sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

5 asiaa -haaste!

Ihanaa että minua taas muistettiin, kiitos tästä kuuluu Aletheialle
Ei muuta kuin haasteen kimppuun!

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
 ♥ Puhelin
 Jotain lukemista
 ♥ Hellyys 
 ♥ Internet
 ♥ Ruoka


5 suosittelemaani kirjaa:
 Elif Shafak - Rakkauden aikakirja
 Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
 ♥ Héléne Grémillon - Uskottuni
 ♥ Daphne Kalotay - Bolshoin perhonen
  Sofi Oksanen - Puhdistus

5 materialistista lahjatoivetta:
 Uusimmat Muumipeikko ja Niiskuneiti -muumimukit
 ♥ Hajuvesi
 ♥ Laadukas käsilaukku
 ♥ Mintunvihreät Converset
 Kirjoja, kirjoja!

5 paikkaa, jossa haluaisin käydä:
  Lontoo
 San Fransisco
 ♥ New York
 ♥ Los Angeles
 ♥ Havaiji 


5 adjektiivia minusta:
 Hymyilevä
 ♥ Haaveilija
 ♥ Ailahtelevainen
 ♥ Stressailija
 ♥ Kiltti

5 lempiruokaani:
 Kermainen lohikeitto
 ♥ Kaalilaatikko
 ♥ Kukkakaaligratiini
 ♥ Pinaattikeitto
 ♥ Äidin jauhelihakastike

5 elämänohjetta:
Elämä on sitä mitä teet siitä
♥ Ole oma itsesi
♥ Älä koskaan luovu unelmistasi
♥ Tee toisille niin kuin haluaisit tekevän itsellesi
♥ Uskalla elää hetkessä

5 haastettavaa blogia:
Tämä on kiertänyt jo tässä vaiheessa niin useassa blogissa etten pysy enää ajantasalla, eli kaikki ne jotka eivät haastetta ole vielä saaneet, voivat tarttua tähän! :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen lukusuunnitelmat

Annika kirjoitti kivasti Top Ten Tuesday hengessä pääsiäisen lukusuunnitelmistaan, ja sai pohtimaan omaa pääsiäisen kirjapinoani. Pääsiäisenä hemmotellaan usealla vapaapäivällä ja aion huomisen pääsiäissiivouksen  jälkeen keskittyäkin vain hyvään ruokaan, suklaamuniin ja kirjoihin! Mahtava suunnitelma, vaikka itse sanonkin. Pääsiäisen ruoat on jo hankittu (suklaamunia lukuunottamatta) ja olen myös kutakuinkin selvinnyt täpötäyden Prisman ostospaniikista. Luulin olevani itseäni ovelampi käymällä aamupäivällä jo ruokakaupassa mutta jos siihen aikaan on jo sellainen meno ja meininki, en voi kun kauhulla ajatella iltaa tai ylipäänsä huomista päivää. Eli kaikki jotka työskentelevät kaupan alalla ja ovat pyhän töissä, tsemppiä! Itsekin olen saman kokenut, näköjään vaan aika lahjakkaasti jo unohtanut...

Kävin tänään myös kirjastossa ja mukaan tarttui pari teosta joita olen jo pitkään halunnut lukea, lisäksi lukuvuorossa on myös kevään pari uutuutta. Voi tietenkin olla etten näitä kaikkia ehdi pyhien aikana lukemaan mutta lukusuunnitelmat, niitä on niin kiva tehdä!


♥ Julie Kibler - Matkalla kotiin
♥ Joonas Konstig - Totuus naisista
♥ Héléne Grémillon - Uskottuni
♥ Geraldine Brooks - Kirjan kansa

Luulen että lukumatka alkaa Kiblerin romaanilla, olen siitä niin kiinnostunut juuri nyt!
Pääsiäisen aikana tulen ainakin kertaalleen moikkaamaan, en vain osaa olla ilman tietokonetta edes yhtä päivää. Kauheaa olla niin riippuvainen jostakin asiasta :) Minua on muistettu myös Viiden asian haasteella jota vielä työstän, ja koitan saada sen julkaistua viikonlopun aikana. 

