maanantai 22. elokuuta 2016

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat
Tammi 2016
Suomennos Aleksi Milonoff
Kansi Jussi Karjalainen
Ruotsinkielinen alkuteos Maskarna på Carmine Street
Arvostelukappale kustantajalta


Paluu kirjablogimaailmaan on alkanut! Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, on kesä vienyt monin tavoin mennessään ja blogi on lekotellut kesälaitumella. Nyt palaankin vähitellen arkeen ja tietokoneeni ääreen purkamalla kesän kirjapinoa, ja ensimmäisen vuoron saa dekkariviikon jäljiltä roikkumaan jäänyt Carmine Streetin sokeat. En ole aikaisemmin lukenut Nesseriltä yhden ainuttakaan kirjaa, mutta taka-kannen luettuani Carmine Streetin sokeat houkutteli, ja kun dekkariviikkokin oli (tuolloin kesäkuussa) päällänsä, tartuin kirjaan ja tutustuin samalla täysin uuteen kirjailijaan.

Erik Steinbeck on kirjailija ja hänen vaimonsa Winnie kuvataiteilija. He muuttavat New Yorkiin aloittaakseen elämänsä uudestaan, sillä puolitoista vuotta aiemmin heidän pieni Sarah-tyttärensä on kidnapattu, eikä Sarahista ole yhden ainuttakaan havaintoa tuon kohtalokkaan hetken jälkeen. New Yorkissa Erik yrittää aloittaa uutta kirjaa ja Winnie maalaamistaan, mutta samalla Erik on ruvennut tarkkailemaan vaimoaan tarkemmin. Missä vaimo oikein käy salaperäisillä retkillään, ja miksi Winnie väittää varmana että Sarah elää? Samalla selviää täysin uusia asioita vaimon menneisyydestä ja Erikin on pakko alkaa miettiä, että ehkä heidän muuttonsa New Yorkiin ei ollutkaan täysin sattumaa.

Carmine Streetin sokeat ei tuntunut aluksi ollenkaan dekkarilta. Ei murhaa, ei poliiseja eikä edes suunniteltua rikosta. Vain aviopari elämänsä raunioissa yrittäen tulla toimeen keskenään traagisen menetyksen jälkeen. Ja kuinka kiehtovalta se oikeastaan tuntui, perinteiseen dekkariin verrattuna asetelmat olivat ihan erilaiset kuin mihin olin törmännyt.

Mutta luin tätä lyhyttä kirjaa todella kauan.

Kirjan sivuilla oli psykologista jännitystä koko ajan ilmassa, ja se enteili hyvää. Kuitenkaan se ei päässyt lopulta säväyttämään. Jotenkin asetelma perinteiseen dekkariin oli niin erilainen, että oli vaikeaa hahmottaa mitä kirjalta odotti, ja siksi lopputulema oli kuitenkin lopulta pettymys. Otin kirjan lopulta välipalana, ja siihen kategoriaan se minulla nyt jääkin.

4 kommenttia:

  1. Voi!, tämä taas sytytti niin suuren Nesser-kuumeen, että luin ensin koko Barbarotti -sarjan, vain muutamasta kirjoitin, koska en nyt saa istua paljoakaan. Ja juuri nyt R. on noutamassa minulle Van Veeteren -sarjan kolmea viimeistä kirjaa.

    Kyllä sinä pitäisit Barbarotti -sarjan kirjoista Sukujuhlat ja Yksinäiset.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla syttyi kipinä! Kiva kuulla. Minulle tosiaan ei ihan tämän perusteella niin käynyt, mutta voipi olla että Barbarotti-sarjaa täytyy joskus kokeilla :)

      <3

      Poista
  2. Leenan lailla tämä sytytti minussakin Nesser -kuumeen, jota en ole tosin vielä oikein päässyt jatkamaan. Aion kuitenkin jossain vaiheessa tutustua Nesseriin paremmin, sillä tähän kirjaan ihastuin todella kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun kirjoitit tästä ja ihastuit! Sen perusteella tähän lopulta tartuinkin. :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