämät hellittelysanat Harrietille: luumutorttuseni, pikku-panda ja mitä lie tomusokerilla kuorrutettuja sanoja. Ne olivat yksinkertaisesti ällöjä. Vaaleanpunaisessa silinterihatussa kulkeva Wilbur oli todellinen ääripää. Lisäksi Harrietin isä oli myös kummallinen, heti kun Harriet kertoo muotimessuilla sattuneesta kohtauksesta syttyy isän kasvoille miljoonien omahyväisten keijujen valo. Hmm, aika omituinen suhtautuminen.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tämä oli hyvin vetävä, ja että mallimaailma ei kuvattu pelkkänä glamourina. Asiaan varmasti vaikuttaa jonkun verran se, että kirja sisältää omaelämäkerrallisia aineksia. Holly Smale on löydetty 15-vuotiaana ja kiinnitetty lontoolaisen mallitoimiston listoille, mutta ei tee enää mallintöitä.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Taiye Selasi - Ghana ikuisesti




















Taiye Selasi - Ghana ikuisesti
Otava 2013
Suomennos Marianna Kurtto
Kansi Timo Mänttäri
Englanninkielinen alkuteos Ghana must go


"Kuinka hän olisi voinut tietää? Että elämä, jonka kokoamiseen heillä oli mennyt vuosia, hajoaisi palasiksi viikoissa? Kokonainen elämä, kokonainen maailma, kokonainen maailma jonka he itse olivat rakentaneet: päivällisi, tiskejä, vaippoja, tekoja, tutkintoja, sanattomia sopimuksi.a, vastaajaviestejä maailmalle: Soititte Sain perheelle, emme juuri nyt ole paikalla. Piip. Eivätkä he olisi paikalla enää koskaan. Jättäkää viesti. Kunnes jäljellä ei ollut muuta kuin äitipatsas Volvon takakontissa ja maalaus, kaksi hahmoa. Öljy kankaalle. Kehinde Sai, 1993. Taiteilijan signeeraama. Suurempi ihminen."

Kweku Sai syntyy Ghanassa pienessä kylässä ja vaatimattomissa oloissa. Lahjakas Kweku pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin lääketiedettä ja menee naimisiin kauniin nigerialaisen Folan kanssa. Fola uhraa menestyksekkäät lakiopintonsa heidän odottaessaan ensimmäistä lastaan, sillä heille riittää yksi unelma, ja se on Kwekun menestyminen kirurgina. Fola jää kotiin ja Kweku menestyy bostonilaisessa sairaalassa, toista yhtä lahjakasta kirurgia kuin Kweku ei ole.

Kaikki muuttuu, kun arvostettu potilas kuolee Kwekun leikkauspöydälle, vaikka kaikki oli jo alusta asti tuhoontuomittu. Leikkaus ei olisi voinut mitenkään pelastaa seurapiirien suosiossa olevaa potilasta, mutta omaiset vaativat rangaistusta ja jonkun jota syyllistää. Vuoden kestänyt oikeustaistelu ajaa Kwekun paitsi taloudelliseen ahdinkoon ja lopuksi vararikkoon, myös täydelliseen häpeään jota ei kestä. Nujerrettuna hän hylkää perheensä ja palaa Ghanaan. Perhe Saita ei enää ole.

Perheen lapset Olu, Kehinde, Taiwo ja Sadie ajautuvat erilleen ympäri maailmaa ja yrittävät rakentaa omaa elämäänsä hajonneen perheen raunioille ja isän jättämän tyhjiön ympärille. Tragedia vaikuttaa syvästi perheeseen, ja Fola tuntee jokaisessa hermopisteessään lastensa tuskan: elossa mutta eivät onnellisia.

