lauantai 22. syyskuuta 2012

Lesley Lokko - Rikas rakas, köyhä rakas


Lesley Lokko ( Rich girl, poor girl) 2009. Kuva: Elina Warsta & Anna Makkonen. Suomentanut Marja Helanen.

Nic on zimbabwelaisen miljardöörin tytär, joka ei ole koskaan saanut tuntea isänsä rakkautta. Caryn taas ei ole koskaan tavannut isäänsä. Siinä missä Nic asuu hulppeasti, yrittää Caryn päästä Lontoon laitamilla olevasta vuokrakasarmin kurjuudesta pois. Tory puolestaan on kohdannut suuren menetyksen sisarensa kuoleman myötä ja kaipaa kipeästi omaa tilaa pois sisarensa varjosta.

Voiko näin erilaisista taustoista olevista nuorista naisista tulla ystäviä? Koulun käytävillä he huomaavat rentoutuvansa toistensa seurassa ja ystävyys on sinetöity. Näiden kolmen naisen menetyksiä, unelmia, elämää ja ystävyyttä seurataan vuosien edetessä melko paksun romaanin parissa. Ensimmäisenä herää kysymys, voiko näin suuren sivumäärän verran saada mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi, vain kolmesta ystävyksestä? Kyllä muuten voi, ja lopuksi sitä haluaisi vielä ihan pikkiriikkisen verran lukea lisääkin..

Lokko ei ole minulle kirjailijana entuudestaan tuttu. Hänellä on kuitenkin taito kietoa lukija mukaan tarinaan, joka aluksi tuntuu kovin harmittomalta, mutta joka loppua kohden saa aina vain lisää ja lisää juonenkiemuroita niin, että lukijan on pakko saada tietää kuinka kaikessa lopulta käy.

Henkilöhahmoja on paljon, ja tuttuun tapaan aluksi ahdistuin tästä. Mietin, miksi näitä kaikkia tarvitaan, eikö vähemmälläkin selviäisi, mutta heistä jokaisella on oma paikkansa tarinan kulussa. Aluksi henkilö, joka ei tunnu istuvan tarinaan juuri millään tavalla, saakin muodon ja kasvot, ja lukija ymmärtää että kaikella on merkityksensä. Maailma ei aina olekaan niin suuri kuin sitä luulisi.

Kerronta etenee koukuttavan maltillisesti. Ainoa miinus mielestäni on näin suuren henkilömäärän vuoksi tarinan pirstaleisuus. Juuri kun pääset sisään Nicin maailmaan, on vuorossa joku toinen. Tämä vaatii aina hienoisen veronsa, mutta Lokko on onnistunut tässä yllättävän hyvin, enkä aina edes huomannut kiinnittää tähän huomiota. En tullut kaikkien henkilöiden kanssa "juttuun" ja jotkut kohtauksista tuntuivat hieman epäuskottavilta ja saivat toisinaan hieman ärtyneisyyttäkin aikaan.
Tässä tarinassa kuitenki kaikki liittyy ja kietoutuu kaikkeen, ja jokaisella asialla on merkityksensä. Monimutkaisen selkeää, sanoisin.

Rikas rakas, köyhä rakas on suhteellisen kevyttä luettavaa, mutta miksikään chic-litiksi tätä en kuvailisi. Teoksen parissa viihdyin sen verran hyvin, että kirjalijan aikaisempiinkin teoksiin tekee mieli hieman tutustua.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hernán Rivera Letelier - Elokuvankertoja

 
Hernán Rivera Letelier (La contadora de películas) 2012. Kuva: Will Immink Design & Getty Images, suomentanut Terttu Virta. Siltala.
 

"Rahaa kului kovempaa tahtia kuin sitä tuli, ja kun kaivosalueelle saapui elokuva - joka isäni mielestä vaikutti hyvältä pelkästään pääosan esittäjien nimien perusteella - kolikoita kerättiin killinki killingiltä niin että ne riittivät yhteen pääsylippuun, ja minut lähetettiin katsomaan sitä.
Elokuvan jälkeen minun piti kertoa näkemäni olohuoneeseen kokoontuneelle perheelleni."

Kun huomasin tämän pienen kirjan lähikirjastoni uutuus -hyllyssä, en voinut olla nappaamatta sitä mukaani. Olin kiinnittänyt huomiota, että tämä on monien blogeissa ollut luettavana, mutten ollut ehtinyt lukemaan arvioita. Joskus on ihan hyvä ollakin lukematta arvioita etukäteen, silloin lukukokemus on aina niin uusi, eikä ennakkoon ole ehtinyt piirtymään mitään mielipiteitä.

Sanoisin, että tässä on pienisuuri kirja. Elokuvankertojan lukee nopeasti, omaa aikaani en katsonut, mutta tuntui kuin muutama minuutti olisi vain kulunut tämän parissa. Se ei siltikään tarkoita, että tämä olisi sisällöltään jäänyt toiseksi niiden kirjojen rinnalla joiden kanssa kuluu pidempi aika.
Siksi siis pienisuuri kirja.

