maanantai 30. joulukuuta 2013

Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme

Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme
Teos 2013
Kansi Camilla Pentti


Koko heidän matkansa ajan ja koko tämän vuoden, jonka he olivat asuneet tässä nimeään kauniimmassa kylässä, Alja oli kirjoittanut käsikirjoitusta hänen kanssaan. Arjen enteitä tai Jokapäiväisen merkit, hän ei ollut nimestä vieläkään varma. Mutta heidän yhteinen teoksensa siitä tulisi. Heidän molempien äänet yhteen palmikoituina, yhtä hengitystä, yhtä sielua. Heidän molempien Moskova yhteen liukuneena kuin pinnat joulukuusen koristenauhassa. Heidän maanpakonsa, heidän rakkautensa, heidän kielensä.

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme kertoo yhdestä aikamme merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta (1892-1941), ja hänen tyttärestään Ariadna Efronista (1912-1975). Marina pakeni tyttärensä kanssa Venäjän vallankumousta pakoon voidakseen elää yhdessä miehensä Sergei Efronin kanssa, joka palveli aiemmin valkoisessa armeijassa. Perhe asui ensin Prahan lähiseudun kylissä, sitten Tsekkoslovakiassa kunnes päätyivät Pariisiin, jossa isä ja tytär työskentelivät Neuvostoliiton salaiselle poliisille. Elämä vei heitä takaisin Moskovaan, mutta Stalinin terrori ja toinen maailmansota erotti perheen toisistaan monilla tavoin, lopulta  Ariadnan vankileirille Komiin ja Marinan maanpakoon omassa maassaan.

Jokapäiväisessä elämässä on paljon asioita joihin minulla eivät sanat riitä. Mutta ennen kaikkea kaikessa on kyse äidistä ja tyttärestä, heidän yrityksestään saada yhteys toisiinsa. Äidin ja tyttären kiihkeän monimutkaiset välit on kirjoitettu kuin Pelo olisi päässyt Marinan ja Ariadnan päiden sisään, ilmassa on paljon sanoja, paljon kaunaa ja vihaa, mutta lopuksi myös asioita joille ei löydy sanoja. Kirjoittamisesta ja sanoista elävä Marina haluaa tyttärestään jotain suurta ja opettaakin tyttärelleen runoutta, Marinan haaveenaan on kirjoittaa kirja yhdessä. Äiti ja tytär. Mutta Ariadna haluaa olla ihan tavallinen lapsi.

On tarinoita ja on runoja.
Opin niiden eron. Tarinat ovat maailmasta, kaikkien omaa, mutta runot tulevat sydämestä, siksi ne ovat tärkeämpiä. Jokaisella on omat runosanansa, ne vain pitää löytää. Ne pitää kuulla.
Runosanat ovat meidän salaisuutemme. Kieli jota vain me puhumme. Sydänsanat. Ne kuiskataan salaa, viimeiseksi illalla, ensimmäiseksi aamulla.
Kun sanon sydänsanan, tiedän että Marina on kohta luonani. Siihen ei tarvitse edes ääntä, sydämen liike, sydän joka koskettaa sydäntä, saa sen liikkeelle.
Sydänsanoista tiedän että me olemme yhtä suuta ja sydäntä, yhtä rytmiä ja hengitystä.
Sanojen kautta tulen hänen kuvakseen, Marinan kuvaksi, minulla ei ole muita kuvia.

Jokapäiväinen elämämme vei täyden huomioni, Pelo kirjoittaa vahvasti, runollisesti, laulaen.Viettämäni aika kirjan parissa on ollut hyvin intensiivinen: kirja vaatii täyden keskittymisen, sen se on ehdottomasti ansainnut, mutta voimia se vei. Pelon tyyli kirjoittaa on hyvin runollinen, tyyli joka ei ihan joka kerta saa minua pauloihinsa, mutta jotain vangitsevaa Pelon kynässä kuitenkin on, sillä tarinassa pysyi kiinni aina upeaan loppuun saakka. Pelo ei pelkää kirjoittaa omalla tyylillään, runsaasti ja runollisesti.

Vaikka olen vielä vahvasti kirjan maailmassa sen juuri luettuani, on kuitenkin myönnettävä että voimia kirja vei ennen kaikkea siksi, että se oli paikoitellen hyvin raskas ja liian hidas. On outo tunne, kun kirjan luettuaan on toisaalta helpottunut tiiliskiven loputtua mutta toisaalta on edelleen vahvasti kiinni kirjassa ja sen kielessä. Ei kuitenkaan osaa päästää tarinasta irti. Koen asian niin, että Pelon kynässä on sitä jotakin ja ehdottoman samaa mieltä olen siitä että tämä jos mikä on Finlandiansa ansainnut. On uskomatonta, että suomalainen on päässyt näin kiinni venäläisyyteen ja saavuttanut mielenmaiseman joka on täysin uskottava.

Enempää sanoja minulla ei ole, huomaan että kirjoitan ristiriitaisesti kun koin kirjan rankkana, surumielisenä, hitaanakin, mutta kuitenkin merkittävänä ja vahvana. Tätä tämä kirja sai minussa nyt aikaan! Melkoinen lukukokemus siis takana, ja kirjavuoteni 2013 päättyy todella upeasti.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

On taas se ihana hetki käsillä, kun saa rauhoittua ja tuntea joulun taikaa. Syksy on ollut todella kiireinen ja joululoma tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Joulun suhteen olen muutenkin ottanut nyt tänä vuonna todella rennon asenteen, ne tehdään mitä ehditään. Nautin joulun kiireettömyydestä, perheestä ja lämmöstä, enkä jaksa stressata siitä onko keittiön kaapit siivottu. Enhän minä niissä jouluani vietä.