Sen verran paljastan tässä, että heti kirjan ensimmäisessä lauseessa Kweku kuolee. Koko tarina ja tragedian vyyhti alkaa siis purkautua Kwekun kuolemasta, ja näin pakottaa särkyneen perheen kohtaamaan sydäntä särkevän menneisyyden ja myös toisensa. Kaksoset Kehinde ja Taiwo jotka kadottivat toisensa ja yhteisen kielensä, Olu joka on koko elämänsä pelännyt tulevansa isänsä kaltaiseksi mieheksi joka hylkää rakkaimpansa ja Sadie joka tunsi aina ulkopuolisuutta.

Selasi on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, hän on esikoiskirjailija joka kirjoittaa vahvasti. Aikaisemmin ilmestynyt novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä Suomen Grantassa oli vaikuttavaa luettavaa ja kiinnostus kirjailijaa kohtaan oli suuri. Kirjaston pitkässä varausjonossa oli vihdoin minun vuoroni ja lukukokemus on ollut hyvin intensiivinen. 

Selasi vie lukijaa miten haluaa: johdattaa ensin toisaalle, palaa taas alkuun. Paljastaa lukijalle mitä haluaa ja vähitellen, ajassa ja paikassa pomppien. Eikä lukijana voi kuin lukea, ja saada vähitellen selville perheen tarina. Selasi johdattaa lukijaa nerokkaasti perheen tarinan läpi, kuinka sen jokainen perheenjäsen kipuilee omalla tavallaan, kuinka jokainen kokee tilanteen eri tavalla ja loukkaa väkisinkin toista. Vaikka Selasilla on kyky vangita lukijansa, oli hänen runollinen, näkökulmien vaihtuminen ja omintakeinen tyylinsä kirjoittaa välillä raskasta ja vei hieman voimiakin lukemiselta. Tiedän, että tästä on hirveästi pidetty useissa kirjablogeissa, mutta minulle kirja ei ollut niin vahva kuin esimerkiksi Adichien Kotiinpalaajat.

Suomennoksessa on varmasti ollut oma työnsä, ja Marianna Kurtto tekee sen hienosti. Kirjailijan ääni selkeästi välittyy kirjan sivuilta, omintakeinen kirjoitystyyli esimerkiksi listauksilla, lyhyillä lauseilla mutta toisaalta taas pitkillä runollisilla lauseilla on ollut varmasti haastavaa. 

Vaikka taidan nyt poiketa valtavirrasta aika paljonkin sillä että tämä ei ollut minulle täysin täydellinen kirja, on Selasi jatkossakin ehdottoman kiinnostava ja häneltä odotan innolla uutta. Tämä nainen on kaunis ja erittäin lahjakas, on vaikeaa uskoa että Ghana ikuisesti on kirjailijan esikoisteos, sen verran varma ja vahva kirjailija tässä on kyseessä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava 2013
Kansi Sanna Mander

"Katsokaa minua, tällainen minä olen. Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin. Minulla on monta hyvää ystävää, kokoisekseni oudon kelpo viinapää ja muutamia ajatuksia siitä, miten olla lempeä ja hellä. Minulla on päiviä.
Kukaan ei tiedä, miten monta alkua ihmisellä on.
Minulla niitä on ollut kolme. Luulen, että niitä on tulossa lisää. Odottakaa vain niin minä kerron."

Iiris ja Aleksi ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta, Iiriksellä jo tuleville lapsille nimet valmiina, mutta yllättäen Aleksi ilmoittaa ettei koskaan ole rakastunut. Kaikki alkaa alusta. Iiriksellä on onneksi tukenaan hänen paras ystävänsä Elina, sekä naapurin kahdeksankymppinen Marja-Liisa jonka elämän totuudet juontavat pitkälti Kauniista ja Rohkeista. Uusi alku näyttää aluksi lopulta, mutta kuten aina, elämä voittaa ja Iiris selviää suruistaan.

