maanantai 30. tammikuuta 2017

Elizabeth Gilbert: Big Magic - Uskalla elää luovasti


Elizabeth Gilbert: Big Magic - Uskalla elää luovasti
Gummerus 2017
Suomennos Laura Beck
Englanninkielinen alkuteos Big Magic, 2015
Arvostelukappale kustantajalta

"Uskon vakaasti, että me kaikki tarvitsemme elämäämme jotain puuhaa, joka estää meitä pureskelemasta sohvaa. Tulee siitä meille sitten ammatti tai ei, me kaikki tarvitsemme tekemistä, joka ei ole meille arkipäivää ja joka vapauttaa meidät vakiintuneista ja rajoittavista yhteiskunnallisista rooleistamme (äitinä, työntekijänä, naapurina, veljenä, esimiehenä tms.). Me kaikki tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meidät unohtamaan itsemme joksikin aikaa - unohtamaan ikämme, sukupuolemme, sosioekonomisen taustamme, velvollisuutemme, epäonnistumisemme ja kaiken sen, mitä olemme menettäneet ja möhlineet. Tarvitsemme jotakin, mikä vie meidät niin kauas itsestämme että unohdamme syödä, unohdamme käydä pissalla, unohdamme leikata nurmikon, unohdamme inhota vihollisiamme, unohdamme pohtia epävarmuuksiamme. "

Luin vuosia sitten Elizabeth Gilbertin bestsellerin Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä, josta muistan kovasti pitäneeni. Kyseisen kirjan julkaisusta on kulunut jo kymmenen vuotta aikaa, ja Gilbertiltä on näin juhlavuotena ilmestynyt nyt uusi kirja Big Magic - Uskalla elää luovasti joka nimensä mukaisesti opastaa oman luovuuden pariin. Hyvinvointikirjoille on oma hetkensä ja paikkansa, ja itseäni ne ovat viime aikoina innostaneet kovasti. Ja rehellisesti uskon sen kielivän jostain. Melkoisen pirstaleinen työhistoria vailla sitä "omaa juttua", lähestyvät kolmekymppiset ja oman paikan löytyminen maailmassa mietityttävät entistä enemmän ja juuri siksi kirjat kuten Big Magic kutsuvat luokseen. Jo pelkästään kirjan kansi on ihanan energinen ja sopii luovuuden teemaan!

Kirjan tarkoituksena ei ole opastaa siihen kuinka elämä yht'äkkiä omistetaan taiteen tekemiselle, tai kuinka elämän suunta muutetaan hetkeksi täysin päinvastaiseen suuntaan. Niin saa toki tehdä jos siltä tuntuu, mutta pääpaino on laajemassa sanomassa; "--kun puhun luovasta elämästä, puhun laajemmin. Puhun elämästä, jota ohjaa pikemminkin uteliaisuus kuin pelko." Sillä kuinka monen ihmisen unelmat ja luovuus kaatuvat juuri pelkoon! Ei uskalleta olla sitä mitä halutaan olla, ei päästetä irti niistä näkymättömistä rajoitteista joita ympärille on kasattu. Pelolle annetaan liikaa valtaa, vaikka sisällä asuisi millaisia lahjoja tahansa.

Uskon samaan kuin yllä olevassa lainauksessa: me kaikki tarvitsemme jotain mikä auttaa meidät unohtamaan itsemme hetkeksi. Meille himolukijoille on helppoa mennä tarinoiden sisään, unohtaa ympäröivä maailma, sillä rakastamme kirjoja ja lukemista. Monesti myös kirjoittamista, sillä minulle juuri tämä blogi on se luovuuden kanava jota ilman en voi olla. Samalla tavalla se ihminen joka möyrii kukkapenkissä sormet mullassa unohtaa arkihuolet ihastellessaan kätten jälkiä ja toinen maalaa niin keskittyneesti että on sulkenut muun maailman hetkeksi pois ulottuviltaan. Se on luovuutta, intohimoa ja uteliaisuutta.