Lomalukemiset on nyt suunniteltu niin, että ne mitä pukki tuo, niistä sitten nautitaan joulun välipäivinä. Uskomatonta, mutta juuri nyt en lue mitään! Joulutohinat ovat pitäneet minut tänään ihanalla tavalla kiireisenä, lukemaan ehdin kyllä vielä kiireettöminä joulun pyhinä. Vielä en lupaa ehdinkö bloggaamaan välipäivinä, senkin asian suhteen mennään fiilispohjalla :)

Blogini hiljenee siis nyt joulun viettoon, ja haluankin toivottaa kaikille teille ihanille mitä upeinta joulua! Nauttikaa ♥




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Erin Morgenstern - Yösirkus

Erin Morgenstern - Yösirkus
Basam Books 2012
Suomennos Hanna Toivonen
The Night Circus 2011


Sirkus saapuu varoittamatta.
Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.
Korkealle kohoavat teltat ovat mustavalkoraidallisia. Missään ei bäy punaista tai kultaa eikä lähistön puiden ja niittyjen vehreyden lisäksi muitakaan värejä. Koristeellinen takorauta-aita sulkee sisäänsä tämän värittömän maailman, lukemattomat erikokoiset ja -muotoiset teltat, harmaata taivasta vasten piirtyvät mustat ja valkoiset raidat. Ulospäin näkyvä näkyvä vähä maaperäkin on maalilla, jauheella tai jollain sirkustempulla mustavalkoiseksi värjättyä.
Mutta sirkus ei ole auki yleisölle. Ei vielä.

Eletään 1800- luvun loppupuolta ja 1900- luvun alkupuolta ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Salaperäinen ja lumoava Le Cirque des Rêves saapuu kaupunkiin aina varoittamatta, jolloin se aukeaa hämärän laskeutuessa ja sulkeutuu sarastuksen aikaan. Mustavalkoisten telttojen sisään kätkeytyy täydellinen pako maailmasta, hengästyttävää taikuutta joka lumoaa kävijänsä.

Mustavalkoraidallisten telttojen sisään kätkeytyy myös muuta, sillä kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kisaavat pelissä johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Sirkus toimii pelikenttänä, näyttämönä, jossa heidän tulee ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Pelin kulku ei ole nuorille täysin selvä, varmaa on vain se, että peliä ei voi lopettaa kesken. Nuoret taikurit näkevät kilpailun luovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat toisiinsa tietämättä sitä, että kilpailussa vain toinen voi voittaa. Kuinka käy nuorten rakastavaisten?

Yösirkus valikoitui luettavakseni taannoisella kirjastoreissullani. Kirja on luettu jo hyvän aikaa sitten, mutta tämän tekstin kirjoittamiseen on kulunut aikaa, sillä minulla ei tahdo olla kirjasta erityisemmin sanottavaa. Yösirkus vaikutti alussa hyvin mielenkiintoiselta, mutta oikeastaan ainoaksi mieleenpainuvaksi asiaksi jäi miljöö ja sen kuvailu. Sirkus tapahtumapaikkana on virkistävän erilainen ja omaperäinen. Morgenstern kirjoittaa hyvin kuvailevasti, tuo lukijalle hyvin esille värit, maut ja juuri miljöön. Välillä tuntui kuin olisi itse ollut paikalla, eikä telttojen sisään kätkeytyvä maailma tuntunut vaikealta kuvitella.

Asetelma hengenvaarallisesta pelistä josta ei ole mahdollista irtautua, ja siihen liittyvä rakkaustarina antaa hyvät edellytykset onnistuneeseen tarinaan, mutta tässä tapauksessa kaikki jää hyvin laimeaksi. Celian ja Marcon välinen rakkaustarina jää kuitenkin aika etäiseksi, eikä saa lukijaa syttymään. Loppuratkaisu ei tuntunut niin räjähtävältä kuin olin odottanut, kirja antaa liiaksi odottaa jotain hyvin suurta ja ihmeellistä tapahtuvan. Sivuilla leijaileva salaperäisyys ja odotuksen tunne vie liikaa tehoa tarinalta. Lumous, jota odottaa kirjojen sivuilla olevan, ei toteudukaan. 

Ja juuri siksi itse sirkus on kirjan parasta antia. Tuossa mustavalkoraidallisessa sirkuksessa haluaisin itsekin käydä, sen verran visuaalisesti Morgenstern kuvailee tuota lumoavaa sirkusta. Jotain tämä kirja olisi vielä kaivannut enemmän, jotain voimakkaampaa että olisin tähän ihastunut.




lauantai 21. joulukuuta 2013

JP Koskinen - Ystäväni Rasputin

JP Koskinen - Ystäväni Rasputin
WSOY 2013
Kansi Mika Tuominen


Jos kuolema olisi kuin talvi, laittaisimme kaiken kuntoon ennen lumen tuloa. Ystävyyden puutarhasta leikkaisimme pois kuolleet versot, istuttaisimme uusia sipuleita, peittelisimme hellästi kauneimmat ruusumme odottamaan uutta kevättä. Korjaisimme kiitollisuudella talteen kaiken sen, mikä on hyväksi kypsynyt.