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!

PS: Tässä vielä aiemmin tänään kirjoittamani arvostelu Karoliinan Aika mennyt palaa teoksesta.


Karoliina Timonen - Aika mennyt palaa

Karoliina Timonen - Aika mennyt palaa. Tammi 2012. Kansi: Emmi Kyytsönen

"Ehkä eniten ihmettelin sitä, kuinka aavemaisesti tunsin Corinnen läsnäolon. Ja tiesin, mitä hän ajatteli. Aavistin usein, mitä hänen elämässään tulisi tapahtumaan ennen kuin näin sen unessa. Yleensä en uskaltanut antaa itseni ajatella niin pitkälle, mutta voi melkein sanoa, että pystyin muistelemaan hänen elämäänsä niin kuin olisin muistellut omia aiempia vuosiani."

Kun Klarissa ja Mikael päättävät lähteä Mikaelin työn perässä Bostoniin Yhdysvaltoihin vuodeksi, jää Klarissa pois työstään keskittyäkseen lyhyiden äitiyslomien jälkeen kunnolla kotiäitiyteen, sellaiseen jossa leivotaan Mummo Ankan piiraita esiliina yllä ja ollaan onnellisia. Jo lentokoneessa matkalla Bostoniin Klarissa näkee painajaisen joka piinasi häntä lapsena. Unessa nuori nainen nimeltään Corinne etsii hätääntyneenä lastaan, eikä Klarissa ymmärrä unen todentuntuisuutta.

Klarissan elämä muuttuu kertaheitolla perheen päästessä uuteen kotiin uudessa kotimaassa, sillä odotukset ja arki eivät aina kohtaa toisiaan toivotulla tavalla. Klarissa pohtii äitiyttään ja valintojaan samalla kun unien todellisuus alkaa tunkeutua osaksi Klarissan nykyistä elämää. Kuka unissa esiintyvä Corinne oikeastaan on, mitä hän Klarissalta haluaa ja miksi unet tulevat juuri nyt takaisin, monen vuoden jälkeen?

Aika mennyt palaa on ollut erittäin luettu kirjablogeissa, ja olin enemmän kuin riemuissani huomatessani tämän kirjaston hyllyssä, kuin juuri minua odottaen. Karoliinan esikoisteos on kiehtonut minua ilmestymisestään asti, kuitenkin vasta nyt pääsin paneutumaan tähän kunnolla. Aluksi hieman jopa pelotti tarttua kirjaan, tämän teoksen kirjoittajalla on kasvot ja näin ollen kirja tuntui kädessä aivan erilaiselta. Mietin myös, että entäs jos en pidäkään tästä?

Onneksi sitä pelkoa ei ollut, alusta alkaen liimaannuin kirjan ääreen niin totaalisesti että luinkin kirjan yhdeltä istumalta. Yliluonnollisuus, tässä tapauksessa jälleensyntyminen, ei kirjassa hätkähdyttänyt missään vaiheessa, olinhan saanut harjoiteltua hämmennystäni yliluonnollisuuden suhteen jo Luptonin Mitä jäljelle jää -teoksessa. Luptonin teoksessa tosin kyseessä oli ruumiista irtautuminen.

Jälleensyntyminen ajatuksena tuntuu hyvin lohduttavalta, vaikka Corinnen tarina koskettaa traagisuudessaan lukijaa lähtemättömästi. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, ja myös juonellisesti kirja on poikkeuksellinen suomalaisessa kirjallisuudessa. Jos en tietäisi kuka kirjailija on, ja kirjasta puuttuisi viittaukset Suomeen, voisin hyvin kuvitella tämän olevan peräisin amerikkalaisen kirjailijan kynästä. Jotain elokuvamaista ja erilaista tässä on verrattuna yleensä lukemaani suomalaiseen kirjallisuuteen, ja siksi tämä on niin hieno kirja.