Kirjassaan Gilbert esimerkkien kautta kertoo kuinka luovuus on kuin taikaa: aikaansaannokset vaihtelevat suuresti eri ihmisillä, mutta luova elämä antaa onnellisempaa, vahvempaa ja ennen kaikkea kiinnostavampaa elämää. Jos olet aina halunnut harrastaa vaikkapa balettia, tee se. Elämä on taatusti erilaisempaa kuin ennen!

Uskalla elää luovasti on ennen kaikkea inspiroivaa luettavaa. Se rohkaisee, eikä edes hirveästi vedä överiksi. Joskus tällaisilla self-help oppailla on taipumusta pieneen epäuskottavuuteen, mutta itse koin kirjan enemmänkin pienenä voimakirjana inspiraation tiellä. Tukena sille rohkeuden tielle jossa uskaltaa elää omannäköistä elämää.


Helmet -lukuhaaste: 4. kirja lisää hyvinvointiasi

perjantai 27. tammikuuta 2017

Blogistanian vuoden 2016 parhaat kirjaehdokkaani


Ensimmäistä kertaa otan osaa Blogistanian Finlandia sekä Blogistanian Globalia 2016 äänestykseen, jossa kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2016 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa.
Kategoriat ovat:
  • Blogistanian Finlandia
  • Blogistanian Globalia
  • Blogistanian Kuopus
  • Blogistanian Tieto
joista itse osallistun nyt kahteen ensimmäiseen. Kuinka jännittävää! Varsinkin näin Suomen juhlavuotena varsinkin kotimaisen kirjallisuuden taso ilahduttaa, ja Blogistanian Finlandia -kategoriassa nähdään varmasti timanttinen kolmikko. Pisteytys menee niin, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen. Jokaisen kirjan kohdalla on myös linkki omaan blogiarviooni.

Blogistanian Finlandia 2016 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2016 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Blogistanian Finlandiaa emännöi Krista Lukutoukan kirjallisuusblogista.

Pisteeni annan

Minna Rytisalo: Lempi, kolme (3) pistettä
Riitta Jalonen: Kirkkaus, kaksi (2) pistettä


Blogistanian Globalia 2016 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2016 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Blogistanian Globaliaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Pisteeni annan kahdelle kirjalle:

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon, kolme (3) pistettä
Sadie Jones: Kotiinpaluu, kaksi (2) pistettä

Äänestyksen tulokset julkaistaan emäntäblogeissa 28.1. kello 10. 

torstai 26. tammikuuta 2017

Tua Harno: Ne jotka jäävät

 Tua Harno: Ne jotka jäävät
Otava 2013
Seven pokkari 2014
Kansi Timo Numminen
Oma kirjaostos


"Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen,
 enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun."

Frida kirjoittaa auki sukunsa tarinaa yrittäen ymmärtää isäänsä, isoisäänsä ja itseään. Fridassa asuu sama levottomuus kuin sukunsa miehissä, mutta ei halua osaksi samaa toistuvaa ja sukupolvia vahingoittavaa ketjua, sillä "Miksi aina tärkeimpiä ovat ne, jotka lähtevät? Miksi kirjoitan tätä isästäni, joka lähti, enkä äidistäni, joka jäi?"

Fridan isä Raimo on nuorena kuin ilmetty Leonard Cohen, hän soittaa tyttärelleen artistin levyjä, pyytää kuuntelemaan sanoja tarkoin, ja matkustaa ympäri maailmaa aina moitteettomasti pukeutuen. Fridan isän lapsuus ilman oman isänsä Pojun läsnäoloa sai tämän vakuuttuneeksi ajatuksesta yhdestä upeasta ja onnellisesta perheestä, mutta se sama levottomuus mikä ajoi Pojunkin maailmalle horjuttaa myös Fridan isää. Lähteä voi monella tavalla, kuten Poju maailmalle, tai Raimo, joka yritti pysyä paikoillaan, mutta "hän kaatui sisäänpäin. Teki sisälleen maailman, jonne kukaan ei voinut häntä seurata eikä häntä sieltä löytää."