En malttanut tämän kirjan kohdalla odottaa jouluun saakka, vaan ostin tämän itselleni joululahjaksi näin etukäteen. Muistan kirjan nähneeni ensi kerran katalogissa ja miettineeni, että tämä voisi olla hyvin mielenkiintoinen. Uudestaan Ystäväni Rasputin tuli eteeni kirjamessuilla, jossa pidin kirjaa pitkään kädessäni sitä kuitenkaan ostamatta. Sitten tuli yllätys, ja minua kiinnostanut kirja oli Finlandia -ehdokkaana! Tässä vaiheessa tiesin että kirja oli nyt ehdottomasti luettava....

... Sillä jokin Venäjässä kiehtoo, ja juuri Romanovien, Nikolai II:n aika. Kun luin muutama vuosi sitten John Boynen Tarkoin vartioitu talo, lähti kiinnostus siitä pikku hiljaa heräämään. Olen lukenut jälkikäteen myös muita historiallisia romaaneja liittyen viimeisten Romanovien aikakauteen, ja onpa hyllyssäni Romanoveista kertovia tietokirjojakin, joihin aion vielä tarkemmin paneutua. Minulla ei siis ollut kirjaan tarttuessa vieläkään aivan täydellistä faktatietoa Romanoveista, mutta aika hyvin tiesin missä mennään. Se ettei tiedä kaikkea faktaa Romanoveista kun tarttuu Ystäväni Rasputiniin on varmasti ihan hyvä etu, sillä mukaan tempautuu aivan toisella tavalla.

Ystäväni Rasputin avautuu nuoren Vasili-pojan kertomana, joka on orvoksi jäätyään nyt Grigori Rasputinin oppipoika. Rasputin on Pietarin aatelistoa kuohuttava mystikko joka herättää ristiriitaisia tunteita kansassa, mutta johon tsaariperhe luottaa täysin. Vain Rasputin voi helpottaa kruununperillisen Aleksein tuskia verenvuototaudin kanssa. 

Juuri Vasilin kautta lukijalle avautuu niin Rasputinin kuin tsaariperheen elämä, myös alemman luokan elämä. Rasputin näyttäytyy hyvin ristiriitaisena henkilönä, jonka erikoiset metodit kasvattaa Vasilista seuraajansa saavat kulmakarvat kohoamaan ja maaninen puhetapansa hengästymään. Mutta ehdottoman kiinnostava henkilö hän on. Rasputinin seurassa mikään ei ole selvää, ei edes elämän ja kuoleman välinen raja.

Vaikka tietää kuinka tsaariperheen lopulta käy, sitä taas jälleen kerran toivoo lukiessaan onnellista loppua. Mutta historiaa ei voi muuttaa. Koskinen kuitenkin yllättää lopussa, ja pidinkin loppuratkaisusta. Ainoa miinus minusta kirjassa oli kuitenkin Vasilin elämä, ottaen huomioon että hän on kirjan ääni, jää Vasili silti aika etäiseksi. Hänen tulevaisuudestaan olisin halunnut lukea enemmäkin. 

Ystäväni Rasputin on hyvä kirja, edelleen se herättää mielenkiintoa tutkia Romanoveja tarkemmin. Hienoa, että entuudestaan (ainakin minulle) tuntematon kirjailija sai tällä teoksellaan huomiota Finlandia-ehdokkuudellaan, mutta ihan voittajaksi tästä ei ole, kuten nyt tietysti tässä vaiheessa vuotta jo tiedämme. Historiallisten romaanien ystäville tämä on ehdoton luettava. Ja varsinkin, jos Venäjä aihealueena vähääkään kiinnostaa.

Kun kaikki vanha on kuollut pois, valo sammunut, meteli vaiennut, syntyy tilaa uudelle. Ymmärtäisimme, ettei mikään kasva ikuisesti, ilman kuolemaa ei synny elämää. Lopulta yö alkaisi lyhetä, aurinko kivuta joka päivä yhä korkeammalle, valkea lumi muuttua raskaaksi ja sulaa. Routa hellittäisi otteensa maasta ja sipulit, joita emme edes muistaneet kylväneemme, alkaisivat itää. Ottaisimme kevään riemuiten vastaan, olisimme jo unohtaneet kuinka pelkäämme talvea. Lupaisimme tehdä kaiken paremmin kuin ennen. Jos kuolema olisi kuin talvi.

tiistai 10. joulukuuta 2013

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
WSOY 2013
Suomennos Helene Bützow
The Fault In Our Stars 2012


"Minä olen kranaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen kranaatti."

Hazel on 16-vuotias parantumatonta kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Hazel on onnekas saadessaan muutaman lisävuoden uudella testikokeilussa olevalla lääkkeellä joka estää syövän leviämistä enempää Hazelin kehossa. Hazel joutuu kuitenkin kantamaan mukanaan jatkuvasti happipulloa sillä Hazelin omat keuhkot eivät kestä hengittämistä. Hazelia ei erityisemmin kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, hän haluaisi vain olla kotona ja lukea, mutta menee vanhempiensa painostamana syöpää sairastavien tukiryhmään. Kerran mukana on poika, Augustus, johon Hazel rakastuu. Augustus sairastaa luusyöpää ja on sen vuoksi menettänyt toisen jalkansa. Kuolemaan tuomitut nuoret heittävät hurttia huumoria sairaudestaan ja rakastuvat toisiinsa. Elämän käsikirjoitus menee uusiksi.