Teksti on sujuvaa ja kappaleet lyhyitä, ja tämä sopi kirjalle. Unet Corinnesta ovat kuin välähdyksiä, mutta jotka pikku hiljaa avautuvat niin Klarissalle kuin lukijallekin. Corinnen tarinasta haluaa tietää enemmän ja enemmän. Viis siitä että joitakin asiota lukija saattaa pystyä päättelemään ennakkoon, viihdearvoa se ei kuitenkaan vähennä. Suurimpia linjoja minun oli kuitenkin vaikea osata arvata ennakkoon ja loppuun olin tyytyväinen. Asiat selvisivät, eikä mikään jäänyt hiertämään. 

 Viihdyin niin hyvin kirjan parissa että pakko oli saada tietää miten Klarissan ja Corinnen tiet oikein kohtaavat, ja aloitettuani en voinutkaan lopettaa. Väkisinkin kirjaa lukiessani mietin, kuinka paljon Karoliinaa itseään on kirjassa mukana, ja mielsin Klarissan usein Karoliinaan vaikka Karoliinan tunnen vain hänen kivan bloginsa kautta.

Tämän luettuani on sanottava, että Karoliinan on kirjoitettava lisää! :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Perjantain kuulumisia

Huhheijaa, kiirettä on pitänyt! Päivät ovat kuluneet kuin siivillä enkä ole ehtinyt keskittymään oikein minkään kirjan parissa. Tämä viikko on mennyt puiden parissa, sillä koska uusi kotimme on varustettu takalla, tarvitsemme ensi talvelle uutta puuta poltettavaksi. Onneksemme sattui hyvään saumaan ystäviemme talonrakennusprojekti, sillä samalla kun tonttia raivataan kertyy sieltä puuta. Ei siis muuta kuin haalarit päälle ja puuhommiin! :) On muuten erittäin hyvää hyötyliikuntaa, ensimmäisen päivän kun oli huhkinut oli aamulla melkoinen kokovartalojumi.

Tällä viikolla vietettiin mieheni syntymäpäiviä ja kaunis kimppu syntymäpäiväkukkia sekä narsissit koristavat nyt olohuoneen pöytäämme. Minun piti ottaa kuva (mutta tietenkin unohdin) syntymäpäiväpöydästä josta löytyi värinä vaaleanpunainen sekä päätähtenä sitruunarahkakakku. Kakku on helppo tehdä, eikä ole yhtään makeaa mistä kaikki vieraat tuntuivat pitävän. Ohje ei ole oma keksimäni, sen voi kurkata täältä Pirkka -sivustolta.
Aihetta oli nostaa paitsi syntymäpäivien vuoksi kuohuviinimalja myös siksi että sain tällä viikolla uuden työpaikan! Nyt on yksi stressinaihe vähemmän tässä taloustilanteessa ja työnteko on puoleksi vuotta turvattu. Työ ei ole sitä mitä alunperin olin hakenut, mutta olen silti iloinen tästä valonpilkahduksesta risukasassani :)

Nyt kun pari viikkoa on tultu mentyä tukka putkella joka suuntaan on ihana hengähtää viikonlopun verran kun lähdemme Naantalin kylpylään pariksi yötä. En malta odottaa! Olen käynyt Naantalissa viimeksi muistaakseni 2007 kesäaikaan ja se oli aivan ihana reissu. Toivottavasti auringonpaistetta on nytkin tiedossa jotta pääsee ulkoilemaan ja valokuvailemaan. Tietysti aion lillua uima-altaassa, kylpylään kun mennään ;)

Kaiken kaikkiaan nyt voi sanoa että olen erittäin iloinen ja onnellinen kaikesta ympärillä tapahtuvasta. On ihana aloittaa viikonloppu kun tietää että työsopimus on allekirjoitettu, matka Naantalin kylpylään odottaa ja kevät tulee. Uskomatonta muuten millaisen energian kevääntulo aiheuttaa ihmisessä, hymykin on niin herkässä! Kaipaan värejä ympärilleni, keltaista ja vaaleanpunaista...

