tiistai 29. syyskuuta 2015

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Schildts & Söderströms 2015
Kansi Satu Kontinen / Satukala
Arvostelukappale kustantajalta


Kaikki mikä on sinun
on myös minun,
myös sinun maasi.

Kaikkialle minne sinä menet,
minä seuraan.

Kaikkea mitä sinä rakastat
on minunkin rakastettava.


90-luvun alussa nuori ja määrätietoinen Anna matkustaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan mielessään paitsi tutkinto myös amerikkalainen avioliitto. Kaikki on mahdollista, ja kaikki on edessä. Mutta koska elämä ei aina mene kuten on suunniteltu, rakastuukin Anna amerikkalaisen miehen sijasta Taufiqiin, Bangladeshilaiseen muslimiin. Taufiqin kanssa kaikki on niin erilaista ja samalla myös niin hankalaa erilaisten maailmojen kohdatessa. Elämä ilman Taufiqia on kuitenkin mahdotonta, ja Anna matkustaa tämän kanssa Bangladeshiin.
Samaan aikaan Bangladeshissa varttuu isänsä menettänyt nuori Delwar, joka toivoo saavansa hyvän työpaikan elättääkseen perhettään ja tulevaa vaimoaan. Työ autonkuljettajana onkin juuri sellainen, ja hän onkin ihmeissään kuljettaessaan ulkomailta tullutta naista, jolla on niin oudot vaatteet ja tavat.

Vielä on Taslima, kaunis ja yläluokkainen, nuorena solmitussa avioliitossaan niin onnneton ja epätoivoisen yksinäinen. Onneksi hänellä on tytär, jolla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään, mutta jonka kanssa hänellä ei tunnu olevan keskusteluyhteyttä. 

Näiden kaikkien erilaisten ihmisten elämät kietoutuvat yhteen Bangladeshin vilkkailla ja värikkäillä kaduilla, kaiken kuumuuden ja monsuunisateiden keskellä. Anna etsii paikkaansa uudessa maassa erilaisen kulttuurin keskellä ja muut yrittävät ymmärtää ulkomailta tullutta.

Kaikki mikä on sinun on Kristiina Bruunin esikoisteos, ja oikein oiva sellainen. Pidin tarinasta ja sen runollisuudesta mutta näin monen ihmisen elämästä kertova kirja jäi hieman pinnallisemmaksi kuin olisin toivonut. Tuntui, että en päässyt ihan niin syvälle tarinaan kiinni kuin mitä se olisi voinut olla mahdollista. Itseäni näin suomalaisena kiinnosti eniten juuri Annan tarina, sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin, mutta tuntui siltä että Annan sopeutuminen tapahtuikin yllättävän kivuttomasti vaikka esimerkiksi ympäröivä köyhyys häntä järkyttikin. Kuitenkin oli mielenkiintoista seurata itsenäisen naisen kamppailua kulttuurissa, jossa nainen jää miehen varjoon.

"Anna istui kädet jalkojensa ympärillä ja tuijotti ulos miettien miten voisi elää vuoden täällä. Ei viikkoja, ei kuukausia vaan vuoden, kokonaisen vuoden jonka oli luvannut. Anna olisi halunnut itkeä. Hän, kaiken haluamansa saanut lapsi, jonka ei ollut koskaan tarvinnut itkeä, itki ensin miehen ja seuraavaksi tämän maan takia. Nyt oli saatu molemmat, Anna onnitteli itseään."

Kaikki mikä on sinun on toisaalta hieman erilainen tarina mutta silti sillä on ikiaikainen sanoma: kaikkein tärkeintä on rauha ja rakkaus. Mielenkiintoinen, kaunis, karu ja värikäs, sellainen kuin ihmiselämä useimmiten on.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Syksyn kuulumiset

Juuri nyt sataa vettä, ja tuntuu siltä että syksy saapui yhdessä päivässä. Yhtäkkiä pihan nurmikko oli täynnä lehtiä ja lähes huomaamattani ripustin lyhtyjä ja laitoin kynttilät palamaan. Pitkästä aikaa innostuin laittamaan hieman kotia, tilasin julisteita ja valokuvia sekä raivasin lisää tilaa joka puolelle. Tuntuu että ajatus juoksee paremmin kun tavarat ovat paikoillaan eikä jatkuva kaaos kurki joka puolelta. Nyt havittelen käsiini koko ajan oranssia, yllätinpä itseni haaveilemasta jopa oranssista villakangastakista!