Ne jotka jäävät
on vahva sukutarina. Se kertoo poislähtemisestä, jäämisestä ja sielun levottomuudesta. Samalla se tuo esiin sen jäljen mikä jääviin sukupolviin jää kun luota lähdetään pois. Se ei parane koskaan. Tässä suvussa miehet ovat lähteneet ja naiset jääneet, ja samalla rikkoneet lähtiessään paljon.

Tua Harnon teksti on painavaa ja kaunista luettavaa. Tässä tarinassa ei lähdetä sivuraiteille, se ei tuomitse henkilöitään mutta ei toisaalta anna armoakaan. Tarina ei ole kaunis mutta se on vahva ja voimakas, sieluun osuva. Surumielisyys leijuu kirjan yllä, ja sellainen kaihoisa surumielisyyden tunne jäi itsellenikin kirjan kannet suljettuani. Kuinka paljon onkaan asioita jotka ylittävät monet sukupolvet! Mutta mitä kirjailija haluaa teoksellaan sanoa?, mietin pitkin kirjaa. Kirja kertoi nimensä vastaisesti kuitenkin enemmän heistä jotka lähtevät, eivät niistä jotka oikeasti jäivät, ja juuri se asia teki tarinasta aika julman. Voisiko sukupolvien ylittävässä ketjussa tehdä poikkeuksen? Olen kuitenkin odella vaikuttunut siitä että tämä on Harnon esikoisteos, ja päällimmäiset tunteet kirjan suhteen ovat ihastuneet. Kirjan loppuratkaisu on kirjan tyylille uskollinen ja suorastaan jäätävä, mutta jotenkin niin ainoa oikea.

"Eivät ne rakasta jotka lähtevät, vaan ne jotka jäävät."
Helmet-lukuhaaste: 42. Esikoisteos

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

John Williams: Stoner

John Williams: Stoner
Bazar 2017, 1. taskukirjapainos
Suomennos Ilkka Rekiaro
Englanninkielinen alkuteos Stoner, ilmestyi alunperin vuonna 1965
Oma kirjaostos

"Nimen sattumalta kohdannut opiskelija saattaa aprikoida, mikä William Stoner oli miehiään, mutta tuskin tyydyttää uteliaisuuttaan muuten kuin ohimennen asiaa tiedustelemalla. Stonerin kollegat, jotka eivät mitenkään erityisesti arvostaneet häntä hänen eläessään, puhuvat hänestä enää harvoin; vanhimmille hänen nimensä muistuttaa siitä lopusta joka heitä kaikkia odottaa, ja nuorimmille se on pelkkä ääneen lausuttu sanapari. Se ei herätä menneisyyden vastakaikua eikä mielikuvaa henkilöstä, johon he kykenisivät itsensä tai uransa yhdistämään."

En olisi voinut aloittaa tätä uutta kirjavuotta yhtään paremmin. Minua kiinnosti Stoner jo sen ilmestyessään suomeksi käännettynä vuonna 2015, ja ihastuneita arvioita muista kirjablogeista lukiessani olin jossain syvällä sisimmässäni varma että kirjaan tulenkin ihastumaan. Kirjan lukeminen sai kuitenkin odottaa näinkin kauan, mutta koska olin varma ihastumisestani en voinut myöskään ajatella lukevani kirjaa missä tilanteessa vain. Halusin antaa Stonerille arvoisensa ajan.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti miehestä nimeltä William Stoner. Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana ja vanhempiensa ainoana lapsena, lopulta muuttaen kotoa pois aloittaakseen opiskelut Missourin yliopistossa. Aluksi suunnitelmana oli, että Stoner opiskelee maataloustiedekunnassa palaten opiskelujensa jälkeen takaisin maatilalle ja perheen tilaa jatkamaan. Rakkaus kirjallisuuteen roihahtaa kuitenkin Stoneriin sen verran palavasti, ettei hän palaa enää kotiin. Yliopistosta tulee nyt hänen kotinsa ja elämänsä, kun hän alkaa myös opettaa.