Olen ollut kiinnostunut kirjasta sen ilmestymisestään lähtien, mutta vasta nyt ehdin tämän melkoisen kauhean kannen omaavan kirjan lukemaan. Tämä oli kirjastossa nuorten aikuisten kohdalla, mikä kyllä kirjaa lukiessa ymmärsin pitävän paikkansa. En ollut suoranaisesti kirjan kohderyhmää, ja ehkä siksi tämä ei ollut ihan niin täydellinen lukukokemus minulle kuin olisin odottanut. Mutta kyllä tässä oli paljon hyvää. Uskoisin, että jos olisin lukenut tämän kymmenen vuotta sitten tämä olisi ollut ihan napakymppi.

Pidin henkilöhahmoista ja ennen kaikkea huumorista. Niin mustaa, niin nokkelaa että pakko on nauraa. Ja heti perään sitä miettii että ei syöpälapsille saisi nauraa, mutta niinhän se on että raskaan asian kestää paremmin kun osaa nauraa sille. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka Augustus tuntui välillä vanhemmalta kuin kirjassa annetaan ymmärtää, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, en pitänyt sitä häiritsevän epäuskottavana. Monestihan hyvin nuoret syöpää sairastavat lapset tuntuvat ikäistään vanhemmilta, syöpä kasvattaa heitä ja he suhtautuvat elämään eri tavalla. Vaikka huumoria kirjasta löytyy, on tämä myös hyvin surullinen, sillä lopussa kyyneleet tulevat väkisinkin.

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

"Maailma ei ole toiveiden toteuttamistehdas."

"Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Marko Leino - Joulutarina

Marko Leino - Joulutarina
Gummerus 2007
Kansi Snapper Films Oy ja Markus Paajala / Design Paajala


Jouluinen teemaviikkoni päättyy tänään Marko Leinon Joulutarinaan. Sain tämän ilmestymisvuotenaan joululahjaksi ja luen tämän nyt kolmannen kerran uudestaan, juuri joulun aikaan. Myös elokuvan olen katsonut pariin kertaan, toivottavasti tämä tulee joulun pyhinä taas uudestaan televisiosta.

Joulutarinan lukijan ei tarvitse olla fanaattinen jouluihminen eikä hänen välttämättä tarvitse edes uskoa joulupukkiin, sillä tämä kirja on niille jotka uskovat lähimmäisenrakkauteen ja pyytteettömyyteen vuoden jokaisena päivänä. Juuri tämä tekee kirjasta kauniin joulutarinan koko perheelle, ja saa minutkin tarttumaan kirjaan taas uudestaan.

Kaikki alkaa siitä kun pieni Nikolas odottaa vanhempiaan ja Aada siskoaan kotiin. Vanhemmat ovat joutuneet lähtemään kylään hakemaan helpotusta sairaalle Aadalle, mutta perhe ei ole saapunut vaikka Nikolas on huomannut kellon viisareiden ohittaneen jo määräajan. Sitten tapahtuu se pahin pienen pojan elämässä, kun kylästä saapuu kaksi miestä kertomaan suru-uutisen. Nikolaksen vanhemmat on löydetty läheltä rantaa veneonnettumuuden jäljiltä, Aada ei koskaan löydetty. Nikolaksen elämä muuttuu kertaheitolla ja joulu saa uuden merkityksen hänen jäädessään orvoksi. Ja tästä kaikesta alkaa kaunis tarina pienestä orpopojasta josta vuosien saatossa syntyy joulun sankari.

Joulutarinassa on paljon surua ja vastoinkäymistä, Nikolaksen kasvu orpopojasta mieheksi on paitsi koskettava myös ehdottoman lämminhenkinen. Kyläyhteisön tuki pienen pojan elämässä, Nikolaksen suuri suru mutta toisaalta myös suuri auttamisen halu heitä kohtaan jotka auttoivat elämässä eteen päin on mukava lukea. Kirjan luvut on jaettu kivasti 24. lukuun eli luukkuun, joten vaikka yhden luvun illassa voi lukea lasten kanssa tätä kirjaa. Näin viimeinen luku jää jouluaattoon ja selviää vanhan Nikolaksen tarina.

Todella kaunis tarina siitä, miten joulupukista tuli joulupukki!



lauantai 7. joulukuuta 2013

Ilona Pietiläinen: Lumoava joulu - Ideoita tunnelmalliseen jouluun

Ilona Pietiläinen: Lumoava joulu - Ideoita tunnelmalliseen jouluun
Docendo 2013
Kuvat: Ilona Pietiläinen ja vierailukohteiden asukkaat, Joel Jyrinki, Shutterstock, Scan Stock Photo


"Minun jouluuni kuuluu siihen valmistautuminen ja kodin kauniiksi pukeminen. Puvustamisen aloitan pihalta silloin, kun syksyn viimat vielä puhaltavat. Levitän kilometrikaupalla valoja autotallistani ja teen pakollisia testauksia toimivuudesta. Jokaisena vuonna ihmettelen, kuka valosarjani johdot sotkee ja solmii ne toisiinsa kiinni. Valosarjashow alkaa samoihin aikoihin, kun kärrään kotiini sammalta, havuja ja käpyjä kuormittain. Kaikki tämä on tehtävä hyvissä ajoin ennen lunta. Silloin käsille riittää tekemistä lumen aikaankin."