Olen keskittynyt viime päivinä aivan muihin asioihin kuin lukemiseen. Kaivoin pitkästä aikaa kameran esille ja päätin jälleen alkaa opetella kuvaamista kunnolla. Maisemat vielä menevät, mutta kuvaa nyt tuollaista vauhdikasta puolivuotiasta....

Innostuin myös kanavoimaan vauhdikkaiden päivien energiaa aikuisten värityskirjoihin. Niistä on viime aikoina ollut paljon juttuja, ja joistakin blogeista olen myös bongannut vinkkejä aikuisten värityskirjoihin. On ihan totta, että värittäessä keskittyy puuhaan sen verran intensiivisesti että muut asiat väistyvät mielestä. Tuntuu heti että stressitaso laskee kun tartun värikyniin. Nyt olen ottanut tavaksi vielä ennen nukkumaanmenoa värittää hetken aikaa että rauhoitun kunnolla. En voi kun suositella!


Olen viettänyt myös paljon aikaa luonnossa, se vasta terapeuttista onkin! Ilmat ovat olleet mitä hienoimmat metsässä käyskentelyyn. Kamera on mukana koko ajan.

Syksy on vauhdikasta aikaa erilaisine juhlineen ja kirjamessuineen. Lisäksi olen ottanut itselleni yhden ison projektin hoidettavakseni, ja jos se onnistuu hyvin, se tuottaa hedelmää ensi vuoden alusta lähtien. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että organisointi arjessa on entistä tärkeämpää, mutta antaa asioiden mennä nyt painollaan ja katsotaan mitä tulevaisuudella on eteeni heittää. Nyt nautitaan hetkestä!

Ihanaa syksyn alkua kaikille ♥


perjantai 11. syyskuuta 2015

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa
WSOY 2015
Suomennos Outi Menna
Kansi Paul Stuart / Kristyan Mallett
Ruotsinkielinen alkuteos Det som inte dödar oss


Millennium- lehdellä on uusi omistaja, sillä se ei pysty sinnittelemään enää yksin. Lehtiala on vaikeuksissa vähenevien mainostulojen vuoksi, eikä tähtitoimittaja Mikael Blomkvist ole kirjoittanut vähään aikaan mitään suurta. Mikael alkaa olla itsekin kyllästynyt tilanteeseen, varsinkin, kun pahat kielet väittävät että tämän ote alkaa herpaantua ja tähti sammua. Mikael saa jatkuvasti vihjeitä joilla ei ole mitään merkitystä, mistä ei yksinkertaisesti ole tulossa mitään skuuppia, mutta yksi vihje häntä alkaa kiinnostaa.


Frans Balder on maailman johtavia tekoälytutkimuksen tiedemiehiä, joka vuosien Yhdysvalloissa olon jälkeen palaa Ruotsiin poikansa luokse. Balderilla on sydämellään muutakin, ja hän haluaa kertoa sen kaiken Mikael Blomkvistille. Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saakin puhelun Balderilta, ja selviää että miehillä on yksi yhteinen tuttu: Lisbet Salander.

Tilanne on kuitenkin ajautunut jo pisteeseen, että palkkamurhaajat ovat Balderin kannoilla. Tilanne on kriittinen, ja vaarassa on myös hänen pieni poikansa. Tästä alkaa avautua melkoisen likainen vyyhti, jolla myös menneisyydellä on sormensa pelissä.

Ja Mikael Blomkvist saa kaipaamansa jymyjutun.