Alussa oleva sitaatti kirjan ensimmäiseltä sivulta tiivistää kirjan juonen. Kun María Margaritan kotikylään elokuvateatteriin saapuu elokuva, kerätään kotoa kaikki kolikot kasaan, jotta saataisiin ostettua yksi lippu. Sen jälkeen María lähetetään elokuviin jonka jälkeen hän palaa kotiin kertomaan elokuvan perheellensä. Pian koko kylä haluaa kuulla pienen tytön hämmentävän taianomaista elokuvan kerrontaa.

Lyhyeen tarinaan mahtuu paljon, ja se lumosi minut. Haikea tarina jätti mietteliääksi vielä kirjan kansien sulkemisenkin jälkeen. Marían elämä ei ole helppo, hän asuu köyhässä Pampan kaivoskylässä perheen ainoana tyttönä. Isä ei pysty käymään työtapaturman jälkeen enää työssä ja äiti on hylännyt perheensä paremman elämän toivossa. Silti pieni María on yllättävän vahva ja tarkkanäköinen tyttö, jonka tarina ja kerronta vangitsee lukijan mielenkiinnon välittömästi. Voi kuinka mielellään olisin lukenut vielä lisääkin...

maanantai 17. syyskuuta 2012

Amor Towles - Seuraelämän säännöt

Amor Towles ( Rules of Civility) 2011. Kuva: Martti Ruokonen, suomentanut Hanna Tarkka. WSOY.

 



”Siinäpä se. Kun on syntynyt New Yorkissa, vanha lehtikioskinpitäjä huomautti apeana, - ei ole New Yorkia minne paeta.”

Katey Kontent on nuori New Yorkilainen nainen joka työskentelee konttoristina lakiaisiaintoimistossa ja asuu vaatimattomasti naisten täysihoitolassa. Varakkaasta perheestä lähtöisin oleva Eve haluaa elää ilman perheensä rahallista tukea, ja tienata itse omat rahansa. Yhdessä he kulkevat New Yorkin katuja ja toisinaan ravintoloissa hyväksyvät muutamien herrasmiehien tarjoamat drinkit. Kun tytöt lähtevät juhlimaan vuoden vaihtumista, saa illanvietto kuitenkin erilaisen käänteen heidän tavatessaan komean ja menestyneen Tinker Greyn, johon he molemmat ihastuvat. Kohtalokkaana yönä tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken, eikä mikään ole enää ennallaan kenenkään ihmissuhteessa.

Seuraelämän säännöt sijoittuvat 1930-luvun New Yorkiin. Kerronta etenee maltillisesti, eikä lukijalle anneta kaikkea helppolukuisesti valmiina, mistä pidän. Paikoitellen kuitenkin tuntui siltä, että tapahtumat eivät etene oikeastaan ollenkaan, ja toisinaan kirja joutui jäähylle hienoisen tylsistymiseni vuoksi. Viitaten edelliseen lukemaani WSOY:n Aikamme kertojia -sarjan Tiikerin vaimoon, vaatii tämäkin mielestäni hieman lukijalta aikaa. 

Olen lukenut kirjan jo alkukesästä, mutta pohtinut koko kesän kuinka kertoisin mielipiteeni lukemastani. Seuraelämän säännöt antoi lopulta kuitenkin minulle vain hienoisen säväyksen sillä jostain syystä oletin teokselta enemmän. Arvioita en ollut juurikaan ehtinyt teoksesta lukemaan, ja oletin että kun kyseessä on 30- luku ja New York, ei voida mennä pahasti hakoteille. Miljöön kuvaus on kuitenkin ollut onnistunut, ja lukija pääsee mukaan tutustumaan eleganttiin ja hienostuneeseen New Yorkiin rikkaan ja ylemmän luokan seurapiiritapahtumiin.

Vaikka Eve oli kirjassa se, joka halusi elää ilman perheensä taloudellista tukea, ja tienata omalla työllään kaiken, oli Katey kuitenkin juuri se kehen henkilönä tykästyin. Hänessa oli enemmän sisäistä voimaa, kuin mitä alkuasetelmasta olisi voinut aluksi päätellä.

Rehellisesti sanottuna en osaa kuvailla, mitä odotin, tai että mitä lukukokemuksesta jäi puuttumaan. Kirjassa oli muutamia kohtia, jotka kaikessa töksähtelevyydessään toivat särmää tarinan etenemiseen, ja joista itse henkilökohtaisesti pidän. Eräässäkin kohtauksessa Katey saa mahdollisuuden ylennykseen ja hetken asiaa pohdittuaan: "Aamulla heräsin valon ensikajoon. Kävin suihkussa. Harjasin hampaat. Sitten menin Quiggin ja Halen konttoriin, jota kuulemma sisimmältäni edustin, ja sanoin itseni irti."

Aikamme kertojia -kirjasarjaan uskoisin kuitenkin palaavani vielä jatkossakin, sillä Tiikerin vaimo oli sen verran vangitseva lukukokemus.