Ja Ilona saakin käsillään aikaa vaikka mitä ihanaa, varsinkin upeita luomuksia kukista. Yksi kukka suosikeistani on aina ja ikuisesti hyasintti, rakastan sen tuoksua palavasti. Nyt on taas koti täynnä tuoksuvaa hyasinttia, ja vieläpä vaaleanpunaista kuten Ilonan kauniissa hyasintti-asetelmassa. Vinkki on tiedossa myös teille, jotka eivät hyasintin tuoksua kestä.


Lumoavassa joulussa on paljon ohjeita askarteluun, kukkaloistoon, herkkuihin ja kodin jouluasuun pukemisessa. Kuvia on todella runsaasti, ja voit valita haluatko tänä vuonna pastellisen joulun vaiko perinteisen punavalkoisen joulun... Värejä ja ideoita riittää!


Ilonan kodin lisäksi vieraillaan myös muissa kauniissa joulukodeissa, leivotaan ja askarrellaan. Ihania jouluherkkuja on vaikka kuinka paljon, mutta itse tulen vielä leipomaan näitä Kanelia ja Kardemummaa - blogin helppoja suklaakeksejä joita voi antaa myös kauniisti pakattuna lahjaksi:

1 dl sokeria
1 muna
2 dl suklaa-hasselpähkinälevitettä jääkaappikylmän (esim. Nutella)
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Vatkaa sekaisin sokeri ja muna (ei tarvitse vaahdottaa). Lisää jääkaappikylmä hasselpähkinälevite, vatkaa seos tasaiseksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon, lisää taikinaan ja sekoita taikina tasaiseksi.
Leivo taikinasta tanko, jaa se kahteen osaan ja leikkaa vielä kumpikin tanko veitsellä 12 osaan = 24 keksiä. Nostele palaset leivinpaperin päälle pellille ja paina keksit litteämmiksi juomalasin pohjalla. Näin saat tasakokoisia keksejä. 
Paista keksejä uunin keskitasolla 175 astetta 8-10 minuuttia.

Minulle Ilona Pietiläisen Lumoava joulu on ollut tänä vuonna The Joulukirja. Tämä oli saatava, ja kirjamessuilla kirja olikin hankintalistan kärjessä. Nyt se on sitten kauniina ollut esillä lokakuusta lähtien ja olen selaillut sitä uudestaan ja uudestaan. Lumoavaa luettavaa.

En voi tarpeksi korostaa, kuinka kaunis tämä kirja on. Kirja on mukavan kookas, paperi vahvaa ja mattapintaista, kuvat kauniita ja inspiroivia... Täydellinen joulukirja jokaiselle jouluihmiselle. Tämä saa kunniapaikan kirjahyllystä, niin uskomattoman kaunis kansikin kirjalla on.

"Puhallan sammuksiin kynttilän, kerään lattialta viimeiset lelut, sammutan valot, ja kiipeän taivekaton alle nukkumaan. Minun jouluni oli rakennettu ystävistä, perheestä, kauniista sanoista, läheisyydestä, lämmöstä, tuoksuista ja ilosta. Tahtoisin uskoa niin, että kuunnellessasi aivan hiljaa voit kuulla kulkusen helähtävän, nähdä tähden lentävän ja muistaa asian kaikkein tärkeimmän. Ei se ole se valtava hössötys, ei upein joulukattaus vaan ihan pieni hymy, käden sipaisu, halaus, korvan takaa rapsutus tai suloisimman joulun toivotus. Minä toivotan sinulle mitä lumoavinta joulua. -Ilona"

Kirja on lukenut myös Leena Lumi.

torstai 5. joulukuuta 2013

Charles Dickens - Saiturin joulu

Charles Dickens - Saiturin joulu
Egmont Kustannus / Kirjalito 2007
Suomennos Antti Autio
Kirja kuvitus P. J. Lynch
A Christmas Carol, In Prose: Being A Ghost Story of Christmas 1843

"Tässä pienessä aavetarinassa olen koettanut herättää henkiin erään ajatuksen haamun, jonka tarkoituksena ei suinkaan ole saattaa lukijoitani suuttumaan, ei itseensä, toisiinsa, jouluun eikä minuunkaan. Kummitelkoon se heidän kodeissaan mukavalla tavalla, älköönkään yksikään heistä tahtoko sitä haudata."

Näin aloittaa Charles Dickens kirjansa joulukuussa 1843. Kirjan, jota yhä rakastetaan ja luetaan vielä tänäkin päivänä.

Vanha, itsekäs ja saituri Ebenezer Scrooge on tunnettu epäsosiaalisuudestaan, ja varsinkin joulua hän inhoaa yli kaiken. Sitten, eräänä jouluyönä hän saa vieraakseen edesmenneen liikekumppaninsa hengen, joka varoittaa Scroogea tekemästä samaa virhettä elämässään kuin mitä hän on tehnyt unohtaessaan auttaa lähimmäisiään ja nauttia elämästä. Vielä haamun poistuessakin Scrooge yrittää uskotella tilanteen olleen vain harhaa. Mutta tulevina kolmena yönä hänelle saapuu menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget jotka saavat Scroogen silmät avautumaan ja ymmärtämään tekojensa seuraukset, kuinka ilkeä ihminen hän on ollutkaan.
Uuden mahdollisuuden seurauksena hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Pidän valtavasti tästä painoksesta mikä minulla on, kirjan kuvitus on upea ja oikeissa kohdissa sopivan karmaiseva. Näin tarinan teho tulee todella lähelle. Tarinan taika ei tänä päivänäkään ole millään tavalla vanha tai kulunut, joulun sanoma on hyvinkin ajankohtainen asia nykyisen taloustilanteen ja toisaalta kauhean kulutusjuhlan aikanamme. Joulun tärkein sanoma tuntuu unohtuneen. Saiturin joulu levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa, ja siksi se onkin yksi maailman hienoimmista ja tunnetuimmista joulutarinoista!