Olen lukenut aikoinani Stieg Larssonin Millennium -trilogian, ja pidin siitä aivan mielettömästi. Luin koko saagan varmaan parissa päivässä. Nyt kun sarjasta ilmestyi itsenäinen jatko-osa, en yksinkertaisesti voinut olla lukematta kirjaa. Ja kyllähän tarina jälleen otteessaan piti!

Kirjassa on todella paljon muitakin henkilöhahmoja kuin sarjasta entuudestaan tutut. Mukaan on sotkettu vielä Yhdysvaltain NSA:n henkilöitä, joten paitsi niitä henkilöitä myös tapahtumia riittää melkoisesti. Tapahtumat poukkoilevat, ja yhden henkilön mukana saatetaan mennä vain sivun verran, kun ollaan jo seuraavassa. Tästä syystä esimerkiksi Mikael Blomkvist itse ei tuntunut olevan loppujen lopuksi kovin suuressa roolissa, hänen ajatuksiaan ei päässyt lukemaan niin syvällisesti verraten trilogian kirjoihin.

Pakko mainita myös itseäni kirjallisuudessa aina häirinnyt asia: inhoan sitä että tuleviin tapahtumiin vihjataan tyylillä "se oli virhe, mutta sitä hän ei vielä tiennyt". Minusta se pilaa itse lukukokemusta. Tässä valitettavasti oli muutamissa kohdissa tätä ennakointia.

Mutta koska Lagercrantz ei kuitenkaan yritä olla kuin Larsson, on kirja kuitenkin varsin onnistunut. Sen tunnistaa omaksi teoksekseen, mutta se on silti hyvää jatkumoa Larssonin luomille hahmoille. Itse näen, että kirja on kuin kunnianosoitus edesmenneelle kirjailijalle: hänen hahmonsa elävät edelleen.


tiistai 8. syyskuuta 2015

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi
Bazar 2015
Suomennos Satu Ekman
Kansi Eevaliina Rusanen
Espanjankielinen alkuteos La felicidad es un té contigo
Arvostelukappale kustantajalta



Englantilaisen mahtisuvun nuorin poika Atticus Craftsman on saanut isältään Marlow Craftsmanilta tehtävän. Suvun omistuksessa olevalla kustantamolla on Madridissa oma Librarte -kirjallisuuslehtensä, joka on tarkoitus lakkauttaa. Atticusin on määrä pakata laukkunsa, Earl Greynsä ja matkustaa lehden toimitukseen. Kyseessä on vastuullinen tehtävä, mutta Atticus uskoo selviävänsä. Eihän se voisi olla kovin vaikeaa, eihän?

Lehteä toimittavat viisi naista: Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela, jotka eivät kuitenkaan hevillä suostu lehden lakkauttamiseen. Onhan työpaikasta muodostunut heille jo toinen koti. Nämä persoonalliset naiset päättävät yksissä tuumin punoa juonen jolla pelastaa työpaikkansa. Atticus siis astuu Libraraten toimitukseen, eikä tiedä laisinkaan mitä hänen päänsä menoksi on suunniteltu.

On ilo juoda teetä kanssasi on hauska, älytön ja hieman sekopäinenkin kirja joka viihdytti. Sánchez vie juonta jouhevasti eteenpäin, eikä mihinkään kohtaukseen turhaan keskitytä liiaksi. Monet tapahtumat kerrotaan parissa lauseessa, ja taas ollaan seuraavassa kohtauksessa. Tämä toimi. Mukana on melkoisen värikäs määrä useita henkilöitä, joten turha pulina onkin hyvä jättää pois.

Nauroin monessa kohdassa ääneen, sen verran järjetöntä meininkiä kirjassa oli! Ja Sánchez kirjoittaa kohtaukset vielä niin hyvin, toteavasti, että pistää väkisinkin naurattamaan. Espanjalainen kulttuuri ja tavat kun poikkeavat jonkin verran meidän pohjoisen asukkaiden elämästä.

