tiistai 13. joulukuuta 2011

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

"- Tulehan tänne, Scout, sanoi Atticus. Minä ryömin hänen syliinsä ja työnsin pääni hänen leukansa alle. Hän kietoi käsivartensa minun ympärilleni ja keinutti minua hiljaa. - Se on eri juttu tällä kertaa, hän sanoi. - Tällä kertaa me emme taistele jenkkejä vastaan, me taistelemme ystäviämme vastaan..."

Kuin surmaisi satakielen kertoo 1930-luvun pikkukaupungista Maycombista Alabamassa, ja sen asukkaista. Päähenkilöinä ovat Atticus Finch, sympaattinen lakimies, hänen tyttärensä Scout sekä poikansa Jem. Nuori Scout on kirjan kertojaminä, ja aivan aluksi hänet opitaan tuntemaan kuusivuotiaana rämäpäänä, kunnes kirjan lopussa Scout on kasvanut yhdeksänvuotiaaksi.

Elämä Maycombissa on lapsille rauhallinen ja kesäpäivät täyttyvät seikkailuista omalla pihamaalla, toisinaan peittelemätön lapsen utelaisuus naapureiden touhuissa saa lapset hiipimään myös muiden pihamaille. Kirjan alkupuoli on kiinnostavaa luettavaa pikkukaunpungin elämästä; lasten leikit, salaperäiset naapurit, uusi ystävä sekä koulunkäynti, joka nuoressa Scoutissa herättää toisinaan hyvin vahvojakin tunteita.

Lasten elämä kuitenkin muuttuu, kun heidän isänsä Atticus puolustaa oikeudessa tummaihoista. Koko perhe joutuu keskelle Yhdysvaltain etelävaltioiden syvällä piilevien ennakkoluulojen, patoutumien ja rotuvihan keskelle. Pieni ja idyllinen elämä Maycombissa näyttää lapsille nyt sen raadollisemman puolensa.

Kuin surmaisi satakielen oli hyvä lukukokemus, ja ihmettelen taas itsekseni, kuinka klassikkoteokseen tarttuminen voikaan viedä välillä näin kauan aikaa...
Kirjan julkaisemisesta on aikaa, ja kuvitteellisista tapahtumistakin hyvä tovi, mutta silti aihe on yhä edelleen ajankohtainen

"Itke sen pelkän helvetin vuoksi, jonka ihmiset järjestävät toisilleen. Itke sen helvetin vuoksi, jonka valkoihoiset järjestävät neekereille pysähtymättä hetkeksikään ajattelemaan, että neekeritkin ovat ihmisiä."

Pidin siitä, että kirjan näkökulma oli kuvattu lapsen silmin, se oli rankka mutta silti totuudenmukainen ja koskettava. Erinomainen lukukokemus, ja jos haluat johonkin klassikkoteokseen tarttua, suosittelen tätä lämpimästi!

2 kommenttia:

  1. Kuvittele: En pysty kohtaamaan tätä tarinaa.

    Kun lukee yhden kirjan liikaa tästä aiheesta, olipa se faktaa fiktion kautta tai suoraa faktaa, siitä mitä on ollut ja on osassa etelävaltoja vieläkin, ei vain kestä.

    Malcom X, Martin Luther King, Rosa Parks, Setä Tuomon tupa, jonka luin 10-vuotiaana, Mustat Pantterit...ja vieläkin on heitä, jotka vaativat omat golf- ja muut klubinsa, jonne saa tulla vain valkoihoinen. Niin kauan kuin ihonväri merkitsee ollaan Hitlerin tiellä, jossa kelpasivat vain arjalaiset. Ihan sama asia, vain nimet ja maanosa eri. Paha ei tunnusta isänmaata, ei kieltä, ei maiden rajoja, ei nimiä.

    VastaaPoista
  2. Leena, tarina on rankka, ja ymmärrän hyvin, jos tähän ei halua tarttua.

    Ja kun mainitsit Hitlerin, tuli mieleeni eräs kohta kirjasta, kun Scout kysyy veljeltään: " Jem, miten voi vihata Hitleriä niin kovasti ja sitten kuitenkin olla niin ilkeä omia ihmisiä kohtaan täällä omassa maassa..."

    Näinpä näin.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