Stoner tapaa nuoren ja kauniin Edithin, ja he menevät naimisiin tuntematta toisiaan. Avioliitosta tulee onneton, heillä ei ole muuta yhteistä kuin kaipaus joka ei kohtaa. Edithistä kuoriutuu tasapainoton nainen, johon on koko kirjan ajan vaikea suhtautua myötämielisesti, vaikka avioliiton molemmissa osapuolissa on syynsä sen epäonnisuuteen. Parille syntyy yksi lapsi, tytär, johon vanhempien epäonnistunut avioliitto lopulta jättää vääjämättä omat arpensa.

Stoner on yksi vaikuttavimmista ihmisen elämän kaaresta kerrottavista kirjoista. Williams kirjoittaa niin inhimillisen tarkkanäköisesti ihmiselämän pettymyksistä, rakkaudesta ja niistä pienistä sekä suurista vivahteista joita ihmisten välille vuodet tuovat. Kuinka joku voikaan löytää niin osuvat sanat kuvastamaan ihmisen pettymystä omaan elämäänsä, kuinka syvän viisaalta tuntuu lukea rauhallisen eleettömästi etenevää armottoman vääjäämätöntä ihmiselämän loppua. Kuinka joku kirja voikaan olla näin vakuuttava, koskettava ja vain kertakaikkisen upea.

Tunne syvällä sisimmässä oli siis osunut oikeaan: minä todella ihastuin kirjaan. Se pisti ajattelemaan, kietoi maailmaansa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan piti otteessaan. Stonerin luettuani en voi kuin samassa lauseessa todeta että on suuri harmi, ettei kirja ilmestyessään herättänyt huomiota mutta kuitenkin onni, että teos on nyt löytänyt kaunokirjallisessa maailmassa arvoisensa paikan, kun vuonna 2006 kirjasta otettiin uusia painoksia ja lukijat löysivät teoksen.

Helmet-lukuhaaste: 2. kirjablogissa kehuttu kirja.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Gao Xingjian: Vaarin onkivapa

 Gao Xingjian: Vaarin onkivapa
Otava 2009
Suomennos Riina Vuokko
Kansi Joseph Shan Pao Lo
Kiinankielinen alkuteos Gei wo laoye mai yugan
Kirjastosta lainattu

"Kirjoitin, että koti on joustava kahle. Joskus se tuntuu väljältä, joskus taas puristaa tiukemmin kiinni. Joskus sitä jää loukkuun ihan lähelle, joskus vapautuu miltei kokonaan. Tämä pätee myös kahden toistaan rakastavan ihmisen muodostamaan kotiin.
  Yleensä se on juuri noin.
  Väitän että myös täynnä rakkautta oleva koti on tällainen kahle. Kun rakkaus on suurimmillaan, ehkä kipeänä mutta myös onnellisena, kahleet eivät ahdista kovina ja kylminä, ne tuntuvat pehmeiltä ja helliltä, juuri sitä tarkoitan kun kutsun sitä joustavaksi kahleeksi. Mutta kun matkan varrella tulee vaikeuksia, niitä pieniä ristiriitoja, joihin jokaisessa kodissa joskus törmätään, silloin kokee tuskaa läheistensä takia ja ajattelee helposti, että alun perinkin, perhettä perustaessa, tuli tehtyä niitä ja näitä virheitä. Riitoja ei voi välttää onnellisimmassakaan perheessä. Siinä vaiheessa tuo kahle kiristyy tiukemmalle, ja kun selvitään riidan yli, se taas löystyy. Näin minä sen asian ymmärrän. Näin kirjoitin päiväkirjaani. En siis halua että kukaan koskaan, tulevaisuudessakaan, omistaa minut, enkä minä halua omistaa ketään. Tuollaista omistamista ei voi kutsua rakkaudeksi.
  Niin. Ihminen elää ristiriitojen keskellä."