Riikka Pulkkinen ei lukeudu lempikirjailijoihini, sanon sen heti tässä. Olen lukenut häneltä kuitenkin kaksi kirjaa, Raja ja Totta ennen tätä kirjaa. Syy, miksi halusin vielä kolmannen kerran kokeilla Pulkkista, oli että tässä mennään aika kevyellä linjalla. Tyyli olisi siis hyvin erilainen aikaisempiin kirjoihin verrattuna. Kirjastosta kirjaa ei onneksi tarvinnut kauaa odotella, ja kahden illan aikana sai ohuen kirjan luettuakin.

Minulle tämä oli paras Pulkkisen teos, mutta en siltikään ihastunut tarinaan. Kevyissä kirjoissa ei ole mitään ongelmaa, tykkään niillä aina välillä nollata aivoja, mutta nyt tarina ja lukija eivät kohdanneet. Kirjan alkupuoli oli ehdottomasti sen parasta antia. Lähtökohdat olivat hyvät ja ajattelin vielä tuossa vaiheessa että nyt on viihdettä tiedossa ja olin innostunut. 

Loppua kohden tarina tuntui jotenkin sekoavan. Kirjan viihdyttävin hahmo Marja-Leena muuttuu ja psykologina työskentelävän Iiriksen ajatukset ja metodit oudoksuttavat. En voinut olla miettimättä, kuinka psykologina työskentelevä voi olla välillä todella hukassa omassakin elämässään. Onneksi laatikossa oleva hätäkalja ja suklaa pelastavat jos työpäivä uhkaa kaatua voimalla päälle. 

Minulle tämä oli siis täysin välipalakirja, joka ei herättänyt suuria tunteita. Silti ehdottomasti parhain Pulkkinen.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Karin Slaughter - Pelon huone

Karin Slaughter - Pelon huone
Tammi 2010
Suomennos Annukka Kolehmainen
Kansi Markko Taina
Englanninkielinen alkuteos Fractured 2008


"Emma", hän kuiskasi, pudotti puhelimen ja ryntäsi portaita pitkin kohti tyttärensä huonetta. 
Hän jäi seisomaan portaiden yläpäähän ja katsoi järkyttyneenä rikkoutuneita huonekaluja ja lasinsiruja lattialla. Äkkiä hänen näkökenttänsä kapeni, ja hän näki vain Emman, joka makasi verisenä möykkynä käytävän päässä. Emman vieressä seisoi nuori mies, jolla oli veitsi kädessä."

Abigail Campano saapuu kotiinsa Atlantan varakkaalle esikaupunkialueelle tennistuntinsa jälkeen. Järkytys on suuri, kun samaan aikaaan puhuessaan miehensä kanssa puhelimessa hän huomaa ettei ulko-ovi ole lukossa. Lattialla on lasimurskaa jonka päälle hän astuu. Kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Juostessaan paniikissa yläkertaan etsimään tytärtään Emmaa, hän löytää lattialta verisen tyttärensä jonka ylle on kumartunut mies veitsi kädessä. Järkyttyneen äidin silmissä sumenee kun hän naarasleijonan tavoin hyökkää vihollisen kimppuun, muuttaen koko hänen elämänsä ikiajoiksi.

Kun paikallinen poliisi tekee tutkimuksissa erittäin kohtalokkaan virheen, saa erikoisagentti Will Trent jutun tutkittavakseen. Parikseen Will saa etsivä Faith Mitchellin, joka tuntee epäluuloa Williä kohtaan välittömästi, eikä yhteistyö suju täysin ongelmitta. Jotta kamala rikos saadaan kuitenkin ratkaistuksi, on Willin ja Faithin tultava toimeen ja saatava yhteistyönsä pelaamaan.

Pelon huone on Will Trent -sarjan toinen osa, sarjan ensimmäisen osan Triptyykin luin viime kesänä. Nyt kun Slaughter hellii taas lukijoitaan kesällä ilmestyvällä sarjan kuudennella osalla, on tullut taas ajankohtaiseksi lukea sarjan aikasemmin ilmestyneitä osia. Luen sarjaa hieman nurinkurisesti, sillä aloitin suoraan sarjan viidennestä osasta Yli rajan.

