sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Liza Klaussman - Punaisen sään tiikerit

Liza Klaussman - Punaisen sään tiikerit (Tigers in Red Weather) WSOY 2013
Suomennos Mari Janatuinen
Kannen kuva Genevieve Naylor / Corbis / Skoy
Graafinen suunnittelu Anna Makkonen

Serkkutytöt Nick ja Helena ovat pitäneet yhtä lapsuudesta saakka, ja viettäneet aikaa suvun hienolla huvilalla Martha's Vineyardissa nauttien auringon paahteesta. Toisen maailmansodan päättyessä Helena lähtee kihlattunsa Averyn mukaan Hollywoodiin ja Nick Floridaan aloittaakseen elämänsä sodasta palaavan miehensä Hughesin kanssa. Maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.

"Talot, aviomiehet ja keskiyön ginijuhlat", Nick sanoi. "Mikään ei muutu. Ei ainakaan niin, että sillä olisi väliä. Kaikki on niin kuin aina ennenkin."

Elämä näyttää kuitenkin nurjat puolensa, ja useiden katkerien vuosien jälkeen Nick ja Helena tapaavat tuskin puheväleissä suvun huvilalla, Tigers Housessa, teini-ikäisten lastensa kanssa. Jännitteet kasvavat jälleen, kun lapset löytävät lähistöltä ruumiin. Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Tämä syksyn uutuuskirja kiinnosti minua kovasti, ja kun huomasin tämän kirjaston hyllyssä, en aikaillut. Olen viettänyt muutaman illan paahtavan auringon alla, petosten ja intohimojen vallitessa tragedian keskellä. Olen ollut täysin mukana tässä älykkäässä romaanissa, joka on toisaalta hidas ja tunnelmallinen, toisaalta erittäin mukaansa tempaava sillä ne pinnan alla kuohuvat myrskyt...

Punaisen sään tiikereissä pääpaino on ihmissuhteissa, vaikka kirjan sivuilta ruumis löydetäänkin. Klaussman kirjoittaa taitavasti eri aikatasoissa eri henkilöiden äänillä pitäen jännitystä yllä. Jokaisella on selkeästi oma äänensä: valheet ja pettymykset elämän varrelta nousevat esiin. Vaikka paikoitellen pientä ajallista hyppimistä tapahtuu, kerronta ei kärsi.

Klaussman haastaa lukijansa. Lukijana on välillä täysin hukassa ketä henkilöä ymmärtää, kenelle antaa sympatiansa. Tässä tulee esille todella se, että ihminen ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä, jokaisella on salaisuutensa ja huonot puolensa. Tärkeintä on katsoa pinnan alle, kiillotetun perheidyllin taakse. Punaisen sään tiikerit ei ole kaunis tarina, mutta mieleen se jää. Uskomatonta että kyseessä on esikoiskirja, niin vahvaa ja älykästä kerrontaa tässä on. Suosittelen!

Kirjan on lukenut mysö Laura.


2 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä oikein hyvä kirja, vaikkei siinä hirveästi tapahdu mitään. Tunnelma on kuitenkin varsin erityinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tunnelma ja pinnan alla kytevät asiat tekivät tästä vetävän ja mielenkiintoisen. Pidin kyllä kovasti!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