Olen varmasti tehnyt selväksi sen, että kärsin novellikammosta. Ja juuri siksi olenkin ottanut osaa Ompun novellihaasteeseen, jossa siirryn epämukavuusalueelleni. Mutta kappas kuulkaa kuinka hyvää se tekeekään olla välillä siellä epämukavuusalueella, ainakin kun seurana on Vaarin onkivapa. Jos joskus lukee muutaman vaikean, hankalan (ja ehkä jopa huononkin) novellin, ei voi julistaa kaikkia maailman novelleja sellaisiksi. Ja siksi onkin erityisen hienoa löytää luettavaksi hyviä novelliteoksia. Vaarin onkivapa on taas niitä kirjoja, joiden olemassaolosta en tiennyt yhtään mitään, mutta jonka luettuani olen onnellinen sen löydettyäni. Miten jotkut hienot kirjat voivatkaan välillä mennä näin ohi?

Pidin oikeastaan kaikista teoksen novelleista. Luonnollisesti jotkut kolahtivat enemmän kuin muutamat muut (yllä oleva lainaus yhdestä lempinovellistani Sadetta, lunta ja sen sellaista), mutta jokaisen novellin kohdalla mielenkiinto pysyi yllä. Kiina ja sen lähihistorian muistot ovat näissä inhimillisissä novellissa läsnä. Pidin paitsi tunnelmasta, inhimillisyydestä ja kerronnasta myös siitä, etteivät novellit olleet vaikeaselkoisia tai liian monimerkityksellisiä. Näiden novellien maailmaan oli helppoa upota, enkä yrittänytkään lukea kirjaa nopeasti. Novellien (kuten muidenkin kirjojen) kohdalla on tärkeää löytää ne oikeat, sillä tämän teoksen lukeminen auttoi ymmärtämään että ei novellien lukeminen ole epämukavaa: täytyy vain löytää ne oikeat jotka vievät jalat alta. Harva novelliteos on päässyt ihastuttamaan kuten tämä, vain Adichien Huominen on liian kaukana on vaikuttavuudessaan vielä muistoissani pikkaisen edellä. Mutta vain hiukan. Ja näin Vaarin onkivapa pääseekin novelliteoksien parhaimpiin ja niihin kokoelmiin, joita voin suositella hyvillä mielin muillekin. Näihin novelleihin on helppo kiintyä.

Vaarin onkivapa sisältää 17 novellia, jotka näin ollen omalta kohdaltani kuittaan nyt novellihaasteeseen.



maanantai 2. tammikuuta 2017

Helmetin lukuhaaste vuodelle 2017


Kirjakirppu ottaa tänä vuonna osaa Helmetin lukuhaasteeseen. Jo viime vuonna seurasin hyvin aktiivista facebook-ryhmää haasteen tiimoilta, ja sama hyvä meininki näyttää ryhmässä jatkuvan. Tämän vuoden lukuhaaste julkaistiin vähän aikaa sitten, ja lista vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, ettei tähän vain yksinkertaisesti voi olla osallistumatta!

Helmetin lukuhaaste järjestetään jo kolmannen kerran, ja yhteistyössä mukana on Kirja-Suomi 2017 hanke, jonka teemaviikot ovat inspiroineet osaa haastekohdista. Listan erityisenä inspiraationa on kuitenkin vaikuttanut satavuotias Suomi.

"Lukuhaasteen tavoitteena on antaa sopivassa suhteessa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää lukija. Se on avoin kutsu kirjallisuuteen ihan kaikille – tartu sinäkin siis lukuhaasteeseen!"

Tässä vuoden 2017 lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muutamia kirjoja olen listaan jo hahmotellut, mutta vinkkien antaminen kommenttiboksissa on enemmän kuin sallittua! Aion hyödyntää ensisijaisesti haastekohtien kirjoja omasta kirjahyllystäni, ja sen jälkeen suunnata kirjastoon. Vuoden lopussa kokoan erillisen postauksen, johon listaan haasteseen luetut kirjat, mutta tässä vuoden mittaan lisään jokaisen kirja-arvioni perään mihin kohtaan haastetta kirja sijoittuu. Mitä mieltä olet tämän vuoden haasteesta? Sitten ei muuta kuin lukuiloa!