"Henkien kanssa Scrooge ei enää sen koommin ollut tekemisissä, koska oli läksynsä oppinut. Hänestä sanottiin aina, että hän, jos kuka, tiesi, kuinka joulua kuului juhlistaa. Pitäköön se paikkansa myös meidän kohdallamme - meidän kaikkien! Ja niin kuin pikku Tim sanoi, Jumala siunatkoon meitä jokaista!"

Kirjan on äskettäin lukenut myös Henna ensimmäistä kertaa ja ihastunut.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

John Grisham - Joulua pakoon

John Grisham - Joulua pakoon
WSOY 2002
Englanninkielinen alkuteos: Skipping Christmas
Suomennos Hilkka Pekkanen


Luther ja Nora Krankin aikuinen tytär on ensimmäistä kertaa elämässään joulun poissa kotoa muuttaessaan Peruun, ja Krankit jäävät taloon kahdestaan. Joulu lähestyy ja Lutheria alkaa ahdistaa; hän laskee viime vuonna jouluun menneet rahat ja järkyttyy perusteellisesti. Jouluun kuluu useita tuhansia dollareita! Tästä hän saa idean: mitäpä jos joulua ei tänä vuonna vietettäisikään, vaan he suuntaisivat Noran kanssa Karibian risteilylle ihan kahdestaan? Näin heidän ei tarvitsisi kuluttaa älyttömiä summia jouluun, poissa olisi kauhea tungos kauppakeskuksissa sekä turha roju ja krääsä. Tänä jouluna Krankien talo on kadulla ainoa, jonka katolta puuttuisi älytön lumiukko, ympäri taloa kiertävät tuhannet jouluvalot sekä joulukuusi, edes joulukortteja ei lähetettäisi. Naapurit eivät ymmärrä Krankien älytöntä ideaa pakoilla joulua ja yrittävät saada heidät mukaan katujen väliseen kilpavarusteluun mitä tulee joulukoristeisiin. Toteutuuko Noran ja Lutherin unelma kiireettömästä joulusta?

John Grishamin Joulua pakoon ei nimensä perusteella ollut lähtökohtaisesti sellainen kirja mitä olin jouluviikolleni ajatellut, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Nimestään huolimatta. Ja kun takakannessa luvataan vielä tiedossa olevan hilpeä joulutarina.  

Ei ehkä olisi pitänyt. Tämä ei nimittäin todellakaan ollut nyt tälle jouluihmiselle oikea valinta. 

Joulua pakoon on selkeästi kirjoitettu amerikkalaiselle yleisölle, kulutushysteria ja aivan käsittämätön joulukaaos on sellaista mitä tämä suomalainen ei käsitä. Ymmärrän toki, että Grisham pyrkiikin tällä tavoin juuri napauttamaan lukijoitaan, mutta onhan se aivan kauheaa ajatella että yhteen jouluun voi mennä helposti yli 6000 dollaria. Tuosta noin vaan. Ei tosiaan ihme että joku saattaa alkaa tuntea pakokauhua joulusta jos silmissä vilisevät vaan dollarin kuvat ja kauheat laskut tammikuussa.

Kauhea rahan tuhlaus harmitti pitkin matkaa, ei joulun taika tule ostamalla turhia tavaroita! Tarina ei myöskään takakantensa perusteella ollut erityisen hilpeä, vaikka muutama oikein naseva kommentti seassa oli. Naapureiden ylitse pääsemätön kiinnostus Krankeja kohtaan oli sietämätöntä, kyllähän jokainen saa viettää joulunsa kuten haluaa, ja olla koristelematta talonsa kattoa jättimäisellä lumiukolla jos ei halua?! Myöskään loppuratkaisuun en ollut erityisen tyytyväinen. Onneksi kyseessä oli lyhyt kirja jonka luki nopeasti, sillä tämä joulukirja sai suorastaan pahalle tuulelle.

Nyt on kyllä saatava lukea jotain kaunista ja jouluista jotta pääsee taas oikealle taajuudelle joulun odotuksessa. Harvoin harmittaa että on jonkun kirjan lukenut, mutta tämä oli nyt kohdallani juuri sellainen.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Mauri Kunnas - Joulutarinat

Mauri Kunnas ja Tarja Kunnas - Joulutarinat
Otava 2012
Yhteisnide aikaisemmin julkaistuista teoksista:
Joulupukki, julkaistu ensimmäisen kerran 1981
Kaksitoista lahjaa Joulupukille, julkaistu ensimmäisen kerran 1987
Joulupukki ja noitarumpu, julkaistu ensimmäisen kerran 1995

Olen rakastanut lapsesta saakka Mauri Kunnaksen kirjoja, ja niitä onkin kertynyt vuosien saatossa hyllyyni useampia. Kirjamessuilla en voinut vastustaa Joulutarinat -yhteisnidettä, ja nappasin sen mukaani. Tässä on muuten mukana äänikirja jota en kyllä ole ehtinyt vielä kuunnella, mutta oikein kiva lisä kirjaan!