Iloista ja ihanaa viikonloppu kaikille!
Muistattehan että sunnuntaina ovillanne saattaa käydä virpojia? Tai niin kuin äitini sanoo, trulleja :)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hisham Matar - Erään katoamisen anatomia

Hismah Matar (Anatomy of a Disappearance) WSOY 2013. 
Suomennos Minna Kumpulainen, kuva Stephen Simpson / Getty Images
"En näe isääni kun katson peiliin, mutta tunnen hänet sisälläni, aivan kuin hän kiemurtelisi paidassa joka on hänelle hiukan liian pieni. Isääni on aina ympäröinyt salaperäisyyden verho, silloinkin kun hän oli läsnä. Pystyn melkein kuvittelemaan millaista olisi ollut, jos isä olisi lopulta nähnyt minut vertaisenaan, ystävänään. Melkein, mutta en ihan."
Nurin äiti kuolee pojan ollessa vielä nuori ja jää yksin isänsä kanssa asumaan Kairon taloon. Nurin ja isän suhde on vaikea ja etäinen. Lomamatkallaan hotellin uima-altaalla Nuri kiinnittää huomiota naiseen keltaisessa uimapuvussa, eikä saa Monasta tarpeekseen. Nuri voisi ikäeron vuoksi olla Monan oma poika, mutta ajattelee tätä silti lakkaamatta, pakonomaisesti. Käy kuitenkin niin, että Nuri huomaa pian olevansa kolmas pyörä isän mennessä naimisiin Monan kanssa. 
Nuri toivoo palavasti, että tulisi hetki jolloin saisi olla Monan kanssa kahden, ilman isää. Toive toteutuukin traagisella tavalla, sillä isä katoaa jälkiä jättämättä. Vuosien saatossa pojasta muotoutuu mies, joka saa etäisen isänsä arvoituksellisesta elämästä totuudenpalasia, ja omalle elämäntarinalleen uudet perustukset.
Erään katoamisen anatomia on Matarin toinen teos ja se on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa. Matar on aikaisemmin julkaissut In the Country of Men -kirjan joka on saanut useita palkintoja. Teos on mukavan lyhyt (210 sivua), ja sen lukeekin nopeasti. Luvut ovat lyhyitä ja teksti ytimekästä, näin lyhyessä kirjassa on hankala jaaritellakaan.
Kirjan vahvuus on sanoissa joita ei sanota ääneen, kuten takakannessa hienosti ja osuvasti ilmaistaan, mutta jotenkin olisin kaivannut enemmän. Jäi tunne, että herkässä iässä olevan pojan ongelmallinen tilanne esimerkiksi äitipuolensa Monan kanssa vain jäi, unohtui. Vaikka Nurin syvimpiä tunteita ei lukijalle täysin tarjoillakaan, on isän poissaolo aina läsnä, eikä epävarmuus isän tilanteesta jätä koskaan rauhaan. Isän kohtalo jää auki niin Nurille kuin lukijallekin, ja epävarmuus näkyy mielipiteenkin muodostumisesta. Pidin tästä, mutta en ihastunut. Mietin, että pitäisikö minun lukea tämä uudestaan, saisinko tästä irti vielä jotain mitä en ensimmäisellä lukukerralla saanut?  Mielenkiinnolla jään odottamaan muiden mielipiteitä kirjasta!
Kirjan on lukenut englanniksi aikaisemmin Satu. 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Philippa Gregory - Punainen kuningatar

Philippa Gregory (The Red Queen) Bazar kustannus 2012. Suomennos Natasha Vilokkinen. 
Kansi: Lene Stangebye Geving

"Jumalan nimeen, äiti", sanon ääni kyynelistä väristen,"minun on pakko uskoa, että minulla on elämässä muutakin virkaa kuin olla vaimona yhdelle miehelle toisensa perästä ja toivoa, etten kuole synnytykseen!"
Hän pudistaa päätään ja hymyilee minulle niin kuin tyrmistykseni olisi pelkkää pikkutytön kiukuttelua leluistaan. "Ei, kultaseni, sinulla ei todellakaan ole muuta virkaa,"hän sanoo."Joten hoida velvollisuutesi tottelevaisin sydämin."