Espanjalaista kirjallisuutta tulee luettua todella vähän (suomennetaanko sitä liian vähän?), vaikka tämäkin oli todella hyvä. Oikea väriläiskä keskellä syksyn pimeyttä. Kirjan kansikin on ihanan värikäs.

Kirjan loppu alkoi olla jo melkoista hulabaloota, että väkisinkin mietti mopon karanneen käsistä totaalisesti. Mutta toisaalta jotenkin se kaikki älyttömyys sopi tähän, onhan se espanjalainen meno ylipäänsäkin vähän vauhdikkaampaa, äänekkäämpää ja värikkäämpää kuin mihin on tottunut. Tällä kirjalla on hyvä nollata, oli se sitten lukujumi tai muu, sen verran mukavaa ja kepeää luettavaa tämä on.

torstai 3. syyskuuta 2015

Syyskuu on täällä ja vielä viimeinen kesähaaste

Syksy on tuloillaan, vaan silti perässäni laahaa vielä yksi kesähaaste. Kiitokset Kaisalle ♥, että muistat minua haasteella.

Lukeminen on koko ajan hieman vaiheessa, eli en ehdi päivittäin lukemaan ja tietokonettakin avaan harvoin. Meillä on myös kovasti oltu kipeinä, ensin mies, sitten minä ja voi surkeuden surkeus, nyt myös pieni J, kun hän tekee hampaita! Toivottavasti tästä saa kuitenkin nyt koko perhe uutta virtaa ottaa syksy vastaan ja ihmetellä uusien asioiden äärellä.

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.
Minä en ole koskaan istunut kunnolla vain yhteen "muottiin", ja olen saanut usein kuulla että minusta ei aina tahdo saada selkoa. Monille tulee yllätyksenä että olen harrastanut kamppailulajia monta vuotta, ajanut prätkäkortin ja ollut hyvin poikamainen. Silti minussa asuu se pieni haaveileva ja herkkä runotyttö joka mielessään ajaa auringonlaskuun moottoripyörällä. Toisaalta koen myös aina pientä kriisiä itseni kanssa kun en oikein tiedä miten olla oma itsensä. Olen kiinnostunut niin monista asioista, että en saa rauhaa vain yhden asian parissa.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Periaatteessa ei, mutta kyllä minä arvostan lukijoitteni mielipiteitä. Faktahan on, että mikäli blogini on jonkun mielestä ihan susihuono, kannattaa hänen varmaan siirtyä jonkun toisen blogin lukijakuntaan. Silti minusta olisi mukavaa kuulla mitä lukijat miettivät kun lukevat blogiani. En kuitenkaan lähtisi muokkaamaan blogiani vain jonkun toisen vuoksi. Blogini on minun, ja se elää ja kasvaa kanssani.

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
Olen asiallisempi ja syvällisempi. Tosielämässä nauran herkästi ja olen riehakkaampi, mikä ei välttämättä aina välity blogini kautta.

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Nauran todella herkästi! Brittiläinen huumori on mieleeni.

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Vapautta. Minulle on ihan hirvittävän tärkeää saada tehdä omia juttuja, esimerkiksi kirjoittaa, sillä se on myös pakoa arjesta.


6. Ketä läheistäsi ihailet?
En oikein osaa sanoa. Ihailen oikeastaan heitä kaikkia tiettyjen elämänvalintojen osalta.

 7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Etten osaa ottaa rennosti. Se, että suunnittelen ihan järjettömästi kaikkea, enkä sitten ehdikään tehdä mitään. Jätän asioita toisinaan viime tippaan. Niin, ja stressaan ihan liikaa.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tämäpä onkin sellainen kysymys jota voisi kysyä niiltä muilta :)

9. Mikä sinusta tulee isona?
Ikuinen stressinaihe jo yli kymmenen vuoden ajan. Eli kunpa tietäisin! Olen aina ollut kateellinen ihmisille jotka selkeästi tietävät mitä haluavat. Taidan hengailla ja haahuilla vielä kauan, ennen kuin tiedän mitä haluan ihan aikuisten oikeasti isona tehdä.


10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Ehdottomasti.