maanantai 16. kesäkuuta 2014

Dekkariviikon päätös: Karin Slaughter: Rikollinen

Viime viikolla vietettiin ensimmäistä kansallista dekkariviikkoa, ja innostuin osallistumaan teemaviikkoon kolmen dekkarin voimin, vaikka viimeisimmästä en ehtinytkään blogata ihan  teemaviikon puitteissa. Yhtä kaikki, dekkariviikon saldoni on kolme kirjaa, mistä olen hyvin tyytyväinen. Teemaviikkoa oli oikein hauskaa viettää, ja seuraavan kerran voisikin viettää viikon dekkareiden parissa syksymmällä. Tosin dekkarikärpänen pääsi puraisemaan kuitenkin sen verran, että luvussa on jälleen yksi dekkari.

Dekkariviikon aikana luetut kirjat olivat Katarina Wennstamin Tahra, Kristina Ohlssonin Paratiisiuhrit ja Karin Slaughterin Rikollinen. Tahra ei ollut mukavaa luettavaa oikein millään tavalla, oikeastaan inho oli jatkuvasti läsnä. Yllättäjäksi nousi Paratiisiuhrit, sillä Ohlsson oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Viikon parhaimman tittelin saa kuitenkin itseoikeutetusti Karin Slaughter ja hänen uusin kirjansa Rikollinen.

Karin Slaughter: Rikollinen
Tammi 2014
Suomennos Annukka Kolehmainen
Kansi Markko Taina
Englanninkielinen alkuteos Criminal (2012)


Vuonna 1975 Atlantassa murhataan ilotyttöjä, jotka ovat koukuttuneet huumeisiin. Huumeet ja itsensä kauppaaminen ovat asioita joiden valitseminen on varma tie alamäkeen, eikä siksi kukaan jaksa välittääkään kun tyttöjä kohtaa kauhea kuolema. Eräät kuitenkin välittävät, nimittäin nuoret poliisit Amanda Wagner ja Evelyn Mitchell. Kahden nuoren naisen sitkeyttä ja tahtoa selvittää murhat ei kuitenkaan katsota hyvällä. Maailma on edelleen miesten, niin myös poliisimaailma, jossa naiset kelpaavat vain sihteereiksi. Seksismi ja rasisimi kukoistavat niin kaduilla kuin poliisilaitoksellakin.

Lähes 40 vuoden jälkeen tilanne on muuttunut paljon, sillä Amandaa kovempaa poliisia saa etsiä ja sen tietää jokainen joka Amandan on tavannut. Nykyhetki sekoittuu kuitenkin menneisyyteen kun sama murhaaja kylvää edelleen kauhua kaupungissa, jossa nuoria tyttöjä jälleen katoaa, tismalleen samalla tavalla kuin 70- luvullakin. Amandan ja Evelynin lisäksi peliin vedetään myös Will Trent, joka käy kireänä kuin viulun kieli joutuessaan kohtaamaan menneisyyttään.

Olen odottanut jatkoa Will Trent -sarjalle innokkaana, sillä Slaughter on dekkarimaailman eliittiä. Eikä Slaughter todellakaan pettänyt, kykenemättä lopettamaan lukemista valvoin yömyöhään henkeä pidätellen ja aivot raksuttaen kun olin niin totaalisen koukussa. Menneisyys ja nykyhetki elivät sulassa sovussa koko kirjan ajan valottaen paljon asioita Amandan ja Evelynin uran alkuajoilta.

Slaugher yllättäen tarjoaa raakuuden keskellä myös pehmeyttä, kun Willin ja Saran suhde etenee sekä myös toisenlaisen Amandan. Meillä jokaisella on pehmeä puolemme, niin myös ikuisen rautarouvamme Amandammekin persoonassa. Slaughter osaa yllättää!

Paljon muutakin selviää, ja Slaughter heittää niin viattoman kepeästi vihjeitä sinne tänne, että lukijalla todella aivot raksuttavat nimien, paikkojen ja merkitysten suhteen vimmatusti, kun yrittää samalla koota palapelin palasia yhteen. Koukuttavaa, nerokasta ja älykästä. Kiinnostavaa on, että tekijä ei tule missään vaiheessa yllätyksenä, vaan asia on selvä jo hyvin alusta lähtien. Jännittävintä kirjassa onkin kaikki muu, kuinka palapelin palasen loksahtavat paikoilleen.

Rikoksen lisäksi Slaughter tarjoaa varmasti melkoisen paikkaansa pitävää ajankuvaa maailmasta, josta ei ole edes kovinkaan pitkä aika. Miesten halveksivat ja seksistiset huomautukset olivat raivostuttavaa luettavaa, mutta tuskinpa kaikkea sovinismia koskaan saadaankaan kitkettyä pois. Onneksi maailmaan aina mahtuu Amandan ja Evelynin kaltaisia härkäpäitä jotka näyttävät miehille mistä heidät on tehty.

Voiko Slaughter vielä yllättää? Hän tuntuu parantavan kirja kirjalta, ja jokaisessa panokset nousevat kovemmiksi. Eikä Slaughter hellitä edes viime sivuilla, kun tarjoilee vielä viimeisen juonenkäänteen kirjan loppuun. Tämä oli kyllä aivan huippu.


5 kommenttia:

  1. Oi että tämä oli hyvä! Olen juuri naputtelemassa postausta kirjasta :)

    VastaaPoista
  2. En lue, en lue vielä...Katso kelloa: Kömmin tämän kanssa nyt sänkyyn;) Rankka päivä takana ja olen tämän ansainnut. Palaan, kun olen kirjan lukenut. Edellinen oli kaikkojen aikojen paras Slaughter - tähän mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä kun kömmin tämän kanssa sänkyyn, en voinut lopettaa. Nipistin yöunista ja olin niin koukussa! Edellinen oli todella hyvä, mutta tämä on vielä parempi. Palan halusta kuulla mitä mieltä olet!

      Poista
    2. Slaughter on todellakin dekkaristien aatelia, mutta minusta Yli rajan on trillerien kuninkaallisia Rikollisen ollessa vahva kakkonen. Selvästikin avainromaani Yli rajan kirjalle. Ja koko Will Trent -sarjalle.

      Slaughter ei ole koskaan vielä ollut yllättämättä, että vaika nyt tuntuu kuin palikat olisivat suht koht kasassa, tulemme vielä kokemaan kummia . Ja toivon todella, että Karin jatkaa tätä Will Trent&Sara Linton -sarjaa tietenkin Amandalla ja Angiella ja muilla tutuilla maustettuna.

      Onko mitään näin hirveää rikollisen tekoa ollut muuta kuin eräässä Cornwellin kirjassa sekä Varistytössä...siis tarkoitan sitä, joka liittyy ompelemiseen...

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