Nuori Margaret Beaufort, Lancasterin suvun perijätär,ei missään vaiheessa tyydy kohtaloonsa, vaikka naitetaankin onnettomaa avioliittoon kahteen kertaan. Ensimmäisestä avioliitosta Edmund Tudorin kanssa Margaret saa pojan, Henrik Tudorin, ja jää pian leskeksi. Pojasta tulee Margaretin kunnianhimoisen ja määrätietoisen suunnitelmansa tärkein asia, ja Margaret uskoo voivansa kääntää kohtalon koettelemukset voitokseen ja ohjaamaan historian kulkua sukuperänsä ansiosta. Vuosia Margaret katsoo sivusta ja vannoo kostoa, hänellä on elämässään vain yksi tavoite: saada poikansa Henrik valtaistuimelle, jonne on syntymästään lähtien kuulunut ja olla Englannin kuninkaan äiti.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun luin Valkoisen kuningattaren mutta muistini oli päässyt jo rapistumaan henkilöiden kohdalta, ja hankaloitti aluksi luku-urakkaa melkoisesti. Valkoista kuningatarta ei ole pakko lukea ennen tätä, mutta huomasin että minua se kyllä hieman helpotti pysymään ajantasalla henkilöiden ja tapahtumien osalta. Toisin kuin Valkoisessa kuningattaressa jossa Elisabetia kuvataan sanoinkuvaamattoman kauniiksi kunigattareksi, kuvailtiin Margaret tässä vain hurskaana ja määrätietoisena naisena. Jotenkin muistelen, ettei Elisabet kuvannut Margaretia kyllä mitenkään kauniisti Valkoisessa kuningattaressa...
Kirjan alussa Margaret saakin minut kuitenkin säälimään tätä, ensimmäisiin naimisiin Margaret meni vasta 12-vuotiaana. Kirjan edetessä saan Margaretista kuitenkin hyvin pakkomielteisen, kostonhimoisen ja sitä kautta hyvin säälittävänkin kuvan. Hänen poikansa Henrik on maanpaossa Ranskassa, eikä tunne enää maataan, mutta Margaret jaksaa uskoa vuosi toisensa jälkeen, että aika vielä koittaa, ja että Elisabet on pelkkä noituudella hallitseva huora. Margaretista tulee suorastaan hankala pitää, ymmärrystä on aina vaikea antaa tälle kylmälle naiselle.

Nämä serkusten väliset kuviot, ja Ruusujen sota, ovat monimutkaisia ja täynnä juonittelua. Kuka on kenenkin puolella, kuka on kenenkin kanssa naimisissa ja milloin on kenenkin vuoro hallita. Oli hyvä, että Gregory toi tähän romaaniin asioita myös edellisestä romaanistaan, jotta juonikuvio muistuu lukijalle mieleen. Toisaalta tapahtumat saavat myös toisenlaisen näkökulman, toisen naisen silmillä. Näin kaikki asiat näyttäytyvät hieman uudessa valossa, ja jokaisella on syynsä kostoon ja vihaan. 