Kirjan esipuheessa Kunnas kertoo tarinoiden synnystä ja kirjojen mielenkiintoisista vaiheista maailmalla. Joulu on Kunnaksen lempiaikaa vuodesta, ja joulusta onkin syntynyt useita kirjoja. Joulupukki oli Kunnaksen ensimmäinen joulukirja, ja se on ollut hyvin suosittu myös muualla maailmalla. Kunnaksesta tuli näin puolivirallinen joulujulkkis ja Joulupukin sanansaattaja.


Joulupukki kertoo joulupukin, tonttujen ja Korvatunturin tarinan. Tutustutaan Korvatunturin asukkaisiin ja pajoihin joissa joululahjoja tehdään. Korvatunturilla lahjoja tehdään ympäri vuoden ja jokainen tonttu on tärkeä. Tontuilla on omat erityisosaamisensa ja he tietävät omat tehtävänsä, ilman tonttuja pukki ei pärjäisi! Myös tonttulapset opiskelevat Korvatunturin omassa koulussa, jossa opetetaan käsitöitä normaalia enemmän ja paneudutaan maantietoon; täytyyhän tonttujen osata maailman kaikki kolkat jotta lahjat voidaan jakaa. Joulupukki -kirjassa edetään joulun odotuksen tohinassa lahjoja tehden, aina jouluaaton h-hetkeen sekä tonttujen omaan joulujuhlaan, josta melske ja riemu lopu kesken.


Korvatunturilla on kova vilske ja hyörinä ennen joulua. Koko kylä valmistautuu vuoden suurimpaan juhlaan: jouluaattoon sekä tonttujen omaan suureen joulujuhlaan, johon on enää kaksitoista päivää. Pieni Ville -tonttu on innoissaan juhlasta, mutta hänellä on pulma. Mitä ihmettä hän keksisi lahjaksi Joulupukille? Ville haluaa antaa jotakin aivan erikoista, ja päättää ilahduttaa pukkia jokaisena päivänä ennen joulua. Siispä kaksitoista lahjaa Joulupukille! Villellä on suuri sydän halutessaan ilahduttaa pukkia joka päivä, mutta aina Villen suunnitelmat eivät toteudu niin kuin tarkoitus oli, pukkia Villen touhut jaksavat ilahduttaa kuitenkin joka kerta.


Joulupukki ja noitarumpu on varmasti yksi tunnetuimmista Kunnaksen jouluaiheisista kirjoista, onhan kirjan pohjalta tehty täyspitkä koko perheen elokuva. Elokuva taitaa muuten vieläkin löytyä vanhempieni hyllystä VHS-kasettina... Joulupukki ja noitarumpu kuuluu jouluperinteisiin, se katsotaan siinä missä Samu Sirkan joulutervehdys kuin Lumiukkokin.

Ennen joulua Korvatunturilla tapahtuu kummia ja pukki on pahasti vilustunut. Korvatunturille tulleiden kirjeiden seasta löytyy hyvin erikoinen kirje, eikä kukaan tahdo saada selvää mitä pikkuinen lapsi siinä toivoo. Kuvaa kierrätetään päätonttujen luona ja jokainen tekee oman tulkintansa kuvan pohjalta toteuttaen lapsen joululahjatoiveen. Lahjojen tekemisen ohella tapahtuu kummallisia juttuja ja pukille sattuu ja tapahtuu. Kuka oikein kenkkuilee Joulupukille?

Näistä kolmesta kirjasta Joulupukki ja noitarumpu on selkeästi pidempi ja tekstiä on enemmän. Kirjassa on oikea arvoitus ja seikkailun meininkiä. Joulupukki on tässä kirjassa erinäköinen kuin muissa, kuten myös Kunnas kirjan alkupuheessa kertoo.

Kaikki Kunnaksen kirjat ovat tuttuun tapaan värikylläitä ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Hullunkurisia eläimiä ja tilanteita on jatkuvasti kirjan sivuilla. Oli hauskaa etsiä taas pieniä juttuja tonttujen ja tavaroiden seasta.  Eräästäkin lahjalistasta löytyi toive, jota Kunnas on itse aikoinaan lapsena toivonut.

Kunnaksen kirjoista nauttivat kaikki, vauvasta vaariin. Seuraavathan ne minuakin lapsuudestani tähän päivään, ja joskus haluan lukea näitä myös omille lapsilleni.  Kunnas on yksi kansallisaarteistamme! Ja minun lapsuuteni kirjasankari. Tätä ihanaa joulukirjaa suosittelen kaikille. Tämä opus menee nyt majailemaan omaan hyllyyni muiden Kunnas -kirjojen pariin, mutta toinen samanlainen menee kyllä pukinkonttiin kahdelle pienelle tytölle, ja jatkan näin Kunnaksen työtä Joulupukin sanansaattajana.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Raili Mikkanen & Laura Valojärvi - Iivari-tonttu karkuteillä

Iivari-tonttu karkuteillä
WSOY 2013
Teksti Raili Mikkanen
Kuvitus ja graafinen suunnittelu Laura Valojärvi

Aputonttu Iivaria pännii. Miksi hänen täytyy tehdä raskaimmat työt vaikka Isotonttu on häntä paljon vahvempi? Aattoilta on kiireinen, lahjasäkit pahuksen painavia ja rappuset jyrkkääkin jyrkempiä. Sitten käy niin köpelösti että Iivari eksyy ja hätääntyy. Hätäännys muuttuu pian iloksi, pieni hengähdystauko tulee sopivaan hetkeen ja näin aaton vauhdikkain seikkailu voi alkaa!