Parasta Slaughterin kirjoissa on kirjailijan henkilökuvaus, Will käy suoraan sydämeen. Onneksi tässä kirjassa Willin (kauhea) tyttöystävä Angie ei näytellyt kovinkaan suurta roolia, mutta ilmeisen sitkeästi hän pysyy menossa mukana myös seuraavissa osissa.

Pelon huone on vetävä, Slaughter osaa koukuttaa lukijansa, mutta minulle tämä ei ollut ihan täydellinen. Itse tarina on todella karmea, ja veikkailin taas vuorotellen aivan vääriä ihmisiä syyllisiksi. Mutta koska tiedän, että tiedossa on vielä parempaa jännitystä Slaughterin kynästä, jäi tämä siksi hieman laimeammaksi lukukokemukseksi kuin odotin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä Slaughter seuraavaksi kirjoittaa!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kuulumisia ja kirjaostoksia

Olen viime viikkoina ollut aivan järjettömän kiireinen, tammikuu tuntuu menneen ohi tuosta noin vain. En ehtinyt äänestämään omia Blogistania -ehdokkaitani, mikä harmitti kovasti. Jospa sitten ensi vuonna. Tämäkään kuu ei vaikuta yhtään hiljaisemmalta kalenterin perusteella, mutta onneksi edessä häämöttää kuitenkin ihana viikon talviloma, joka katkaisee menoja hieman. Pian voinkin alkaa suunnitella lomalukemisia..

En ole pitkään aikaan esitellyt kirjaostoksiani blogin puolella. Nyt kun kiire ja muut menot painavat päälle, ajattelin tässä välissä vilauttaa viime aikojen kirjahankintoja, joihin vaikutti pitkälti alennusmyynnit. Kirjojen määrän suhteen olen onnistunut pysymään kuitenkin mielestäni aika maltillisena, kuvasta puuttuu vain yksi kirja joka minulla on kesken.


Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta
Mikko Rimminen - Nenäpäivä
Ingo Schulze - Adan ja Evelyn
Joyce Carol Oates - Kosto: rakkaustarina
Joyce Carol Oates - Sisareni, rakkaani 
 Lisäksi kuvasta puuttuu Boel Westinin kirjoittama Tove Jansson -elämäkerta Sanat,kuvat,elämä.

Tove Janssonin elämäkerta on melkoinen paksukainen, jota tulee varmasti luettua pitkin Toven juhlavuotta. Nytkin olen lukenut kirjaa muutaman sivun tahtia ennen nukkumaanmenoa, eli etenen kirjan parissa hitaasti mutta varmasti. Oatesia oli pakko saada hyllyyn ja tietenkin luettavaksi, sillä Katrin arvio Sisareni, rakkaani -kirjasta sai mielenkiinnon heräämään. Erityisen ohuelta ei tämäkään teos kieltämättä vaikuta, mutta sille täytyy löytää ihan oma aikansa ja paikkansa. Kierrätyskeskuksesta löysin eurolla Rimmisen Nenäpäivän sekä Foenkinosin Nainen, jonka nimi on Nathalie. Koska kirjat olivat todella hyväkuntoisia eikä hintakaan päätä huimannut, nappasin nämä mukaani. Olen hankkinut lisää myös Jääskeläistä hyllyyni tarkoituksena tutustua herran tuotantoon vielä enemmän. Olen lukenut vasta Sielut kulkevat sateessa. Murakamista ehdinkin jo kirjoittamaan, tähän kirjailijaan olen kyllä totaalisen hurahtanut! Sitten on vielä Schulzen Adam ja Evelyn, josta en ole yhtään arviota lukenut, mutta joka edullisen hintansa ja takakantensa perusteella päätyi kassalle.