Gregory kirjoittaa vangitsevasti ja värikkäästi, ja kiistatta hallitsee historiallisten romaanien kirjoittamisen mielenkiintoisine juonineen. Tapahtumat ja henkilöt heräävät kirjan sivuilla henkiin ja janoamaan lisää tietoa. Gregorylta ilmestyy tänä vuonna suomeksi The Lady Of the Rivers, joka tulee ehdottomasti olemaan lukulistallani suomennoksen ilmestyttyä. Viihdyin Punaisen kuningattaren parissa oikein hyvin, mutta nyt vaihdan historialliset romaanit muuhun kirjallisuuteen!




lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kate Furnivall - Pietarin jalokivi

 Kate Furnivall (The Jewel of St Petersburg), Helsinki-kirjat 2010. 
Suomennos Riie Heikkilä,
 kannen kuvat: Yolanda de Kort / Trevillion Images / Larry Dale Gordon / Getty Images

Aina välillä on ihana tarttua historiallisiin romaaneihin, ja historian sekä romantiikan nälkääni Pietarin jalokivi sopikin vallan mainiosti. Furnivall ei ole minulle entuudestaan tuttu kirjailija, kansiliepeistä kuitenkin selviää että historiallisia romaaneja on kirjoitettu aikaisemminkin. Olen taas viime päivinä sairastellut flunssaa toistamiseen, ja olotilaani tällainen mukavan kevyt, viihdyttävä ja historiallinen rakkausromaani oli omiaan.

Eletään vuotta 1910, jossa nuori Valentina Ivanova kuuluu Pietarin aatelistoon isänsä kautta, palveleehan hän itse Venäjän tsaaria. Valentina on kaunis ja määrätietoinen nuori nainen, joka soittaa satumaisesti pianoa hurmaten esityksellään paitsi tsaarin, myös erään punertavatukkaisen tanskalaisen insinöörin. Valentinan vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tyttärensä rakkauden kohteeseen, ja painostavat tätä avioliittoon venäläisen kreivin kanssa jota Valentina ei rakasta vähimmässäkään määrin.

Heti kirjan alussa lukija saa maistiaisen ajan levottomuuksista ja muutoksista, joita Venäjällä tuohon aikaan ilmeni, ja romaani alkaakin varsin vauhdikkaasti josta yllätyin vain positiivisesti. Koko romaanin ajan Valentinan ja insinööri Jensin rakkaustarinan yllä leijailee levottomuuksien ja bolsevikkien aalto, jonka keskellä nuorenparin rakkaus vain vahvistuu. Furnivall kuvaa myös työläisten oloja ja sitä kautta eroja aatelistoon, ja kuilu on ollut suuri. Kirja etenee ajallisesti kohti väistämätöntä ja Valentinan elämä muuttuu totaalisesti kun tsaarin valta vihdoin alkaa horjua bolsevikkien ryhtyessä taistoon uuden ajan Venäjästä.

Valentina on henkilönä määrätietoinen taistelija, joka taistelee rakkaittensa puolesta viimeiseen asti. Varsinkin Valentinan rakkaus sisartaan Katjaa kohtaan on voimakasta ja hän joutuukin suojelemaan tätä ympäröivältä maailmalta raivokkaasti. Valentinalla on unelmia, mutta hän ajattelee aina ensin sisarensa parasta.

Kirja tarjosi minulle yllätyksiä, ja piti kuumeisen lukijan otteessaan. Nämä historialliset romaanit ovat minulle parasta välipala -viihdettä, näissä on pitkälti aika sama kaava mutta aina ne jaksavat juuri historiansa takia viihdyttää. Kerronta ei ollut pirstaleista, vaikka välillä ääni oli muillakin kuin Valentinalla. Myöskään hankalia (venäläisiä)nimiä ja useita henkilöhahmoja joista olisi mennyt sekaisin, ei kirjasta onneksi löytynyt.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava tuttavuus, jota voin suositella historiallisista romaaneista pitäville. Otan itseasiassa seuraavaksikin lukuun erään historiallisen romaanin, josta olen jo yhden osan lukenut, ja siirryn nyt Venäjältä 1400-luvun Englantiin ja toivon että flunssa pian hellittäisi.