Matkallaan Iivaria lennätetään ilmojen halki oudossa rakennelmassa, kuljetaan liikkuvassa talossa ja tavataanpa eläintarhassa eräs tuttukin. Mutta kuinka korvatunturin kasvatti selviää kaupungin vilinässä ja ennen kaikkea, löytääkö Iivari takaisin kotiin?

Raili Mikkanen on Finlandia Junior -palkittu kirjailija ja yhdessä kuvittaja Laura Valojärven kanssa tehty Iivari-tonttu karkuteillä on värikylläs ja vauhdikas joulusatu perheen pienemmille. Itse näkisin tämän hyvin aaton jännityksen keskelle luettavaksi; löytääkö Iivari muut tontut, entä miten käy joululahjojen?


Kirjan kansi on todella upea ja kiinnittää voimakkailla väreillään heti huomion, ihanan värikäs ja jouluisa. Oikea katseenvangitsija! Iivari-tonttu karkuteillä on mukavaa luettavaa myös aikuisille, itse kiinnitin kuitenkin enemmän huomiota kirjan kuvitukseen joka on kauttaaltaan läpi kirjan todella hienoa. Varsinkin hellyyttävät hiirulaiset veivät sydämeni.

Kirjan on lukenut myös Leena Lumi , Valkoinen Kirahvi ja Maria.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kaisa & Aleksi Kuokka- 24 askelta jouluun

Kaisa & Aleksi Kuokka - 24 askelta jouluun
WSOY 2013
Valokuvat Aleksi Kuokka

"Vieraita varten kynttilät voi sytyttää jo eteiseen toivottamaan heidät tervetulleiksi. Se kertoo, kuinka paljon heitä odotetaan. Lämmin tunnelma syntyy pienistä asioista."

Tänään aloitetaan jouluinen teemaviikkoni kauniisti kuvatulla Kaisa & Aleksi Kuokan 24 askelta jouluun -kirjalla, onhan tänään vuoden ihanimpaan juhlaan aikaa juuri tuo 24 päivää! Kirja vie kohti joulun taikaa askel askeleelta, huipentuen jouluaattoon. Jokainen luku on ikään kuin joulukalenterin luukku, jokaisessa valmistellaan kotia joulua varten hyvissä ajoin; leivotaan ja nautitaan joulun taista. Valokuvat ovat Aleksi Kuokan ottamia, ja niissä välittyy kaunis joulun odotus. 

Ensimmäisenä päivänä avataan tietysti joulukalenterin ensimmäinen luukku, toisena ihastellaan yksinkertaisen kauniita havuja. Tänä vuonna olen ollut erityisen ihastunut havuihin, ja tutkailen ahkerasti havukranssia oveemme. Lisäksi mietin mielessäni havusommitelmaa terassille ja ihastuin myös kauniiseen havuseppeleeseen jonka voi laittaa pöydälle kynttilöitä koristamaan. Kirjassa on selkeät ohjeet seppeleen sitomiseen, koristelussa vain mielikuvitus on rajana!


Pipareita leivotaan meillä joka vuosi lasikulho täyteen, sieltä on kiva napata muutama aina teen tai glögin kanssa naposteltavaksi. Vaikka meillä ei lapsia ole, jostain syystä myös meillä aikuisilla tuppaa osa piparitaikinasta eksymään suoraan suuhun... Tänään joulukuun ensimmäisenä joulutohinat aloitetaan oikein kunnolla ja leivotaankin ensimmäinen satsi pipareita, lähempänä joulua taas uusi erä. Kirjassa on ohje piparkakkutaikinan tekemiseen.


Paketointi on puoli lahjaa, ja itse panostan paketoimiseen paljon aikaa. Laitan joululaulut soimaan ja kaivan useat erilaiset joulupaperini ja naruni kaapista esille. Kirja muistuttaa että esimerkiksi kaikenlaisia laatikoita on hyvä säilyttää, jouluna niitä aina viimeistään tarvitaan kun aletaan paketoimaan. Näin on helpompi paketoida vaativan muotoiset paremmin pakettiin. Minä muuten teemoitan joka joulu paketoinnin; viime jouluna minulta sai hyvin värikkäitä, suorastaan leikkisän värisiä paketteja, tänä vuonna joulu on hopeinen.


Kaikki kirjan kuvat ovat laadukkaita ja ne on painettu kivan karhealla ja vahvalle paperille mistä pidän. Kirjan kansi on tummuudellaan viehättävä ja kutsuva. Kirjassa on paljon ruoka-ohjeita ja pariskunnan omasta blogista täältä, voi lukea enemmänkin vinkkejä ja ohjeita ruoanlaittoon. Askartelu ja ruoka ovat tässä kirjassa pääosassa, kaunis joulukirja siis heille jotka pitävät käsillä tekemisestä!

Kirjan on lukenut myös Leena Lumi