perjantai 10. huhtikuuta 2015

Cecilia Samartin: Los Peregrinos

Cecilia Samartin: Los Peregrinos
Bazar 2015
Suomennos Tiina Sjelvgren

Samartinilta on jälleen suomennettu uusi teos, ja se nousi heti lukulistalleni. Aikaisemmista Samartinin kirjoista olen pitänyt todella paljon, ja koska kyseessä on nyt trilogian kolmas osa, sai sarja vihdoin päätöksensä. Aikaisemmin ilmestyneet osat ovat olleet Senor Peregrino ja La Peregrina.

Kaikkien kolmen kirjojen julkaisujen välissä on sen verran pitkä väli, että mukaan hyppääminen kestää hetken. Yllättäen muistin juonen kuitenkin pääpiirteittäin, joten mitään suuria aukkoja ei päässyt syntymään. Edellinen osa, La Peregrina, päättyi dramaattisesti, ja Los Peregrinosin alussa sekä Jamilet että herra Peregrino makaavat molemmat koomassa Santiago de Compostelan sairaalassa. Läheiset eivät voi kuin odottaa, ja tuon odotuksen aikana Rosa alkaa kertoa kaikille tarinaa, legendan Sinisestä ruususta joka kuljettaa kuulijansa kauas menneisyyteen.

Los Peregrinos oli oikeastaan hyvin erikoinen luettava. Tarinan sisällä oli toinen tarina, joka liittyi odottamattomalla tavalla Jamiletin tulevaisuuteen ja Rosan menneisyyteen. Ja tämä tarina, Sinisen ruusun legenda, kuljetti kirjaa eteenpäin. Nykyhetken tapahtumat sairaalassa olivat hyvinkin toissijaisia ja niihin palattiin vain pieninä välähdyksinä. Myönnän olleeni enemmän kiinnostuneempi Sinisen ruusun tarinasta kuin nykyhetkestä. Lukiessa mietin kuitenkin useaan kertaan että miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään.

Los Peregrinos kokosi trilogian yhteen, mutta silti koin tämän lopun aavistuksen laimeaksi. Sinisen ruusun legenda oli mielenkiintoista luettavaa: se oli kertomus rohkeudesta ja ihmeisiin uskomisesta, mutta varasti huomion kirjan muilta tapahtumilta. Koin lukevani enemmänkin satua.

Mielikuvituksen puutteesta ei voi Samartinia kuitenkaan syyttää, sillä melkoisen tarinanhan hän on sarjaansa kehitellyt. Silti tämä päätös pääsi hieman yllättämään. Odotin jotain muuta kuin sitä mitä sitten lopulta luin. Samartinia aion jokatapauksessa lukea jatkossakin, sillä hänen kirjansa vangitsevat minut kerta toisensa jälkeen niin, että huomaan lukeneeni ne yhdessä hujauksessa. Ja se on kuulkaa nykyään tällä olemattomalla vapaa-ajalla jo melkoinen saavutus ;)


3 kommenttia:

  1. Minä luin aikoinani tästä ekan osan ja tykkäsin yllättävänkin paljon, mutta toinen osa latisti mielestäni koko sarjan niin, ettei oikeastaan enää edes kiinnosta lukea tätä kolmatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin että varsinkin toiseen osaan petyit. Minä kyllä tykkäilin molemmista mutta tämä kolmas ei enää niin iskenyt... Jotenkin mentiin niin paljon sadun puolelle että se lähinnä vain hämmensi.

      Poista
  2. Minäkin olin vähän hämilläni tästä päätösosasta. Legenda Sinisestä ruususta oli kiehtova tarina ja olisi melkein toiminut itsenäisenä kirjana. Se vei kuitenkin liikaa sivuun trilogian varsinaisista päähenkilöistä ja siksi vähän petyin. Ihailen kuitenkin Samartinin tapaa luoda mukaansatempaavia emotionaalisia kasvutarinoita, joten kyllä tulee pysymään lukulistalla myös jatkossa.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