Sellaisia hankintoja siis ollut, mitä kirjaa suosittelet? :)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Haruki Murakami - IQ84, osa 3


Haruki Murakami - IQ84 (2010)
Tammi 2013
Suomennos Aleksi Milonoff
Kansi Laura Lyytinen
 
"Silti Aomame jaksoi istua parvekkeella ja vahtia silmä tarkkana leikkipuistoa. Hän oli kuin merimies, joka on kiivennyt korkeaan mastoon ja tähyilee aavalla merelle etsien kalaparvia tai periskoopin uhkaavaa varjoa. Aomamen valpas katse haki vain yhtä ainoaa - Tengo Kawanaa."

Matkani kahden kuun taivaan alla, vuodessa IQ84, on tullut nyt päätökseen. Ja millainen matka se on ollutkaan! Luettuani ensimmäiset kaksi osaa, kärsin niin pahoista vieroitusoireista että kolmas osa oli saatava lukuun ja pian. Yritin kovasti olla ahmimatta kirjaa kerralla, sillä en vain olisi halunnut tämän loppuvan. Sarjan lukemisen jälkeen jäljellä on nyt ikävä. IQ84 vei minua täysin, ja olen todella iloinen että tämä voitti Blogistanian Globalian.

Kolmas osa alkaa siitä mihin toisessa osassa jäätiin: taivaalla on kaksi kuuta, jotain outoa on tekeillä, eivätkä Tengo ja Aomame ole löytäneet toisiaan. Uutena kertojaäänenä on luotaantyöntävä, molempien perässä oleva salapoliisi Ushikawa, joka on tärkeässä roolissa maailmassa jossa Aomame ja Tengo etsivät toisiaan vimmatusti. Aomamen ja Tengon täytyy saada todellisuus nyrjähtämään takaisin vuoteen 1984, sillä rinnakkaistodellisuuden järjestys uhkaa sortua. Mutta ehtivätkö he löytää toisensa ennen kuin heidät löydetään?

Päätösosa on hieman erilainen verrattuna kahteen ensimmäiseen osaan. Tässä edetään selkeästi rauhallisemmin, vaikka odotin menon olevan vauhdikkaampaa. Rauhallisempi tahti ei kuitenkaan missään vaiheessa häirinnyt tai vienyt tehoa tarinalta, se kaikki sopi tilanteeseen hyvin.Verkko kiristyy ympärillä hitaasti, mutta saa lukijan odottamaan loppuratkaisua silti suurella jännityksellä.

IQ84 on paljon sellaista mitä ei ymmärrä, mutta josta toisaalta voisi kertoa paljonkin. Aina kun kohdalle osuu todella hyvä kirja joka vie jalat alta, vie se selkeästi myös taidon kirjoittaa kirjasta mitään ylistyssanoja järkevämpää. IQ84 on kirja, joka täytyy lukea, kokea ja antaa viedä mennessään. Minulle kirjan maailma on ollut sellaista josta on ollut vaikeaa palata takaisin, tässä tarinassa olen ollut niin kiinni viime viikkoina etten ihan heti muista koska viimeksi näin olisi kirjan kohdalla käynyt. Kirja sisältää paljon on paljon outoja asioita, eikä loppukaan anna paljon vastauksia, mutta ehkä siinä juuri on osa Murakamin taikaa: lukija jää hämmennyksen valtaan, mutta silti pohtimaan mistä tässä kaikessa on kyse. Murakamilla on taito kirjoittaa niin, etteivät oudot asiat loppupeleissä edes tunnu niin kovin oudoilta, kaikki on mahdollista.

IQ84 on ollut minulle huikea lukukokemus, siitä ei pääse mihinkään. Yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Muuta en aio enää sanoa kuin että lukekaa te jotka ette vielä ole kirjaan tarttuneet. Teillä tämä huikea maailma on vielä edessä, minä yritän päästä IQ84:n tunnelmasta vähitellen muiden kirjojen pariin, helppoa se ei tule olemaan.