torstai 17. marraskuuta 2011

Daphne Kalotay - Bolšoin perhonen

" Tämäniltaisena estradina on avara, sädehtivä tanssisali, karkea puinen tanssilattia, joka on asennettu jään kiiltävän marmorilattian päälle. Ninan sydän jyskyttää niin kovaa, että varmasti kaikki ympäri salia istuvat ihmiset kuulevat sen pöytiinsä. Hänen suutaan kuivaa, kädet ovat kylmät ja nihkeät. Hän näkee vateja, jotka ovat kukkuroillaan ruokaa, ja tummapukuisia miehiä piirissä: ihmisiä, joilla on virallinen asema ja vaikutusvaltaa. Hänen sydämensä tuntuu jumputtavan korvien välissä. Joukossa on jopa muutama nainen, rouvia pitkässä puvussa. Mutta nyt pianisti on alkanut soittaa ja vieraat hämärtyvät, kun Nina alkaa tanssia vartalo kuin itsestään liikkuen." s. 62

Nina Revskaja on Venäjältä länteen loikannut häikäisevä ballerina, joka hurmasi nuoruudessaan niin taiteilijapiirit kuin itse Stalininkin. Neuvostoliitossa Nina oppi tanssimaan, mutta huomaamaan myös Stalinin hallinnon synkät puolet. Nyt, vanhempana ja raihnaisempana, Bolšoin perhonen liikkuu Bostonin asunnossaan pyörätuolissa kipujen iskeytyessä niveliin, ja ballerina- ajat ovat enää muisto vain.

Ninalle on elämänsä aikana kertynyt useita arvokkaita koruja, jotka on päättänyt myydä huutokaupassa. Korujen myyminen veisi mukanaan myös muistojen painolastin, syyn, joka sai hänet aikoinaan loikkaamaan länteen. Korujen ympärillä on kuitenkin tarina, joka avaa prima ballerinan syvimmät haavat.

Kirjassa eletään Ninan menneisyttä Neuvosto-aikana, kuin nykyisyyttäkin, johon kuuluvat huutokaupan innokas työntekijä Drew sekä professori Grigori Soledin. Drew omaa sekä suomalaisia että venäläisiä sukujuuria, ja on kiinnostunut Ninan korujen menneisyydestä. Grigori Soledin on adoptoitu jo lapsena rakastavaan perheeseen, mutta uskoo että Ninalla on jokin merkitys hänen menneisyydestään.. Yhdessä Drew ja Grigori selvittävät menneisyyden kiemuroita.

Bolšoin perhonen on ehdottomasti yksi parhaimpia tänä vuonna lukemiani kirjoja, siitä ei käy kiistäminen. Olin rakastunut tarinaan jo ensi sivuilta lähtien, ja janosin ratkaisua siihen, mitä menneisyydessä todella tapahtui. Vaikka Neuvostoliiton aikainen kuvaus on rankka aihe, on se silti ehdottomasti kirjan parasta antia. On uskomatonta ajatella, että jotain sellaista todella on joskus tapahtunut.

Vaikka kirjassa oli monta kertojaa, pysyi kirja suhteellisen hyvin kasassa. Monesti vierastan monen kertojan tyyliä, sillä se niin harvoin onnistuu. Tässä tapauksessa ainoa harmistukseni oli vain se, että juuri kun Ninan menneisyyteen pääsi hieman lisää taas kiinni, oltiin takaisin nykyajassa.

Mielestäni Drew oli henkilönä hieman ylimääräinen, häntä ei välttämättä olisi tarvinnut olla. Varsinkin, kun hänen isoisänsä tarina kerrotaan loppupuolella hyvin nopeasti. Lisäksi lopetus olisi voinut olla parempi. Näin upea lukukokemus olisi vaatinut jotain muuta. Esimerkiksi Ninan esiintyminen loppupuolella ei ollut enää niin kovin suurta, ja juuri häntä olisin kaivannut.

Tämän kirjan luettuani harkitsen ostavani tämän äidilleni joululahjaksi, sen verran ihastunut tähän kauniiseen kirjaan olen! Mielestäni tämä sopisi hyvin valkokankaallekin sovitettuna, mitä mieltä olette?

6 kommenttia:

  1. Tämä oli yksi viime talven parhaimmistoa - ja pidin juurikin niistä lähes huomaamattomista siirtymistä.

    Minusta Kalotay osasi kuvata miljöötäkin niin elävästi, että näin Bolshoin suurimmassa loistossaan silmieni edessä. Tämä olisi ihana elokuvana, mutta pitäisi tehdä isolla rahalla. Olisi kärsimystä nähdä teos sellaisena b-luokan teoksensa...

    VastaaPoista
  2. Mari A, olen samaa mieltä kanssasi että elokuva todella pitäisi tehdä isolla rahalla. Tällä kirjalla olisi kaikki edellytykset siihen!

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on ollut myös kirjavuoteni kohokohtia. Rakastin tässä kirjassa kaikkea!

    Ehdottomasti ostan tämän elokuvan ja ensin menen sen teatteriin katsomaan, jos tästä filmi syntyy.

    Annoin tämän kirjan jossain arvonnassa pois, mutta sitten tulin unettomaksi. Kävin ostamassa kirjan itselleni ja nyt se on nimikoitu minulle ja yöt ovat jälleen täynnä meripihkan sävyjä ja balettimusiikkia.

    VastaaPoista
  4. Minun piti lukea tämä jo kesällä, mutta sitten teki mieli jostakin siirtää lukuhetki pimeämpään aikaan. Nyt tuntuu, että maassa saisi olla luntakin. :) Mutta kyllä minä tämän pian luen!

    VastaaPoista
  5. Leena, tämä oli aivan huikaiseva enkä luovu tästä koskaan! :)

    Karoliina, voih lue ihmeessä pian! :)

    VastaaPoista
  6. Jenni, muista sitten! Uskon, että tähän kirjaan liittyy taikaa...

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